Koulukiusaaminen on aihe, joka on viimeaikoina ollut useasti esillä sosiaalisessa mediassa. Koulukiusaamisella tarkoitetaan koulussa tapahtuvaa kiusaamista niin henkistä kuin fyysistä. Tutkimuksista tiedetään, että kiusaaminen voi olla vahingollista lapsen tai nuoren kehitykselle huolimatta siitä jääkö siitä välittömiä fyysisiä jälkiä. Nettipoliisi on sosiaalisenmedian viestinnässään ottanut kannan, että koulukiusaaminen on rikos. Kiusaamisen voidaan katsoa täyttävän esim. kunnianloukkauksen, pahoinpitelyn, näpistyksen, varkauden tai vahingonteon tunnusmerkistön.

Yleisesti voidaan todeta, että ristiriidat ja erimielisyydet kuuluvat meidän jokaisen arkeen ja ihmisten väliseen kanssakäymiseen. On luonnollista, että emme aina tule huomioineeksi vuorovaikutuksessa toisen ihmisen tunteita tai tarpeita. Ristiriidat eivät ole yksiselitteisesti huono asia, vaan ne ovat hyviä mahdollisuuksia opetella sosiaalisia taitoja ja sääntöjä. Erityisesti lapsille ja nuorille tällaiset kokemukset ovat arvokkaita, sillä niiden kautta voi opetella myös erilaisien tunteiden tunnistamista ja niiden hallitsemista. Tällaiset riidat ja erimielisyydet eroavat kuitenkin kiusaamisesta siinä, että ne ovat luoteeltaan ohimeneviä ja hetkellisiä eikä niiden kohteeksi joudu systemaattisesti vain yksi ja sama lapsi tai nuori.

Kiusaamisen muodoista sanallinen kiusaaminen on yleisintä. Sanallisen kiusaamisen muotoja ovat nimittely, pilkkaaminen, vihjailu tai toisen naurunalaiseksi saattaminen. Tällainen kiusaaminen ei jätä välittömiä fyysisiä jälkiä, mutta voi tutkimusten mukaan vaikuttaa kiusatun itsetuntoon ja psyykkiseen oireiluun hyvinkin pitkäkestoisesti. Kiusaaminen voi myös olla epäsuoraa. Tällöin kiusaaja ja kiusattu eivät välttämättä kohtaa kasvotusten, vaan kiusaaja usein pyrkii vaikuttamaan muihin lapsiin ja nuoriin siten, että myös nämä hylkäisivät kiusatun tai suhtautuisivat tähän halveksivasti. Kiusaaja voi vaikuttaa muihin myös levittämällä perättömiä juttuja kiusatusta ja näin pilaamalla kiusatun maineen. Tällaisen kiusaamismuodon havaitseminen voi olla vaikeaa, mutta kiusaamisen muotona nykyään suhteellisen helppoa. Nimettömyys ja pieni kiinnijäämisen riski netissä voivat houkutella tekemään sellaista, mitä muuten ei välttämättä tekisi. Usein nuoret ja lapset eivät tule ajatelleeksi sitä, miten suuri vaikutus harmilliselta vaikuttavalla juorulla voi olla tai miten laajalle tällainen juoru voi hyvin nopeasti levitä sosiaalisen median välityksellä ja kuinka vaikeaa maineen puhdistaminen voi lopulta olla. Uutena kiusaamisen muotona netissä tapahtuva muoto on vaikuttanut siihen, ettei koulu kiusaaminen rajoitu vain koulupäivän aikana tapahtuvaan kiusaamiseen, vaan netin kautta kiusaaja tavoittaa kiusatun milloin vain. Kiusaaminen ei usein myöskään toteudu vain yhden henkilön toimesta, vaan sen mahdollistavat muut ns. sivusta seuraajat. Kukaan ei jaksa kiusata yksinään, vaan kiusaamisella on usein jokin suurempi tavoite, kuten muiden huomion saaminen.

On tärkeää myös muistaa, että koulussa tapahtuva kiusaaminen ei välttämättä tapahdu vain toisen lapsen tai nuoren toimesta. Usein jää mainitsematta kiusaaminen, jonka tekijänä on aikuinen esimerkiksi opettaja. Tällaisen kiusaamisen havaitseminen voi olla vaikeaa, koska lapsi ei monestikaan osaa tunnistaa auktoriteettihenkilön taholta tapahtuvaa toimintaa kiusaamiseksi. Aikuisen taholta toteutettu kiusaaminen voi ottaa samoja muotoja kuin mikäli kiusaajana olisi vertainen. Kiusaamista voi myös olla oppilaan erityistarpeiden huomiotta jättäminen, mikä voi uhata lapsen tai nuoren kehitystä. Opettaja voi myös ylläpitää tai panna alkuun oppilaan kiusaamisen esimerkiksi siten, että hän antaa kielteistä palautetta julkisesti, joka saattaa antaa oikeuden toisille oppilaille kohdella kiusattua huonosti.

