Johanna Kotipelto:
Hallitukset tulevat ja menevät, samoin hallitusohjelmat. Yhteiskuntaa on (ainakin koronavuoteen asti) muutettu pääasiassa hallitusohjelmiin kirjattujen hankkeiden kautta. Sipilän hallituskaudella kokeilukulttuuri nostettiin yhteiskunnallisesti tärkeäksi asiaksi. Miksi kokeilut?
Visionäärisimmät johtajat sanoittivat tarpeen niin, että kokeilut ovat ainoa tapa kyetä reagoimaan toimintaympäristön alituiseen muutokseen edes jotenkuten viisaasti. Perinteinen suunnittelu — se etukäteen, piirustuspöydän äärellä tapahtuva loppuun asti kuvittelu — kun ei toimi maailmassa, jonka pelisääntöjä, kierrepalloja tai maastoa ei enää kukaan kykene hallitsemaan etukäteen.
Siinä maailmassa asiantuntijasta tulee tutkimusmatkailija, ja kokeilut ovat turvallisin työkalu.
Selviäminen jatkuvasti muuttuvassa ympäristössä vaatii aivan uudenlaisia taitoja. Tarvitaan ennakointia, joustamista, nopeaa soveltamista ja epävarmuuden sietämistä, koko yhteiskunnan tasolla. Kitka syntyy siitä, että koko hallintokulttuurimme ja -rakenteemme on suunniteltu tasaisen rauhallisiin, ennakoitavissa oleviin olosuhteisiin. Muutama esimerkki valaisee ajatustani.
Yhteiskunnan keinot rahoittaa muutosta jakautuvat käytännössä kahtia: hankintoihin ja valtion avustuksiin. Usein näiden toimien riittävyyttä moititaan. Nuorten syrjäytyminen, nuorisotyöllisyys tai nuorisorikollisuus ilmiöinä eivät tahdo millään korjaantua. Kun rahan käyttöä sitten tarkastellaan kokonaisuutena, vaikuttavuuden näkökulmasta, olemmekin onnistuneet luomaan toisilleen täysin vastakkaisia voimia. Ilmiöiden äärellä kun vaikuttaa muitakin tekijöitä kuin niiden selättämiseen erityisesti rahoitetut ja suunnitellut hankkeet. Koulutussektorin säästöt, sote-alan uudelleenjärjestelyt ja kuntien yhdistymiset voidaan helposti tunnistaa toimenpiteiksi, jotka vaikuttavat esimerkkimme ilmiöön taustalla — kukaan vain ei tainnut osata ottaa huomioon niiden vaikutusta, vai mitä?
Toinen esimerkki on Helsinki-Vantaalta. Koronan yllätettyä suomalaiset perusvakauteen tottunut hallintomme natisi liitoksissaan. Saako määrätä testiin, ja jos niin kuka ja missä. Jotta rajan ylittävä koronauhka saadaan kuriin, sovittiin lopulta tomerasti, että maahan saapuneet lentomatkustajat ohjataan koronatestiin välittömästi lennon laskeuduttua. Hämmästys oli suuri, niin matkustajien, median kuin kommentoijienkin suussa. (Lähes) mitään ei tapahtunut. Syyksi osoittautui vastuu: se oli pilkottu liian moneen osaan, eikä yhteistyöhön ollut mekanismia eikä tottumustakaan.
Asiantuntijasta tuli tutkimusmatkailija, paras työkalu matkalla: kokeilut
Kummankin esimerkin takana kummittelee systeemisyys. Asiat ja ilmiöt tapahtuvat verkostojen verkostoissa, osasysteemeissä, jotka ovat keskinäisessä riippuvuussuhteessa. Suoraviivaiset lineaariset prosessit eivät niissä toimi. Siksi tarvitaan tutkimusmatkailijan otetta. Jos odotamme interventiolta vaikutusta A mutta syttyykin lamppu B, joudumme kysymään, miksi.
Jotta osaamme vetää oikeita johtopäätöksiä, tarvitaan uteliaisuutta, oivallusta ja riippuvuuksien hahmottamista (sense making): Mitä tapahtui, että tuloksena oli B eikä A?
Käytännön esimerkit auttavat ehkä paremmin ymmärtämään, miksi kokeilukulttuuri, kokeileva kehittäminen — avointen kysymysten sietäminen eikä valmiiksi asti suunnitteleminen — ei koskaan “mene pois muodista”. Tarvitsemme entistä kipeämmin noita ominaisuuksia, niin yksilöinä kuin yhteisöinä: rohkeutta soveltaa oppimaamme sekä epävarmuuden sietokykyä suunnistaessamme sumussa. Ehkä tarvitsisimme nöyryyttä tarkastella yhteisiä asioita myös kärsivällisemmin yli hallituskausien.
Mitä hyötyä siis oli kokeilukulttuurin kirjaamisesta hallitusohjelmaan asti? Tulimmeko kerralla valmiiksi? Kannattaako jatkaa, tämä(kin) on kokeiltu: ei toiminut? Herätys: emme ikinä ole valmiita! Oppiminen jatkuu niin kauan kuin on elämää. Kansakunnan kyvyn selvitä yhä kiihtyvämmässä muutostahdissa ratkaisee kykymme oppia yhdessä ja soveltaa oppimaamme.
Kokeilut ovat paras tapa oppia. Kokeilut haastavat meidät toimintaan ainaisen lopputulosta varmistelevan suunnittelun sijaan. — Seikkailu siis jatkuu!
Linkki julkaisuun: https://www.linkedin.com/pulse/eik%C3%B6s-kokeilukulttuurin-aika-ole-jo-ohi-johanna-kotipelto
@LaKotipelto
