Yhdysvaltojen suuri lama ja sen merkitys nykyään

Samuel Petersonin essee

Yhdysvaltain keskuspankki ilmoitti 15. maaliskuuta 2020, että pankkien lakisääteinen varantovelvoite alennetaan nollaan prosenttiin. [1] Vuonna 2023 lakisääteinen varantovelvoite on edelleen Yhdysvalloissa nolla prosenttia. Tämän muutoksen ansiosta pankit ovat käytännössä voineet lainata varantojaan loputtomasti, mikä lisää rahan tarjontaa huomattavasti. Tämän lisäksi rahan tarjonta kasvoi yli 35 prosenttia huhtikuun 2020 ja huhtikuun 2021 välisenä aikana. Vuonna 2023 Yhdysvaltain liittovaltion valtionvelka ylittää 31 biljoonaa dollaria. Taloustiede on alkanut kiinnostaa ihmisiä, kun inflaatio on ollut lisäksi 7–9 prosenttia vuosina 2021–2022. Nyt taloudellinen todellisuus ja epäterveen rahapolitiikan seuraukset näkyvät suoraan tavallisen amerikkalaisen lompakossa.

Maailmanlaajuisesti keskuspankkien ja valtiovallan toimien ansiosta hinnat ovat nousseet pilviin, ja maailman rahoitusjärjestelmä on sekaisin. Tätä kirjoitettaessa kananmunien hinta on kaksinkertaistunut viime vuodesta, jonka lisäksi naudanlihan hinta on noussut jyrkästi sen jälkeen, kun koronapandemian myötä toteutettiin sulkutoimia maaliskuussa 2020. Hintainflaatio näkyy muuallakin kuin vain elintarvikkeiden hinnoissa. Myös bensiinin hinta on noussut rajusti. Kesällä 2022 bensiinin hinta nousi ennätyksellisen korkeaksi. Bensiinin keskihinta on kuitenkin edelleen huomattavasti korkeammalla tasolla kuin ennen koronapandemian myötä käynnistettyjä sulkutoimia.

Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä Yhdysvalloissa kolmen viime vuoden aikana koetusta rajusta hintainflaatiosta.

Todellisuudessa talousjärjestelmän haavat ovat paljon syvemmät. Dollarin arvo on laskenut yli 95 prosenttia sen jälkeen, kun Yhdysvaltain keskuspankki perustettiin vuonna 1913. Lisäksi Yhdysvaltain keskuspankki on pannut toimeen sadoilla miljardeilla dollareilla “setelirahoitusta” vuoden 2007 finanssiromahduksen jälkeen. [2] Tämä on jatkunut aina näihin päiviin asti. Pääomamarkkinat ovat vääristyneet ennennäkemättömällä tavalla, ja kaikkea teknologia-alasta itse valtion toimintaan rahoitetaan takaamattomilla luotoilla. Nykyinen taloudellinen kaaos ei todellakaan ole sattumaa, vaan ne ovat pikemminkin suoraa seurausta yhteiskuntajärjestyksestä, joka elää todeksi fiat-rahatalouden todellisuutta. Tämän päivän taloudelliset realiteetit vaikuttavat satoihin miljooniin amerikkalaisiin ja miljardeihin ihmisiin ympäri maailmaa. Se, mitä nyt nähdään ja koetaan, on todennäköisesti uuden romahduksen alkusoittoa. Romahduksen, jolla voi olla vielä tuhoisammat vaikutukset kuin 1930-luvun suurella lamalla.

Maailmantalouden nykytilan ymmärtämiseksi ja hahmottaaksemme, miten tämän päivän poliittiset valinnat vaikuttavat tulevaisuuteemme, tarvitsemme tukevan metodologisen perustan. Murray N. Rothbardin vuonna 1963 julkaisema teos America’s Great Depression tarjoaa lukijalle vankan talouspoliittisen viitekehyksen talouden nykytilan ymmärtämiseksi. Rothbardin teos alkaa itävaltalaisen suhdanneteorian esittelyllä. Rothbardin mukaan suhdannevaihtelu eroaa “suhdanneheilahteluista”. [3] Talous ei ole staattinen järjestelmä, joten missä tahansa taloudessa on luonnostaan voittoja ja tappioita, yrittäjien menestystä ja virheitä. Suhdannevaihtelusta puhutaan, kun “yleinen nousu- ja suhdannekierto” vaikuttaa yhden toimialan sijaan useampiin toimialoihin tai koko talouteen. [4]

Rothbardin selventää, että kriisit saavat alkunsa kestämättömästä noususuhdanteesta.

