Näennäisestä valinnasta syötereagointiin

Vuonna 2015 mediasta tulee aisti

Media, by altering the environment, evoke in us unique ratios of sense perceptions. The extension of any one sense alters the way we think and act — the way we perceive the world. When these ratios change, men change. — Marshall McLuhan

Aluksi oli suuri määrä verkkosivuja. Sitten tulivat hakukoneet, ja järjestivät osan sivuista löydettävään muotoon, henkilökohtaisten taipumusten mukaan priorisoiduksi listaksi. Syntyi erilaisia tapoja louhia tietoa näkyville muun muassa ajan perusteella (keskustelupalstat) tai äänestämällä (esim. reddit).

Tällaisessa internetissä pääsy kaikkeen avoimeen sisältöön on periaatteessa mahdollista. Vaikka Google tarjoaa minulle eri tuloksia kuin sinulle samalla haulla, meidän on silti mahdollista löytää samat linkit jos jaksamme selata hakutuloksia riittävän pitkälle. Juuri kukaan ei tee näin vaan tarttuu johonkin ensimmäisestä kuudesta hakutuloksesta. Tietoselailupalveluiden osalta onkin siksi puhuttu Filter Bubblesta.

Tietoselailu:
Valitsemme suuresta joukosta syötteitä, esimerkiksi linkkejä, ne linkit jotka tuottavat meille tyydytystä. Valitsemme itse milloin avaamme palvelun ja kuinka kauan siellä vietämme aikaa. Toisaalta palvelut pyrkivät tyypillisesti pitämään meidät palvelussa mahdollisimman kauan. Siksi tietoselailupalvelut ovat erikoistuneet kehoitteluun: ne ovat taitavia tuomaan kaikkein koukuttavimmat sisällöt esille.

Näennäinen valinnanvapaus on kuitenkin nopeasti muuttumassa. Siirrymme pois applikaatiota täynnä olevin käyttöliittymien, selailtavien listojen ja algoritmikehoitusten maailmasta kohti syötteisiin reagoimista. Muutoksen seuraukset ihmisiin ja yhteiskuntaan ovat vavahduttavia.

Syötereagointi:
Syötereagoinnissa me emme välttämättä edes valitse, milloin käytämme palvelua. Notifikaatio ilmoittaa, että meidän on tehtävä päätös. Päätöksen tekemättä jättäminen ei ole vaihtoehto. Älykelloni voi esimerkiksi ilmoittaa, että jos lähden nyt kävelemään, ehdin seuraavaan kokoukseen.

Paljastava esimerkki muutoksesta ovat deittiapplikaatiot Tinder ja OKCupid.

OKCupid on sillä tavalla perinteinen deittiapplikaatio, että käyttäjä voi periaatteessa löytää kenen tahansa toisen käyttäjän tiedot. Harva väkisin etsii mahdollisimman epäsopivaa kumppania mahdollisimman kaukaisesta maasta, mutta järjestelmä ei tietääkseni estä tällaista käyttäytymistä. Samalla kun kaikki tiet ovat avoinna, OKCupid yrittää tarjota mahdollisimman pätevää tietoa siitä, kenen profiileja kunkin käyttäjän kannattaa katsella. Tämä toteutetaan esimerkiksi kertomalla profiilin vieressä prosenttiluvulla kuinka samanlainen tarkasteltava profiili on suhteessa käyttäjään.

Tinder toimii radikaalisti toisella tavalla. Tinderissä valinnanvapaus muodostuu binäärisen kyllä/ei-päätöksen kautta. Käyttäjä ei voi selailla eri vaihtoehtoja joista sitten tekee päätöksen, vaan ohjelma näyttää yhden päätöksen kerrallaan ja valinta on tehtävä joka kerta.

Käyttäjä voi valita itse Tinderissä sen joukon josta haluaa tehdä päätöksiä ainakin maantieteellisen etäisyyden ja iän perusteella. En tiedä onko julkista tietoa, kuinka Tinder tästä joukosta valitsee näytettävät profiilit. Luultavasti ainakin sellaiset profiilit näytetään nopeasti, jotka ovat tykänneet käyttäjän profiilista, koska palvelun toiminta perustuu molemminpuoliseen tykkäämiseen. Mikään ei kuitenkaan estä Tinderiä tekemästä suosittelu-tyylistä valintaa laajemminkin: jos käyttäjä tuppaa tykkäämään vaaleahiuksisista kuvista ja profiileista joissa on vain yksi kuva, Tinder voisi helposti näyttää ensisijaisesti tai ainoastaan niitä.

