Tarina proto-infolaisesta

(In Finnish, because the material and work is at the moment in Finnish for Finnish audiences, sorry)

Syksyn aikana ehdimme Athenen kanssa vetää kolme työpajaa siitä mikä on Infon bränditarina ja -lupaus abiturienteille (kiitos Kalle Tuomin kehittämien Lean Brand Creation-lakanoiden meillä oli hyvät työkalut). Ja lisäksi joulukuun aikana luin Marjaana Toimisen loistavan raportin työn murroksesta (alla olevat sitaatit ovat kaikki ko. rapparista).

Kaiken tämän inspiroimana istuin yhtenä marraskuun iltapäivänä junassa kohti Jyväskylään ja aloin kirjoittamaan pientä yhteenvetoa, kunnes tunsin mopon kahvan erkanevan lapasestani…

Jos olisin muusikko, niin voisin vedota siihen että vanha muusikko soittelee ja improvisoi annetun materiaalin perusteella. Tähän nojaten sallinette että vanhahko disaineri-insinööriproffa fiilistelee annetun materiaalin perusteella :)

Hyvää joulua kaikki infolaiset, kolleegat, infolaisten tukijat ja muut ympärillä innostavat ihmiset. Muistetaan unohtaa työ- ja kouluasiat lomalla ja investoidaan lähimmäisiin, itseemme ja totaaliseen joutenoloon. Tässä joulun tarinoiden hengessä epävirallinen, vapaamuotoinen fiilistelyni teemasta…

Proto-Infolaista Etsimässä

“Ne taidot, joita vanhassa työelämässä tarvittiin, ovat tiettyyn ammattiin liittyviä kyvykkyyksiä. Toki niillä on edelleen paikkansa, mutta seuraavaksi tarvitaan niin sanottuja aktiivisuus- ja kompleksisuus-taitoja, jotka auttavat luovimaan mahdollisuuksien ja uhkien maastossa.” Prof. Markku Wilenius, tulevaisuudentutkija, Turun Yliopisto. Photo by OSCAR AGUILAR on Unsplash.

Aikojen alussa jo ennen 2000-lukua Euroopan perukoilla vaelteli ihmisiä, joiden intohimona oli koettaa ymmärtää laajoja kokonaisuuksia ja yhdistää erilaista osaamista.

Heille ei riittänyt että ymmärsi mikä eläin mammutti on, vaan heitä kaiversi tarve ymmärtää mikä on se mammutin, ihmisen, keihään ja luolan seinään piirrettyjen töherrysten kokonaisuus sekä keskinäiset riippuvuudet.

Normaalien loiseläinten lisäksi heille aiheutti ylimääräistä kutinaa tarve käyttää tätä kokonaisvaltaista näkemystä, ja rakentaa sen pohjalta järkevämpiä työkaluja ja inhimillisempää elinympäristöä.

Näille alkuaikojen ihmisille heimon viisaimmat tarjosivat roolia poppamiehenä, soturina, metsästäjänä tai kauppiaana.

Nämä vaihtoehdot eivät innostaneet tarinamme ihmisryhmää. Mutta toisaalta heitä houkutteli näiden perinteisten heimoroolien yksinkertaisuus. Jokaiselle näistä valmiista rooleista oli olemassa arvostetut auktoriteetit, valmiit tavat toimia ja ajatella, ja toimeentulokin oli useimmiten turvattu. Perinteiset roolit vetivät siten vahvasti puoleensa. Ja jos tämä alkuaikojen toisinajattelija halusi tehdä jotain muuta, niin hänen piti mennä perinteitä vastaan ja valmistaa itseään selittämään muille omia epäselviä ajatuksiaan: näkemyksiä kokonaisuuksista, laajemmista ilmiöistä ja mammuttien loppukäyttäjistä.

Viimeaikaisten arkeologisten tutkimusten perusteella tämän tyyppinen ihminen, kutsukaamme häntä “proto-infolaiseksi”, oli olemassa ja DNA-testit näyttävät että heidän jälkeläisiään elää jokaisessa ihmiskunnan kerroksessa, heimossa ja lukiossa. Kaivauksista löytyneiden leukaluiden hammaskulumien perusteella tiede pystyy sanomaan proto-infolaisesta vähintäänkin seuraavanlaisia asioita.

Kuka hän on?

Hän on kiinnostunut monesta asiasta ja tyypillisesti hän on myös hyvä monessa asiassa. Koulussa hän lukee tai on lukenut oppiaineista “pitkät” oppimäärät ja pärjännyt hyvin. Mutta erityisesti häntä vie eteenpäin halu ymmärtää eri osa-alueiden yhteyksiä ja näiden yhteyksien luomia kokonaisuuksia: miten fysiikka ja biologia linkittyvät, entä ihmisen käyttäytyminen ja kansantalouden periaatteet, tai vaikkapa miten matemaattista ajattelua voi käyttää ratkaisemaan sosiologian ilmiöitä yhdistämällä siihen tietokoneiden laskuvoimaa.

