Avoin kirje suutarin lasten ystäville

Fiksu yritys tekee itsestään parhaan referenssinsä.

Olen kuullut sen digifirman edustajalta, joka kertoo, ettei kannata käydä katsomassa heidän nettisivujaan, koska aika on ajanut niiden ohi. Sisustusarkkitehtituttavalta, joka tuskailee oman toimistonsa tilojen keskeneräisyyttä. Markkinointiammattilaiselta, joka potee huonoa omatuntoa oman firmansa markkinoinnista. Moderneja työnteon tapoja kouluttava erityisasiantuntija, jonka työpäivät tuhlaantuvat huonosti järjestetyissä ja turhissa palavereissa.

”Heh, eikös se niin ole, että suutarin lapsilla ei ole kenkiä?”.

Kulunut lause on yhä voimissaan.

Usein kaiken takana on varsin ymmärrettävä, inhimillinen, jopa positiivinen, ilmiö: töitä piisaa niin paljon, että oma tekeminen — se, joka ei tuo suoraan rahaa kassaan — jää vähemmälle huomiolle, eikä siihen ehditä panostaa. Vaikka jokainen samalla myöntääkin, että siitä tinkiminen on lyhytnäköistä.

B2B-firmoilla — varsinkin jos kyseessä on mainos-, konsultointi- tai vastaava muu toimisto — on tapana mainostaa itseään myynnin kasvattamisella. Mainonta lisää myyntiä, viestintä vauhdittaa liiketoimintaa, digiratkaisumme luo uusia liidejä (sana, joka aiheuttaa välittömän allergisen reaktion) ja työympäristökehittäminen parantaa työtyytyväisyyttä ja sitä kautta bisnestä. Ja niin edelleen. Tämä on ymmärrettävää, sillä sehän se asiakkaan silmissä mielessä on.

Raha.

Silti harvassa ovat mainostoimistot, jotka mainostavat itseään tai sometoimistot, jotka itse “osallistuvat somessa keskusteluun”, johon asiakkaitaan agitoivat. Lähes johdonmukaisesti käytössä on vajaavaiset resurssit kun työn kohteena on organisaatio itse.

Joko yritys ei siis usko omaan myyntipuheeseensa liiketoiminnan kasvusta tai vaihtoehtoisesti uskoo, mutta tarkoituksellisesti päättää olla tekemättä asialle mitään. Palvelumme kasvattavat kyllä myyntiä, mutta päätämme itse jättää tämän kasvun tällä kertaa väliin. Absurdia — oli totuus sitten kumpi tahansa.

Nokkelin yritys tekee itsestä parhaan referenssinsä. Tällöin monet esteet (tai tekosyyt) toteutukselle poistuvat: ei voi piiloutua sen taakse, että asiakkaan tai pomon tahto olisi pilannut oman vision toteutumisen. Oltais kyllä, mutku.

Iloisia poikkeuksiakin on. Työni kautta olen seurannut etenkin luovien toimistojen kenttää. Vapa Media on tehnyt johdonmukaista ja pitkäjänteistä työtä omassa sisältömarkkinoinnissaan, opettaen meille mitä se oikeastaan on. Monet muistavat vielä 15 vuoden takaa silloisen Bob Helsingin suurta huomiota herättäneen kampanjan Korkeasaaren paviaanien pelastamiseksi. Oma kasvattiseurani Ellun Kanat on sen sijaan todistanut omien tekojen kautta markkinointisanojaan todeksi (disclaimeriksi todettakoon, että itselläni oli kunnia kipparoida tätä viestintää tehnyttä tiimiä parin vuoden ajan, joten olen varsin jäävi, mutta juoksua on sen kuin vain parannettu lähtöni jälkeen). Tuleeko mieleen muita suutareita, jotka ovat muistaneet myös perheenjäseniään? Vinkkaa Twitterissä!

Sillä kyse on loppujen lopuksi oman työmme arvostuksesta — uskomisesta siihen, mitä teemme.