Valtiovalta vihaa käteistä?
Joseph T. Salernon essee vuodelta 2015
Huhtikuussa 2015 kerrottiin, että Kreikka ottaa käyttöön lisämaksun kaikista käteisnostoista pankkitileiltä estääkseen kansalaisia tyhjentämästä pankkitilejään. Nyt kreikkalaiset joutuvat siis maksamaan yhden euron jokaista nostamaansa tuhatta euroa kohti, mikä on prosentin kymmenesosan (0,10 %) maksu. Se ei näytä kovin suurelta, mutta periaate on erittäin merkittävä, koska käytännössä tällä tavoin on rikottu pankkitalletusten yksiköiden ja valuuttayksikön vaihtokurssi.
Miksi kreikkalaisviranomaiset päätyivät tekemään näin? Miksi he halusivat tehdä näin? Kyse on yhdestä käteisen vastaisista toimista, joita valtavirran taloustieteessä on hehkutettu.
Kohti negatiivisia korkoja
Laskelmien helpottamiseksi ja vaikutusten havainnollistamiseksi oletetaan, että Kreikan toimeenpanema “lisämaksu” on kymmenen euroa jokaista nostettua sataa euroa kohden. Nyt sen sijaan, että voisit muuttaa yhden euron pankkitililläsi pyydettäessä yhdeksi euroksi käteistä, voit ostaa yhden euron käteisenä vain kuluttamalla 1,10 euroa pankkitililtäsi. Saisit siis oikeastaan vain 0,90 euroa jokaisesta eurosta, jonka haluat nostaa, ja tämä on hyvin tärkeää, koska se tarkoittaa, että on kalliimpaa ostaa tavaraa käteisellä kuin pankkitalletuksilla.
Samaan aikaan Kreikan hallitus teki hyvin selväksi, että jos talletat käteistä pankkitilillesi, et saa 1,10 euroa pankkirahaa jokaista tallettamaasi euroa kohden.
Nyt järjestelmä on siis rakennettu siten, että rahat lukitaan pankkitileille. Mitä tästä voi seurata? Jos menetät 10 prosenttia joka kerta, kun nostat yhden euron käteistä, rahapolitiikasta vastaavat viranomaiset voisivat laskea pankkitalletuksille maksettavan koron -5 prosenttiin tai -6 prosenttiin. Et silti nostaisi käteistä pankista, vaikka korko olisikin negatiivinen.
Todistamme parhaillaan käteisen vastaista sotaa, jossa valtiovalta pyrkii tekemään käteisen käyttämisestä joko laitonta tai ainakin hyvin hankalaa. Tämä puolestaan tarjoaa valtiovallalle mahdollisuudet valvoa ja säännellä rahaliikennettä entistä kattavammin ja samalla se antaa valtiovallalle enemmän liikkumavaraa rahan määrän manipuloimiseksi.
Käteisen vastaisen sodan lähtölaukaukset
Kaikki sai alkunsa Yhdysvalloissa vuonna 1970 hyväksytystä pankkisalaisuuslaista (Bank Secrecy Act), joka velvoittaa jenkkirahoituslaitoksia tukemaan Yhdysvaltain viranomaisia rahanpesun torjunnassa. Tällä lakia perusteltiin. Laissa edellytetään erityisesti, että rahoituslaitokset pitävät kirjaa käteismaksuista ja raportoivat käteisostoista tai siirtokelpoisista arvopapereista, joiden päivittäinen transaktiomäärä on yli 10 000 dollaria. Tämä kaikki on tietenkin markkinoitu keinona taistella rikollisuutta vastaan.
Yhdysvaltain hallitus turvautuu myös muihin keinoihin käteisrahan vastaisessa sodassaan. Vuoteen 1945 asti kierrossa oli 500 dollarin seteleitä, 1 000 dollarin seteleitä ja 10 000 dollarin seteleitä. 1930-luvulla oli jopa 100 000 dollarin seteleitä, joilla pankit kykenivät tekemään keskinäisselvitystoimet. Yhdysvaltain hallitus lopetti näiden seteleiden painamisen vuonna 1945, ja vuoteen 1969 mennessä ne oli poistettu kierrosta. Järjestäytyneen rikollisuuden ja rahanpesun torjunnan varjolla käteisen käyttämisestä on siis tehty erittäin vaivalloista. Nykyään sadan dollarin setelin ostovoima on 15,50 dollarin ostovoima vuoden 1969 dollareissa, jolloin viimeiset suuret setelit poistettiin kierrosta.