Hän on aikaansaava ihminen. Hänen arvosanansa koulussa ja töissä ovat kiitettäviä. Joku voisi sanoa hänen olevan kunnianhimoinen. Mutta häneltä itseltään kysyttäessä hän pikemmin korostaisi haluaan oppia ja saada asioita aikaan.

Hän on myös huomannut, että häntä ei aina tyydytä valmiit vastaukset saatika puhkitallotut polut. Sen takia hän löytää itsensä välillä tekemässä asioita omalla tavallaan ja näyttämässä (vähintään itselleen) että hänen sisäinen palonsa katsoa ja yhdistää maailmaa laajemmin on oikea tapa ajatella ja toimia.

Sisäinen epävarmuus

Tämä kaikki samalla ylläpitää hänen sisällään jatkuvaa pientä epävarmuutta.

“”Oman työidentiteetin arviointi ei ole helppoa, eikä murroksen mukainen taitojen päivityskään. On eri asia nähdä, että uteliaisuus ja kyky oppia uutta ovat tärkeimpiä ominaisuuksia tulevaisuudessa kuin ymmärtää, mitä ne itse kullekin tarkoittavat. Siihen tarvitaan tukea, jollaista on vielä toistaiseksi työelämässä vähän tarjolla.” Marjaana Toiminen, Välähdyksiä tulevaisuudesta -raportin toimittaja. Photo by Joshua Earle on Unsplash.

Koska hän ei ui valtavirrassa eikä tyydy pysymään laatikon sisäpuolella, hänellä ei ole vankkaa ja vuosikymmeniä vanhaa selkänojaa johon turvautua väsymyksen iskiessä.

Hänelle tarjotaan kyllä valmiita polkuja sekä selkeitä reittejä, ja niiden mukanaan tuoma turvallisuus houkuttelee, mutta mikään niistä ei tunnu omalta eikä kotoisalta.

Tämä epävarmuus saa hänet usein ajattelemaan, että mitä jos odottaisi hetken… jos vaikka sade loppuisi ja sitten tulevaisuus kirkastuisi.

Toisaalta, sama epävarmuus saa hänet ottamaan niskasta itseään kiinni ja rohkeasti hyppäämään umpihankeen, kokeilemaan erilaisia asioita, kriittisesti perustelemaan omia kantojaan ja kirjoittamaan yön pikkutunteina vessan seinään: “On pakko olla muitakin reittejä kuin perinteiset!”.

Vankan selkänojan puuttuessa hän rakentaa itselleen identiteettiä toisinajattelijana, kapinallisena ja tavanomaisesta hieman poikkeavana.

Tekkiä twistillä

Tätä tilannetta kuvaa hyvin hänen suhtautumisensa teknologiaan.

“Social skills are important for a wide range of jobs, not just for health-care workers, therapists and others who are close to their customers. Even geeks have to learn these skills. Ryan Roslansky, who oversees LinkedIn’s push into online education, notes that many software engineers are taking management and communications courses on the site in order to round themselves out.” The Economist, Special Issue on Lifelong Education, January 2017. Photo by Sean Roy on Unsplash.

Hän on aidosti kiinnostunut tekniikasta ja teknologiasta. Häntä innostaa miten laitteet ja kojeet toimivat. Hän on aina ollut lahjakas matemaattisesti ja muutkin luonnontieteet ovat aina olleet kiinnostavia.

Hänen polvirefleksinsä on kysyä “miten toi toimii?” ja tämän kysymyksen alla hyrräävät hänelle niin ominainen kyky ratkaista ongelmia, ajatella analyyttisesti ja arvostaa loogisia yhteyksiä.

Maailma tarjoaa hänelle roolimalleja joissa tämä rakkaus teknologiaan ja insinöörimäinen maailmankuva ovat keskeisiä. Mutta mikään näistä malleista ei resonoi hänen sydämessään.

Kyllä, hänessä on hiukan nörttiä, vähän tieteentekijää, hippunen bisnesihmistä, ripaus koodaria, 2 rkl muotoilijaa, hyppysellinen yrittäjää, kourallinen insinööriä ja ehkäpä tujaus myös data-analyytikkoa, mutta mikään näistä hatuista ei sellaisenaan sovi hänen päähänsä eikä maailma tunnu hyväksyvän että yhdellä ihmisellä voi olla 8 hattua samaan aikaan päässään.

Lisäksi yksikään näistä malleista ei pidä vankasti sisällään hänelle niin rakkaita piirteitä, jotka ovat jonkinlainen sekoitus sosiaalisuutta, inhimillisyyttä ja ihmiskeskeisyyttä, yhteistyökykyä, empatiaa, ja tunteenpaloa tehdä yhteiskunnasta parempi paikka kaikille.