Kiusaamisen tärkein tunnistamistapa on lapsen kuunteleminen ja hänen kanssaan ajan viettäminen. Yksikertaisimmillaan tämä tarkoittaa sitä, että lapselta ja nuorelta kysytään koulupäivästä avoimin kysymyksin ”Miten koulussa meni tänään?”, ”Kerro koulupäivästäsi”, ”Mitä tänään tapahtui koulussa”. On myös suositeltavaa, että aikuinen ei tyydy lapsen normaaliin lyhyeen toteamukseen ”Ihan ok”, vaan varaa aikaa pidemmälle keskustelulle. Kerrontaa voi tukea myös ohjaavin jatkokysymyksin ”Kerroit, että näit kavereita. Kerro siitä lisää”, ”Kerroit, että potkit palloa. Kenen kanssa potkit?”, ”Mitä sitten tapahtui/ Mitä sitten teitte?”, ”Mikä oli koulussa kivaa?”, ”Mikä ei ollut koulussa kivaa?”, ”Kenen kanssa olit tänään koulussa?”, ”Mitä teit koulumatkalla?”, ”Mitä teit koulupäivän jälkeen?”. Useinkaan lapset ja nuoret eivät ole tottuneet keskustelutapaan, missä aikuinen on kuuntelevampi osapuoli, joten voi viedä aikaa ennen kuin he malttavat asettua keskustelemaan. Toisaalta myös keskusteluyhteyden avaaminen ja lapselle tai nuorelle sen osoittaminen, että aikuinen kuuntelee ja on kiinnostunut, rakentavat pohjaa sille, että lapsi voi tarvittaessa myöhemmin kertoa kiusaamiskokemuksistaan. Lisäksi, mikäli aikuinen esittää edellä mainitun kaltaisia avoimia kysymyksiä, on lapsen niihin vaikeampi vastata vain yhdellä sanalla kyllä tai ei.

Mikäli lapsi tai nuori kertoo kiusaamiskokemuksista, on luonnollista, että se herättää monenlaisia tunteita vanhemmassa. Tunteet kuten viha, suru, ahdistus ja pelko ovat hyvin luonnollisia reaktioita. Aikuisen on kuitenkin hyvä muistaa, että tunteen vallassa asioiden selvittäminen ei ole hyödyllistä. Lapsen kanssa on myös hyvä avoimesti puhua siitä, mitä tunteita tieto vanhemmissa on herättänyt ja miksi. Tämä on tärkeää sen vuoksi, että lapsi saattaa herkästi kokea syyllisyyttä vanhemmille aiheuttamastaan mielipahasta. Kaikkein tärkeintä lapselle on normaalin arjen jatkaminen ja sen vakuuttaminen, että aikuiset tekevät nyt kaikkensa sen eteen, että kiusaaminen saadaan loppumaan. Lapselle on myös tärkeää välittää, että kiusaaminen ei koskaan ole hänen syytänsä.

Lapsen tai nuoren kanssa voi käydä läpi, miten mahdollisissa kiusaamistilanteissa voi toimia. Usein kiusaaja haluaa kiusatun reagoivan toivomallaan tavalla esim. itkemällä, ahdistumalla, menevän hämilleen tai reagoimalla aggressiivisesti. Vaikka välinpitämätön suhtautuminen kiusaamiseen voi kiusatusta tuntua vaikealta, on se usein paras vastalääke kiusaamiseen. Kukaan ei jaksa loputtomasti kiusata toista, mikäli hän ei sillä mitään saavuta. Kiusattu voi poistua tilanteesta tai sanoa ”ei” kiusaajalle. Lapsen ja nuoren kanssa voi yhdessä harjoitella, kuinka sanoa vakuuttavasti ”ei” tai ”lopeta”. Tällaisen taidon hallitseminen on ylipäätänsäkin erittäin tärkeää.

Kiusatulle on myös tärkeää pyrkiä lisäämään hänen itseluottamustaan. Lapsen tai nuoren kanssa voi tehdä listan niistä asioista, missä hän on hyvä ja onnistunut. Nämä asiat voivat olla aluksi hyvinkin pieniä ja konkreettisia. Lapsen kanssa voi miettiä asioita, jotka tekevät hänet onnelliseksi. Lapsen kanssa voi myös kerätä muilta ihmisiltä kannustavia ja kehuvia kommentteja ja näitä voi lisätä tehtyyn listaan. Lapsen kanssa voi myös harjoitella ja pohtia erilaisia keinoja, miten ottaa kontaktia uusiin ystäviin. Kiusaamisen seurauksena kiusatusta saattaa tulla herkästi vetäytyvä ja arka. Tämän seurauksena mahdollisesti aikaisemmin hyvin hallitut sosiaaliset taidot saattavat unohtua tai usko omiin taitoihin horjua.

Tärkeää on muistaa, että niin kuin mistä tahansa ikävästä kokemuksesta myös koulukiusaamiskokemuksista voi puhua ja tulee puhua ja niistä voi selvitä. Tarvittaessa lapselle voi hakea ammattiapua. Usein oman vanhemman tuki, ymmärrys ja usko ovat tärkeimpiä tekijöitä kiusaamisesta selviytymisessä. Joskus kuitenkin asioista voi olla helpompi puhua jonkun vieraamman aikuisen kanssa ja erityisesti silloin, jos kiusaaminen herättää vanhemmassa itsessään voimakkaita tunteita. Me kaikki reagoimme elämän eri tapahtumiin erilailla, eikä ole olemassa yhtä ja oikeaa tapaa reagoida. Tärkeää on muistaa, että kiusaamisen kanssa ei tarvitse jäädä yksin niin lapsen, nuoren kuin vanhemmankaan.

Psykologi Aino Juusola
Heimo Community

Lähteet & lisämateriaalia:
www.kivakoulu.fi
www.facebook.com/Helsinginpoliisilaitos?fref=photo

Kuva: Flickr/ Lee Morley