Ongelma on kansainvälinen
Ruotsissa käteisrahan vastainen sota on luultavasti edennyt länsimaista pisimmälle, ja Pohjoismaiden hallinnot suhtautuvat yleensä varsin kielteisesti käteisrahan käyttöön. Ruotsissa ja Suomessa kerrotaan siitä, miten bussilippuja ei voi enää ostaa käteisellä bussikuskilta, vaan ne on ostettava etukäteen matkapuhelimella tai tekstiviestillä — toisin sanoen pankkijärjestelmän tuella.
Ruotsin keskuspankin apulaispääjohtaja totesi muutama vuosi sitten ennen eläköitymistään vahingoniloisesti, että käteinen pysyy hengissä “kuin krokotiili”, vaikka sen elinympäristöä onkin jatkuvasti supistettu.
Vertaus on osuva, sillä kolmessa Ruotsin neljästä suurimmasta pankista yli kaksi kolmasosaa konttoriverkostosta ei enää hyväksy tai käsittele käteistä. Nämä kolme pankkia haluavat luopua käteisen käsittelystä erittäin nopeasti, ja trendi on vain kiihtynyt vuodesta 2012 lähtien.
Ranskassa käteisrahan vastustajat yrittivät vuonna 2012 ajaa läpi lain, joka rajoittaisi käteisrahan käytön enintään 3 000 eurosta 1 000 euroon liiketoimea kohden. Laki ei mennyt läpi, mutta sitten terroristit iskivät Charlie Hebdon toimitukseen ja juutalaiseen supermarkettiin, joten valtio käytti näitä tapahtumia välittömästi tekosyynä 1 000 kynnysrajan ajamiseksi läpi. Maksimiraja meni läpi. Miksi? Lain kannattajat väittivät, että terrori-iskuja rahoitetaan ainakin osittain käteisellä.
Terroristit ostivat osan terrori-iskuissa tarvittavista välineistä käteisellä. Epäilemättä nämä raakalaismaiset murhaajat käyttivät myös kenkiä ja vaatteita sekä kännyköitä ja autoja suunnitellessaan ja toteuttaessaan terrori-iskuja. Miksei näitä tavaroita ole jo kielletty? Alaston paljasjalkainen terroristi, jolla ei ole viestintävälineitä, on varmasti vähemmän kyvykäs kuin täystamineissa iskevä terroristi.
Lopuksi vielä Sveitsi. Sveitsi on ollut taloudellisen vapauden ja yksityisyyden suojan suuri linnake. Se on kuitenkin alistunut nyt täysin Yhdysvaltain hallituksen mielivallalle. Sveitsin hallitus on kieltänyt kaikki yli 100 000 frangin (noin 106 000 dollarin) käteismaksut, mukaan lukien käteisliiketoimet, joissa on kyse kelloista, kiinteistöistä, jalometalleista ja autoista. Euroopan taloudellisen yhteistyöjärjestön (OECD) kiristi Sveitsiä mustalla listalla, ja Yhdysvallat epäilemättä painosti kulissien takana Sveitsiä toimeenpanemaan käteisvastaisia toimia. Yli 100 000 frangin suuruiset liiketoimet on nyt käsiteltävä pankkijärjestelmän kautta. Syynä on tietenkin rahanpesun torjunta.
Myös Chase Bank on hiljattain liittynyt käteistä vastaan taistelevien rintamaan. Se on Yhdysvaltain suurin pankki, JPMorgan Chase & Co:n tytäryhtiö ja Forbesin mukaan maailman kolmanneksi suurin pörssiyhtiö. Se on myös saanut 25 miljardin dollarin takaukset Yhdysvaltain valtiovarainministeriöltä finanssikriisin keskellä. Maaliskuusta lähtien Chase ryhtyi rajoittamaan käteisen käyttöä tietyillä markkinoilla. Uusi käytäntö estää lainanottajia käyttämästä käteistä luottokorttien, asuntolainojen, pääomalainojen ja asuntolainojen maksamiseen.
