Esittely: Kimmo Nupponen

Ikä: 40v
Paino: 69kg
FTP: ≈ 300 W
FTP W/kg: ≈ 4,4 W
Ajettuna elokuuhun 2017: 300 h
Pyörä: Giant TCR Composite 0

Olen juuri 40 vuotta täyttänyt kahden pojan isä, aviomies, koodari ja pyöräilijä. Ja nimenomaan tässä järjestyksessä.

Pyöräilyinnostukseni juontaa juurensa satunnaiseen työmatkapyöräilyyn, jota olen harrastanut vuosien varrella vaihtelissa määrin. Alkuvuoden 2012 ajoin suuntaansa n 20km raskaalla hybridillä, jonka takavanne oli ihan solmussa ja laahasi jarruja. Tällä kuitenkin olin aina kilpasilla kaikkien niiden kanssa, jotka matkalla sattuivat ohi ajamaan. Kyseiseen pyörään kyllästyttyäni, ostin halvan maantiepyörän ja siitä oikeastaan innostus varsinaisesti alkoi. Ehdin vielä samana vuonna osallistumaan Tour de Helsinkiin, joka yllätyksekseni meni odotettua helpommin ja vauhdikkaammin. Seuraavana vuonna ajoin pari muutakin kuntoajoa ja taisin olla TdH:lla kuntosarjan sijalla 15 vuonna 2014. Tuli menopelikin päivitettyä hiilikuitukameliin. 2015 lähtien olen ajanut lisenssillä Kat 2:ssa ja nyt kuluvana vuonna myös Masters 1:ssä.

Pyöräilyssä ehdottomasti parasta on sen primitiivisyys. Elämä rajoittuu hetkeksi täysin perusasioihin. Hengittämiseen, tuulen huminaan korvissa, poltteeseen jaloissa… Pyörän päällä tajuaa elävänsä. Ajatukset ei haahuile. On vaan minä ja pyörä. Fiilis on mahtava!

Ongelmallista pyöräilyssä on sen sovittaminen perhe-elämään. Jokainen ruuhkavuosia elävä on hyvin tietoinen vuorokaudessa olevien tuntien rajallisuudesta. Toisaalta kun prioriteetit ovat itselleen selvät, tämän ajan rajallisuuden kanssa on helpompi elää. Itse preferoin aikaa lasteni ja perheeni kanssa. En voisi kuvitella lähteväni arki-iltana monen tunnin porukkalenkille. Sen sijaan treenit pitää tehdä perheen ehdoilla, ei toisinpäin. Treenaan pääasiallisesti siis viikonloppuisin poikien päiväunien aikana, käyn edelleen pyörällä töissä ja esim ajan pyörällä matkan mökille muun perheen taittavan matkan autolla. Kisailisin hyvin mielelläni enemmän, mutta näihin valitettavasti uppoaa hurja määrä tunteja: yhteen kisaan menee helposti siirtymisineen yli 7 tuntia! Tänä kesänä olen ajanut joitakin kisoja, joissa tyypillisesti maaliin pääjoukon kärjessä. Satunnaisia hatkoja siellä täällä ja kiinniajamista. Massasprintit ei varsinaisesti ole mun juttu, etenkin kun onnettomuusriski on niissä korkealla. Ja onko sillä oikeasti mitään väliä 5. ja 25. sijan välillä.

Olen jo useamman vuoden ajan haaveillut osallistumisesta Haute Routelle ja tänä vuonna siihen oli mahdollisuus. Tottakai viikko on pitkä aika olla poissa kotoota, mutta vaimoni tuella, matkaan lähtö saatiin järjestymään. Itse asiassa Haute Route on minun 40v synttärilahja :) Aika nannaa :)

Tavoitteet tapahtuman suhteen ovat lähinnä itsensä voittamisessa. Itselläni on hyvin rajallinen kokemus isoista nousuista, enkä ole aikaisemmin ajanut tämän kokoluokan etappiajoa. Vuosien varrella olen myös ymmärtänyt kykyjeni rajat ja että on (todella) paljon parempia ketjunpyörittäjiä kun minä, joten en lähde tavoittelemaan mitään tiettyä sijaa. Luonteeltani olen kuitenkin aika periksiantamaton, enkä ole Alpeille lähdössä antamaan periksi.

Matkasta tulee varmasti jotain aivan mahtavaa ja ikimuistoista. Vielä muutama päivä ja sitten mennään!

One clap, two clap, three clap, forty?

By clapping more or less, you can signal to us which stories really stand out.