Varotoimenpiteiden etiikka: Yksilöllinen ja systeeminen riski
Nassim Nicholas Talebin ja Joseph W. Normanin essee
Varotoimenpiteitä koskevat päätökset eivät skaalaudu. Kollektiivinen turvallisuus saattaa edellyttää yksilöllisen riskin liiallista välttämistä, vaikka se voi olla ristiriidassa yksilön omien etujen ja hyötyjen kanssa. Tämä periaate voi edellyttää yksilöä huolehtimaan suhteellisen merkityksettömistä riskeistä.
Oletetaan multiplikatiivinen eli kerrannainen vielä alkuvaiheessa olevan virusepidemian riski. Yksilön riski saada virustartunta on erittäin pieni, pienempi kuin muiden sairauksien riski. Siksi on “irrationaalista” panikoida (reagoida välittömästi ja ensisijaisesti virustartunnan riskiin). Mutta jos yksilö ei panikoi ja toimi erittäin varovaisella tavalla, hän edesauttaa viruksen leviämistä ja toiminnasta tulee vakava systeemisten haittojen lähde.
Täten yksilön on “panikoitava” yksilötasolla (eli toimija vaikuttaa reagoivan tilanteeseen yliapuvasti) systeemisten ongelmien välttämiseksi jopa silloin, kun välitön yksilöllinen voitto/hyöty ei näyttäisi toimintaa oikeuttavan.
Vahingoitat muita, jos et “ylireagoi”.
Näin tapahtuu, kun systeeminen riski on yksilölle pieni, mutta riski on kaikille yhteinen, kun yksilön muut idiosynkraattiset (eli ajallisesti ainutkertaisesti ja erikoislaatuiset) riskit hallitsevat häntä tai hänen elämäänsä. Auto-onnettomuuden riski voi olla suurempi yksilölle, mutta pienempi yhteiskunnalle.
Tällaisissa olosuhteissa on itsekästä, jopa psykopaattista, toimia sen mukaan, mitä kutsutaan “rationaaliseksi” käyttäytymiseksi . Siis asettaa omat välittömät riskiarviot vastakkain yhteiskunnan kanssa, jopa luoden riskejä yhteiskunnalle. Tämä on samanlainen kuin muut yhteismaan ongelmat, paitsi että tässä tapauksessa on kyse elämästä ja kuolemasta.
Lisäksi idiosynkraattiselle riskille on olemassa kompromissi lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Pitkällä aikavälillä idiosynkraattisen ja systeemisen välillä on konvergenssi: riskisi kasvaa, jos kaikki muut ovat saaneet tartunnan, ja riskit muista sairauksista selviytymiseksi laskevat.
Esimerkiksi sellaisen pandemian aikana, joka enimmäkseen säästää nuoret, terveet yksilöt, viruksesta liittymättömästä hätätapauksesta, joka olisi tyypillisesti hoidettavissa rutiinilla, tulee resurssien puutteen vuoksi hoitamaton. Lisäksi vakavan yhteiskunnallisen hajoamisen olosuhteissa kaikille toimijoille syntyy monia muita riskejä, joita ei voida palauttaa alkuperäiseen yksilölle aiheutuvaan lyhytaikaiseen infektioriskiin.
Varotoimenpiteet skaalautuvat kuperalla tavalla ristikkäin riippuvaisten pienten idiosynkraattisien riskien tapauksessa, jotka kehittyvät lopulta erittäin suuriksi systeemisellä tasolla.
Nykyisessä COVID-19-epidemiassa näitä vaikutuksia voidaan havaita sairaaloiden ja niiden tehohoito-osastojen täydelliseen hukkumiseen taudin paikallisten puhkeamisten takia. Tämä ja muut vähemmän näkyvät kynnysarvot muuttavat pandemian dynamiikkaa ne ylitettäessä. Aluksi pienet riskit vahvistuvat ja aiheuttavat uusia ja odottamattomia riskejä, koska tarttuva tauti vaikuttaa koko järjestelmään.
Näistä syistä kaikkien henkilöiden harkittu ja eettinen toimintatapa on noudattaa järjestelmällisiä varotoimenpiteitä yksilöllisellä ja paikallisella tasolla. Kerrannaistuvan tartunnan aiheuttaman skaalojen erottuminen yhdistää yksilön yhteisöön, mikä tekee kaikista sekä mahdollisen riskin kantajan että riskin lähteen.
Suomennos Nassim Nicholas Talebin (Twitter) ja Joseph W. Normanin (Twitter) esseestä “Ethics of Precaution: Individual and Systemic Risk”. Essee ilmestyi 15.3.2020.
Nassim Nicholas Taleb on tunnettu amerikkalainen matemaatikko ja tilastotieteilijä, joka on tunnettu lukuisista kirjoistaan ja artikkeleistaan.
Joseph Norman tutkii monimutkaisia järjestelmiä ja työskentelee datan ja tilastojen parissa. Norman on väitellyt näkötutkimuksen alalta.
Kirjoituksen on suomentanut Thomas Brand (Twitter). Kiitos Petri Syvänteelle ja Matti Heinolle kirjoitusvirheiden korjauksista.