Hän on samaan aikaan monta eri roolia, mutta toisaalta ei yksinään mikään niistä. Häntä kiinnostaa ja innostaa teknologia, mutta hän haluaa että siinä on jokin kierre; jonkinlainen twist. Hän kyllä tietää mitä se “tekniikkaa twistillä” on, kun se kohdalle sattuu, mutta koska sanat ja termit suosivat perinteisiä malleja ja ajattelua, hän on myös hiukan hukassa sen suhteen miten sanoittaa omat tunteensa ja ajatuksensa.

Yhteinen olemus

Usein hän on yllä kuvattujen ajatustensa kanssa yksin. Ja se olisi varmasti hänelle ihan hyväksyttävää, jos hänellä ei olisi taipumusta olla sosiaalinen sekä tehdä asioita yhdessä muiden ihmisten kanssa.

”Kun katsoo kompetenssimäärittelyjä, mitä muuttuva työelämä vaatii, niin hyvin paljon siellä korostetaan työmetataitoja, eli sopeutumiskykyä, uuden omaksumiskykyä, sosiaalisia taitoja, jotka eivät suoraan identifioidu mihinkään ammattitoimialaan.” Saila Toppinen-Tanner, psykologi, Työterveyslaitos.

Hän ei siis halua olla yksin. Jos ja kun hän löytää toisen samojen tunteiden ja ajatusten kanssa painivan sukulaissielun, heidän välilleen syntyy vahva sidos, koska he kirjaimellisesti ymmärtävät toisiaan.

Ja jos heitä on ryhmän verran, niin syntyy vielä vahvempi sidos, koska he silloin ovat itsekin jo laajempi kokonaisuus, eli jotain mihin he alunperin ovat uskoneet: ryhmän voimaan ja yhteenkuuluvuuteen.

Ja se ryhmäytyminen ja kaltaistensa löytäminen onkin avain siihen mikä on proto-infolaisen yksi selkeä rooli ja yksi selkeä hattu.

Yhdessä he voivat laittaa kaikki samanlaisen haalarin ylleen ja luoda muita yhteisiä symboleja, rituaaleja, sanoja, muistomerkkejä sekä tarinoita. He luovat yhtenäisen kulttuurin. Heidän “epäsopivuudesta” on tullut heille yhdistävä tekijä.

Ja kuin taikaiskusta, sille että he ovat laaja-alaisia ja kykenevät yhdistämään eri osa-alueita sekä tekemisen tapoja on tullut jotain yksiselitteistä, käsin kosketeltavaa ja sormella osoitettavaa.

Infolaisuuden synty

Ja kaikella tälle on hiljalleen muodostunut oma käsite: infolaisuus!

“Kyvystä sietää epävarmuutta tulee keskeinen taito. Työntekijällä tulee olemaan monta ammattia uransa aikana, ja koulusta hankittua osaamista ei tulla tarvitsemaan sellaisenaan.” Aarne Aktan, toimitusjohtaja, Pihlajalinna Oyj. Photo by Gage Walker on Unsplash.

Ja sen merkityksen ainakin he itse ymmärtävät ja se antaa heille tukea ja voimaa.

Kuin ihmeen kaupalla siitä nuoruuden sekavasta valikoimasta, epävarmuudesta ja sillisalaatista on tullutkin juuri se mikä heitä yhdistää ja antaa heille erityistä osaamista.

He eivät enää odota että sade loppuu ja sää selkenee, jotta asiat voisivat edetä ja tilanne palautuisi normaaliin. He eivät odota sateen loppumista ja asioiden normalisoitumista, koska heidän roolinsa, kykynsä, erityisosaamisensa ja vahvuutensa on toimia sateessa lamaantumatta, valittamatta ja murehtimatta.

Kun sataa niin muille nousee epävarmuus, koska perinteiset poutasään tavat toimia ja ajatella eivät aina toimi. Mutta infolainen tajuaa että hän on omillaan sateessa, koska epävarmuuden keskellä pitää katsoa asioita laajemmin, hahmottaa kokonaisuuksia, yhdistää asioita ja ihmisiä, ja arvostaa erilaisuutta sekä ennakkoluulottumuutta.

Lisäksi infolainen muistaa epävarmuuden keskellä hymyillä hiukan muita enemmän; ehkäpä juuri siksi, koska epävarmuuden sateessa infolainen on löytänyt paikkansa.

Suurkiitos kaikille syksyn abi-työpajojen osallistujille, joiden aktiivinen innostus ja osaaminen on kaiken takana: Hanna Hämäläinen, Ilona Rahnasto, Joel Lappalainen, Ville Vuorenmaa, Katri Niemi, Tiina Pajukari, Anni Kivilaakso, Aura Kiiskinen, Ella Palo, ja Meri Terho. Lisäksi hatunnosto Tuomo Laineelle, joka tietääkseni käytti ensi kertaa vertauskuvaa sateessa elämisestä ja epävarmuudesta.