Ihmisillä on erilaisia aikapreferenssejä eli “sitä, missä määrin he pitävät nykyistä tyydytystä parempana/toivottavampana kuin tulevaa tyydytystä”. [5] Vapailla markkinoilla korko määräytyy yksilöllisten aikapreferenssien perusteella. Matalampi aikapreferenssi johtaa matalampaan korkoon. Säästäminen edellyttää nykyisen kulutuksen lykkäämistä tulevaa kulutusta varten. Kaikki pääomahankkeet edellyttävät säästöjä, joten korkojen ja säästöjen välillä on kiinteä yhteys. Rothbard huomauttaa, että vapailla markkinoilla korko heijastaa yksilöiden halukkuutta kuluttaa tai säästää, ja näin ollen on olemassa “korkorakenne”. [6]

Yhdysvalloissa vallitsevilla epävapailla markkinoilla, joilla vallitsee keskuspankki- ja vähimmäisvarantopankkijärjestelmä, pankit voivat luoda luottoa ilman lainojen rahoittamiseen tarvittavaa tosiasiallista pääomaa. Yhdysvalloissa keskuspankki luo vuosittain miljardeja dollareita. Uusi raha saapuu talouteen tiettyjä kanavia pitkin ja tiettyinä ajankohtina. Tämä uusi raha annetaan pankeille, jotka lainaavat sitä yrityksille, mikä alentaa korkotasoa. Yrityksille syntyy vaikutelma siitä, että aikapreferenssi on yleisesti ottaen madaltunut ja että resursseja on saatavilla riittävästi pääomavaltaisia hankkeita varten.

Tilanne ei kuitenkaan ole tämä. Todellisuudessa aikapreferenssi ei ole alentunut. Yritykset käyttävät sitten tätä äskettäin luotua rahaluottoa “investoidakseen ‘pidempiin tuotantoprosesseihin’ eli [pidentääkseen] pääomarakennetta”. [7] Tämä puolestaan nostaa tuotantohyödykkeiden hintaa ja aiheuttaa sen, että tuotantorakenteessa on aiempaa enemmän “korkeampia” vaiheita. Lopulta raha päättyy kuluttajille, jotka jatkavat rahankäyttöä vanhassa kulutuksen ja säästämisen suhteessa. Tämän jälkeen yritykset oppivat, että korkeammille tuotantovaiheille ei ole tosiasiallisesti kysyntää, ja ne kiirehtivät pian realisoimaan “väärin investoitua” pääomaa.

Rothbard tunnustaa, että nousukausi ei ole vaurauden luomisen kausi, vaan pikemminkin sitä värittävät lopulta heikkolaatuisiksi osoittautuneet investoinnit. Nousukausi huipentuu romahdukseen. Laskusuhdanne on lopulta kaikesta tuskallisuudestaan huolimatta välttämätön askel talouden elpymisessä; pääoma siirtyy takaisin kestävämmille investointitasoille, jotka vastaavat kuluttajien todellisia säästämisen ja sijoittamisen aikapreferenssiä.

Rothbardin esittelemä itävaltalainen suhdannevaihteluteoria auttaa maallikkoakin ymmärtämään nousu- ja laskusuhdanteen osatekijöitä, jotka niin usein aiheuttavat suuria taloudellisia kärsimyksiä. Taantuman uhka on Yhdysvaltojen yllä, vaikka poliitikot, virkamiehet ja keskuspankki kertovat kansalaisille kaiken olevan mainiosta. Rothbardin teos Yhdysvaltojen suuresta lamasta opettaa lukijalle, että nykyisin nähty hintainflaatio ja taloudellinen taantuma eivät ole vapaan markkinatalouden välttämätön seuraus, vaan kyse on pikemminkin valtiokeskeisyyden ja uskon seurauksista.

Rothbardin teos America’s Great Depression erottuu edukseen siinä, että Rothbard syventyy presidentti Herbert Hooverin hallinnon toimintaan. Toisin kuin joskus väitetään, Hooverin ajatusmaailma oli kaukana laissez-faire-ajatteluperinteestä. Rothbard selvittää tarkoin Hooverin toimia ja politiikkaa ja huomauttaa hänen olleen arkkityyppinen talousinterventionisti. “Mikäli määrittelemme ‘New Deal’ -ohjelman laman vastaiseksi ohjelmaksi, jolle on ominaista laaja-alainen valtiovallan taloudellinen toiminta ja interventio — — Herbert Clark Hooveria on pidettävä Yhdysvaltain New Dealin isänä.” [8] Vastoin yleistä väitettä Rothbard osoittaa, miten Herbert Hooverin hallinto oli kaikkea muuta kuin laissez-faire-hallinto.

Nykyään Yhdysvaltain konservatiivinen oikeisto rakentelee inflaatiosta ja presidentti Joe Bidenista samanlaista narratiivia kuin valtavirran tutkijat ovat luoneet Herbert Hooverista. Lähes kaikki oikeistolaiset toistelevat sanaa “bidenflaatio”, ja konservatiivit eivät joko halua tai kykene tajuamaan, että nykyinen hintainflaatio ei ole täysin Bidenin syytä. Hintojen nousu Yhdysvalloissa sai alkunsa jo Trumpin presidenttikauden aikana, kun hänen hallintonsa päätti käynnistää digitaaliset rahakoneet vuoden 2020 koronpandemiassa toteutettujen sulkutoimien yhteydessä. Biden tietysti jatkoi Donald Trumpin hallinnon inflatorista politiikkaa. Syy nykyiseen talouskurimukseen on usein paljon monimutkaisempi kuin valtavirta ymmärtää, aivan kuten Rothbard osoitti Hooverin kohdalla 60 vuotta sitten.

