Kuva: Flickr/emanuele tripani

Ihmissuhteet, verkostot ja yksinäisyys

Yksinäisyys on epämieluisa tunne, joka kalvaa mieltä ja lopulta myös kehoa. Kyse on ihmissuhteistamme ja siitä minkä painoarvon niille annamme. Sosiaalinen vuorovaikutus on kahden kauppa: minun ja muiden. Jos vuorovaikutus ei toimi, niin syitä voi löytyä minusta tai muista.

Suomalaiset eivät ole kansainvälisesti vertaillen erityisen yksinäisiä, eikä yksinäisyyttä kokevien määrä ole viimeisten vuosikymmenten aikana kovasti muuttunut. Yksinäisyyden määritelmästä riippuen yksinäiseksi kokee itsensä viidestä kymmeneen prosenttia suomalaisista, erityisesti nuoret ja ikäihmiset. Ikäväksi tunteeksi yksinäisyys muodostuu helposti siinä vaiheessa kun läheisen kaipuu ja tarve on suurinta. Tämän tunteen voi kokea läheisten ihmisten ympäröimänä, mutta erityisesti silloin kun lähellä ei ole ketään.

Minun yksinäisyydelleni voi löytyä selityksiä siitä millaisiin tilanteisiin hakeudun ja kuinka näissä tilanteissa käyttäydyn. Annanko muille mahdollisuuden lähestyä minua vai estääkö olemukseni tai estänkö tietoisesti tai tiedostamatta käyttäytymiselläni muiden mahdolliset vuorovaikutuspyrkimykset? Jos näin on, niin kannattaa miettiä miksi. Joskus yksinään miettiminen ei vie asiaa eteenpäin ja kannattaa keskustella asiasta muiden kanssa.

Joskus yksinäisyys on alkanut jo lapsuudessa, eikä syystä tai toisesta ystävyyssuhteita ole muodostunut kouluikäisenä. ”Olen outo, minussa on jotain vikaa, en kelpaa kenellekään, kukaan ei halua olla minun kanssani, ketään ei kiinnosta” — tyyppinen sisäinen puhe saa ihmisen vetäytymään ja lopettamaan aktiivisen yrittämisen ystävystyä. Yksinäisyyden ei kuitenkaan kannata antaa ohjata omaa elämäänsä fatalistisesti, ennalta säätelevänä voimana. Jos keskustelukumppania ei löydy luontaisista ympyröistä, niin monet asiantuntijat on koulutettu juuri tähän tehtävään. Tietoisuus omista vahvuuksista ja heikkouksista vahvistaa itsetuntoa ja helpottaa vuorovaikutusta muiden ihmisten kanssa.

On myös mahdollista, että muut ihmiset ympärilläsi aiheuttavat sinun ja joskus jopa juuri sinun yksinäisyyden. Silloin voidaan puhua suoranaisesta syrjinnästä, ryhmän ulkopuolelle jättämisestä. Tätä voi tapahtua monenlaisissa ryhmissä. Jonkun tai joidenkin kanssa juttu lähtee luistamaan, sinulle ja ajatuksillesi annetaan tilaa. Jos on yksinäinen ryhmässä, niin kannattaa miettiä miksi sinulle ei anneta tilaa. Yksinäisyyden, ulkopuolisuuden ei kannata jatkua loputtomiin. Jos hyvää vuorovaikutusta ei synny, niin kannattaa vaihtaa ryhmää. Sosiaalisesti toimimattomassa ryhmässä voi olla niin erilainen ajatusmaailma sinun ajatustesi kanssa, että olet sen vuoksi syrjässä. Ihminen on kuitenkin perusluonnoltaan laumaeläin, joten yksinäisyyden tunne edistää haluamme hakeutua toisten ihmisten seuraan, kuulua johonkin. On ihmisen perustarve kuulua ryhmään ja kokea olevansa haluttu, toivottu ja tarpeellinen. Yksinäisyys voi olla erittäin lamauttavaa ja aiheuttaa suurta henkistä kärsimystä pitkittyessään. Yksinäisyys voi muodostua tragediaksi.

Toiset ihmiset tuntuvat olevan kenties niin kiireisiä ja kiinni olemassa olevissa ihmissuhteissaan, että he eivät kiinnitä huomiota yksinäiseen henkilöön tai eivät kaipaa uutta ihmissuhdetta aktiivisesti, vaikkakaan eivät varsinaisesti vastustaisi sellaisen syntymistä. He myös helposti ohittavat tai ajattelemattomuuttaan torjuvat yksinäisen keskustelualoitteet, jonka yksinäinen tulkitsee johtuvan omasta huonoudestaan.

Omien sosiaalisten taitojen puute tai vaikeus tehdä aloitteita, heikko sosiaalinen itsetunto ja toisten ihmisten ilmeinen huomioimattomuus voivat muodostaa yksinäisyyden noidankehän, josta ihmisen on koko ajan vaikeampaa kaivautua ulos. Sosiaaliset tilanteet saattavat ujostuttaa tai suorastaan kauhistuttaa, ja näin yksinäinen välttää tällaisia tilanteita, vaikka kuinka toivoisikin elämäänsä ihmissuhteita.

Moni yksinäinen on löytänyt reitin ulos yksinäisyyden kehästä nettiyhteisöjen avulla. Netissä on turvallisempaa tehdä aloitteita, sillä itsestään voi kertoa ja jakaa vain sen mitä haluaa. Anonyymina torjutuksi tuleminen ei tunnu niin surkealta, koska torjunnan kohteena on vain minun tekstini tai kommenttini, en minä itse. Online-suhteissa voi turvallisesti harjoitella sosiaalisia tilanteita ja sosiaalista keskustelua, on aikaa miettiä mitä haluaa sanoa, ja itsestään voi paljastaa vain sen, mitä haluaa. Netin kautta myös suhteellisen helposti voi tavoittaa ihmisiä, jotka ovat kokeneet samoja asioita kuin itse, joilla on samanlaisia mielenkiinnon kohteita ja keskustelunaiheita on näin helppoa löytää.

Ensin anonyyminä alkanut kevyt jutustelu voi myöhemmin kasvaa todelliseksi, reaalimaailman ihmissuhteeksi. Tärkeää on, että heti ei tarvitse laittaa itseään kokonaan alttiiksi torjunnalle, jolloin uskallus tehdä aloitteita kasvaa, ja pikkuhiljaa luottamus omiin taitoihin sosiaalisissa tilanteissa lisääntyy, samalla kun keskustelutaidot kehittyvät. Aina anonyymit vertaiskeskustelijat eivät kuitenkaan ole rakentavia ja vahvistavia. Trollaaja voi hetkessä pahoittaa avoimesti liikkeellä olevan mielen. Ihmissuhteiden rakentaminen perustuu ajatusten ja tunteiden jakamiseen, mutta ennen kaikkea luottamuksen rakentamiseen.

Hiljaisten Heimo on esimerkki yhteisöstä, jonne kirjoittavat ihmiset ovat avoimia tutustumaan uusiin ihmisiin. Hiljaisten Heimon tarkoituksena on tarjota turvallinen ympäristö tavata, tutustua ja rikkoa yksinäisyyden noidankehä. Hiljaisten Heimoon voit tutustua ja kertoa oman tarinasi osoitteessa hiljaiset.heimo.co.

Sakari Kainulainen
YTT, dosentti
Erityisasiantuntija, Diakonia-ammattikorkeakoulu

Johanna Vilmi
Heimon psykologi, PsM

One clap, two clap, three clap, forty?

By clapping more or less, you can signal to us which stories really stand out.