Koska kaikkia mahdollisia päätöksiä ei joka tapauksessa ikinä ehdi tehdä, syötereagointipalvelut rajaavat osan valinnoista kokonaan pois käyttäjältä (toisin kuin tietoselailupalvelut, joissa teoriassa voi aina mennä mihin vaan, vaikka kaikkialle ei ehdikään). Siksi syötereagointi on absoluuttinen Filter Bubble. Kyseessä ei enää ole huokoinen vaan kova filtteri. Laskennallisesti serendipiteetti saattaa esimerkiksi Tinderissä olla suurempi kuin OKCupidissa, sillä kaikenlaisia vaihtoehtoja kuplan sisällä tulee vastaan. Toisaalta mitään kuplan ulkopuolista ei ikinä voi kohdata.

Syötereagointi on tietoselailuun verrattuna täysin erilainen tapa toimia palveluissa ja vuorovaikuttaa. Mitä väliä?

Yhteiskunnalliset haasteet ja mahdollisuudet konkretisoituvat kun tarkastellaan Tinderin sijaan liettualaista startup-yrityksen Plague-sovellusta, joka ohimennen sanoen on fantastinen. Plague on syötereagointiin perustuva tiedonlevitysapplikaatio, eli vähän kuin Redditin Tinder-versio. Plaguessa käyttäjä näkee yhden kortin kerrallaan, ja voi päättää lähettääkö sen eteenpäin neljälle ihmiselle vai pysäyttääkö kyseisen tiedon levittämisen omalta osaltaan. Tällä hetkellä Plaguessa tiedot leviävät ainakin näennäisen satunnaisesti, joten käyttäjä kohtaa helposti vieraskielistä ja tyhjänpäiväistä sisältöä. Plaguesta puuttuvatkin kanavat/hashtagit. Jos ne liitetään palveluun, sovellus on varma voittaja ja siitä kuullaan vielä paljon lisää.

Minua pelottaa ja kiinnostaa yhteiskunta, jossa tieto leviää merkittävissä osin vertaispäätösten perusteella vielä paljon vahvemmin kuin nykyään ja toisaalta jossa informaatiokuplien rajat ovat kovia eivätkä huokoisia. Plaguen kiinnostavin puoli on kuitenkin palveluun rakennettu pelillisyys. Ne, jotka viestivät usein laajalle leviäviä viestejä, saavat palkintona välittää viestejä merkittävästi useammalle kuin neljälle ihmiselle. Tämä palvelun piirre toisaalta rikkoo tasa-arvoisen ja satunnaisen tiedonvälityksen, ja toisaalta muodostaa uudella tavalla (ammatti)journalistisen rakenteen palvelun sisälle.

Syötereagoinnin vaikutus ei kuitenkaan rajoitu uudenlaiseen journalismiin. Vielä journalistisia vaikutuksia merkittävämpi muutos on syötereagoinnin vaikutus ihmisiin itseensä.

All media are extensions of some human faculty — psychic or physical.
— Marshall McLuhan

Aisti-internet

Syötereagointipalvelut voittavat tietoselailupalvelut, jos ne onnistuvat luomaan paremman käyttäjäkokemuksen. Käyttäjäkokemus on parempi syötereagointipalveluissa mikäli syötteet ovat kohteliaita: ne tulevat vain tarpeen vaatiessa ja antavat olennaista tietoa. Kohteliaisuus on suuri big data -haaste. Riittävän suurella datajoukolla on tällaisia palveluita kuitenkin mahdollista tehdä.

Kun syötereagointipalvelut yleistyvät, ihminen muuttuu.

Syötereagointiin siirtyminen edesauttaa puettavan elektroniikan ja kaikkialla läsnäolevan Internetin syntymistä. Kun puhelimet katoavat ja teknologia siirtyy seiniin, kehoon ja vaatteisiin, suurinta osaa palveluista ei voi enää käyttää tietoselailun logiikalla. Älykello soveltuu paljon paremmin notifikaatioperustaiseen käyttöön kuin Twitterin selailuun. Syötereagointipalvelut tuovat tietoisuuteemme olennaista kontekstuaalista tietoa hienovaraisesti, kuten muutkin aistit. Tästä syystä siirtyminen syötereagointiin ei ole ainoastaan muutos palveluiden käyttölogiikassa. Syötereagointi on merkittävä askel koneiden ja ihmisten yhteensulautumisessa.