Chase jopa kieltää käteisen säilyttämisen tallelokeroissaan. Asiakkaille lähetetyssä 1. huhtikuuta 2015 päivätyssä kirjesesä, joka koskee “päivitettyä tallelokeroiden vuokrasopimusta”, yksi korostetuista kohdista kuuluu: “Sitoudutte olemaan säilyttämättä käteistä tai kolikoita, lukuun ottamatta niitä, joilla on keräilyarvoa.” Sitä, koskeeko tämä kulta- ja hopeakolikoita, joilla ei ole keräilyarvoa, ei avata, mutta tietysti se koskee myös niitä. Kuten eräs henkilö huomautti: “Tämä käytäntö on epätavallinen, mutta koska Chase on maan suurin pankki, en olisi yllättynyt, jos tällaista näkyisi enemmän tänä aikana, jolloin ollaan herkkiä terroristien ja muiden laittomien asioiden rahoittamiselle.” Ottakaa siis rahanne pois tallelokeroistanne, valuuttanne ja luultavasti kultanne ja hopeanne.
Vain (valvottu) rahankäyttö on sallittua
Taloustieteilijä Gregory Mankiw kaksi vuonna 2009 suunnitelman: Yhdysvaltain keskuspankki ilmoittaisi, että vuoden kuluttua ilmoituksesta se aikoisi valita hatusta numeron väliltä 0–9. Kaikki setelit, joiden sarjanumero päättyisi kyseiseen arvottuun numeroon, menettäisivät välittömästi asemansa laillisena maksuvälineenä, jolloin valuutan hallussapidon odotettu tuotto romahtaisi -10 prosenttia. Tämä tarjoaisi Fedille mahdollisuuden alentaa korkoja nollan alapuolelle vuodeksi tai jopa pidemmäksi aikaa, koska ihmiset lainasivat mielellään rahaa vaikkapa -2 prosentilla tai -4 prosentilla, koska se estäisi heitä menettämästä 10 prosenttia.
Hallitsijamme perustelevat käteisrahan tukahduttamista sillä, että yhteiskuntaa pitää suojella terroristeilta, veronkiertäjiltä, rahanpesijöiltä, huumekartelleilta ja muilta todellisilta tai kuvitelluilta roistoilta. Käteisrahan käyttöä rajoittavien tai jopa kieltävien lakien varsinaisen tavoite on pakottaa kansalaiset suorittamaan maksut rahoitusjärjestelmän kautta. Tämä antaa hallituksille mahdollisuuden laajentaa keinoja valikoilla ja seurata kansalaistensa yksityisimpiä taloudellisia liiketoimia, jotta ne voisivat lypsää kansalaisiltaan viimeisetkin verorahat, jotka ne on velvoitettu maksamaan.
Muita syitä käteisrahan tukahduttamiselle ovat 1) epävakaan ja kaikkialla maailmassa romahtamassa olevan vähimmäisvarantojärjestelmän tukeminen ja puolustaminen ja 2) keskuspankkien valtuuttaminen toimeenpanemaan negatiiviset nimelliskorot. Toisin sanoen, jotta ihmiset saataisiin käyttämään rahaa kuluttamalla sitä vain pankkitililtä, kun rahat jätetään pankkitilille eikä niitä nosteta käteiseksi.
Toimittajan huomautus: Tämä artikkeli on mukaelma Stamfordissa pidetystä puheesta.
Suomennos Joseph T. Salerno (Twitter) kirjoittamasta artikkelista “Why Government Hates Cash”. Artikkeli on julkaistu The Austrian -lehdessä kesällä 2015.
Salerno on Pacen yliopiston Lubinin kauppakorkeakoulun taloustieteen emeritusprofessori ja entinen taloustieteen John V. Denson II -professori Auburnin yliopistossa. Hän toimii nykyisin Mises Instituten akateemisena johtajana. Salerno on julkaissut kymmeniä vertaisarvioituja artikkeleita ja kirjoja, joissa hän on käsitellyt muun muassa rahateoriaa ja -politiikkaa, rahareformia ja kansainvälistä raha- ja rahoitusjärjestelmää.
Kirjoituksen on suomentanut Thomas Brand (Twitter).