Kiistatta tärkeintä on, että Rothbardin teos on edelleen ajankohtainen. Rothbard esittää liudan poliittisia toimintaohjeita ja ratkaisuja. Koko teoksesta välittyy kuitenkin yksi tärkeä oppitunti: valtion interventiot aiheuttavat talousjärjestelmässä kaaosta. Toinen tähän liittyvä oppitunti on, että valtion harjoittamat interventiot, joilla näennäisesti yritetään ratkaista talouskriisejä, johtavat kasvavaan kaaokseen ja tuhoon. Poliitikot ovat heitelleet ilmoille hintasäännöstelyn ratkaisuna vuosina 2020–23 nähtyyn kuluttajahintojen nousuun, mutta Rothbard muistuttaa lukijoita siitä, että interventionismi synnyttää vain lisää interventionismia.

Rothbard lisäksi muistuttaa lukijoita siitä, että kun epätasapainoisen rahapohjan laajenemisen väistämättömät seuraukset käyvät ilmi, ainoa mekanismi, jolla vakaus rahajärjestelmässä voidaan palauttaa, on markkinaromahdus. Markkinaromahdus kuulostaa kamalalta, mutta se on ainoa tapa korjata epätasapainotila. Rothbardin teoksen väistämätön johtopäätös on, että keskuspankit ovat yhteiskunnallinen katastrofi. Keskuspankit eivät ole vain viimeisimmän “minipankkikriisin” syy, vaan ovat aiheuttaneet laajamittaista kärsimystä ja ahdinkoa jo yli sadan vuoden ajan. Rothbardin teos Yhdysvaltojen suuresta lamasta muistuttaa lukijoita siitä, että pyrkimykset johtaa ja suunnitella taloutta keskitetysti ovat tuomittuja epäonnistumaan.

Yhdysvaltojen rahajärjestelmä on jälleen kerran murtumispisteessä. Yhdysvaltain keskuspankin luoman valtavan rahamäärän vuoksi kuluttajat kärsivät kohonneista hinnoista koronasulkujen alkamisen jälkeen. Ihmiset, jotka eivät ole aiemmin juurikaan pohdiskelleet rahan olemusta ja tarkoitusta, joutuvat nyt pohtimaan asiaa, koska he maksavat tietämättömyydestään kalliisti. Taloustiede, joka on jumiutunut yliopisto- ja korkeakoulumaailman norsunluutorneihin, on nyt tärkeämpää tavallisille kansalaisille kuin aiemmin. Rothbardin teos America’s Great Depression tarjoaa maallikolle tarpeeksi hyvät työkalut inflaation ja suhdannevaihteluiden ymmärtämiseksi sekä historiallisen kuvauksen ja analyysin Yhdysvaltain historian toistaiseksi pahimmasta talouskriisistä. Suuren laman ja nykypäivän väliset yhtäläisyydet ovat ilmeiset, ja Rothbardin teos voi auttaa sinua ymmärtämään ne. Nykyinen talousjärjestys on rakennettu virheinvestoinneista muodostuvan horjuvan pyramidin varaan aivan kuten vuoden 1929 maailma. Tänään poliitikkojen harjoittama politiikka on aivan yhtä virheellistä kuin 1930-luvun presidenttien ja heidän hallintojensa harjoittama politiikka.

Rothbardin teos on tärkeä teos. Se on pakollista luettavaa kaikille niille, jotka haluavat ymmärtää nykyistä syvällisemmin nykyisiä haasteitamme.

—

[1] Murphy, Robert. 2021. Understanding Money Mechanics. Auburn, AL: The Ludwig von Mises Institute, s. 94

[2] Murphy, 2022, s. 83

[3]Murray, Rothbard. 2000. America’s Great Depression. Auburn, AL: The Ludwig von Mises Institute, s. 4

[4] Rothbard. 2000, s. 6

[5] Rothbard. 2000, s. 9

[6] Rothbard. 2000, s. 10

[7] emt.

[8] Rothbard. 2000, s. 186

Suomennos Samuel Petersonin kirjoittamasta artikkelista “Murray Rothbard’s America’s Great Depression and Its Importance Today”. Artikkeli on julkaistu Mises Wire -blogissa 14. maaliskuuta 2023.

Peterson opiskelee Grove City Collegessä Yhdysvalloissa taloustiedettä ja historiaa. Hän on voittanut useita tunnettuja kirjoituskilpailuita.

Kirjoituksen on suomentanut Thomas Brand (Twitter).