Ilmiöön kiinni kokeilemalla

Teimme viime vuonna toimintamallikokeilun, jossa toimme yhteen Kelan ennakointi- ja innovaatiotoiminnan. Toimintaympäristömme lukuisista muutostekijöistä johtoryhmä priorisoi yhden lähemmin tarkasteltavaksi. Tavoitteena oli tuottaa tästä ilmiöstä tietoa Kelan strategiaprosessiin.

Ennakointityön aikana tarkastellut makrotason ilmiöt

Mistä toimintamallissa on kyse?

Strategia ja sen keskeiset tavoitteet voidaan nähdä hypoteeseina samaan tapaan kuin esimerkiksi yksittäiset palveluideat. Strategia pohjautuu sen syntyhetken oletuksiin ympäröivästä maailmasta ja sen kehityslinjoista tulevaisuudessa. Ympäröivä maailma voi muuttua ennen kuin asetettuihin tavoitteisiin päästään. Toimintamallikokeilun taustalla on ajatus, että systemaattisella ennakointi- ja innovaatiotoiminnalla voidaan tuottaa tietoa ja ymmärrystä nopeasti muuttuvasta toimintaympäristöstä sekä taustaoletusten osuvuudesta. Toimintamalli voi auttaa arvioimaan strategiaa ja suuntaamaan sitä uudella tavalla tarpeen mukaan.

Ennakoinnista kokeiluihin

Ennakointityö auttaa meitä hahmottamaan mahdollisia tulevaisuuksia. Se tuottaa myös ideoita halutun tulevaisuuden rakentamiseen ja ajatuksia ei-haluttuihin tulevaisuuksiin varautumiseen. Innovaatiotoiminnalla, eli käytännössä kokeilujen kautta oppimalla, on mahdollista saada varmuutta näiden ideoiden toimivuudesta ja tunnistaa uusia ratkaisuja.

Kokeiluista strategiaan?

Tässä toimintamallissa tavoitteena on tuoda tietoa johtamisen tueksi. Kokeilujen tehtävänä on synnyttää uutta ymmärrystä ilmiöstä ja mahdollista ratkaisuista, ei niinkään tuotteistettavia valmiita ratkaisuja. Kokeiltavien asioiden ei tarvitse olla nykystrategian mukaisia vaan ne voivat myös haastaa sitä muuttumaan.

Seuraavaksi käydään läpi, miten yhteen ilmiöön tartuttiin kokeilujen avulla.

Ilmiön tarkastelun rajaus ja fokusointi

Mielenterveysongelmien lisääntyminen, väestön ikääntyminen ja ilmastonmuutos ovat kaikki todella laajoja, makro-tason (yhteiskunnallinen) ilmiöitä, niin sanottuja viheliäisiä ongelmia. Jotta oli mahdollista priorisoida näitä Kelan näkökulmasta ja päästä nopeasti kokeiltaviin ratkaisuhypoteeseihin, ilmiöitä ensin rajattiin ja sitten tarkasteltiin meso-tasolla (sosiaalinen, kulttuurinen) näkyviä ongelmia. Näistä nostettiin prioisointiin Kelan näkökulmasta tarttumisen arvoiset haasteet, joiden pohjalta johtoryhmä teki valintansa.

Ilmiön valintakriteerit

Valintatehtävä ei ollut helppo. Kaikki kolme ilmiötä ovat erittäin tärkeitä ja vaativat huomioita. Mutta nyt oli pakko valita yksi ja tämän tueksi annettiin seuraavat valintakriteerit:

IHMISLÄHTÖISYYS: Miten merkityksellinen kokeiltava ilmiö on kohderyhmälle itselleen ja miten vahvasti se näkyy kohderyhmän elämässä?

SUHDE STRATEGIAAN: Onko merkityksellinen strategian kannalta?Toteuttaako Kelan nykyistä strategiaa tai haastaako Kelan nykyistä strategiaa?

KIIREELLISYYS: Miten kiireellinen kyseiseen ilmiöön reagointi on ja millainen “hinta” on yhteiskunnallisesti, jos Kela ei osaltaan reagoi ilmiöön?

EKOSYSTEEMIN KOMPLEKSISUUS: Miten helposti saadaan mukaan muita toimijoita, jotka ovat onnistumisen kannalta keskeisiä? Mihin mahdollisuuksiin liittyy eniten kriittisiä riippuvuuksia?

Ja tällä kertaa valittu ilmiö oli…

Nuorten mielenterveysongelmat

Ilmiön kannalta keskeisiksi haasteiksi nostettiin ennaltaehkäisy ja mielenterveyspalveluihin pääsyn helpottaminen. Näihin liittyy paljon kysymyksiä, joihin lähdimme etsimään vastauksia.

Voiko ennaltaehkäisy olla Kelan roolia? Miten? Voimmeko mennä sinne missä nuoret ovat? Onko mahdollista yhdistää eri toimijoiden tietoja ennaltaehkäisyn tueksi? Millä edellytyksillä? Mielenterveyspalveluiden haasteena on pitkä odotusaika sekä hakemisen monimutkaisuus. Voisiko hakuprosessia keventää? Miten helpottaa nuorta löytämään oikea terapeutti?

Kohti kokeiluja

Meidän ennakointi- ja innovaatioasiantuntijoidemme lisäksi tässä työssä oli mukana kokenut ja monialainen asiantuntijaryhmä Kelan sisältä. Muodostimme yhdessä tarkempaa ymmärrystä haasteista koostamalla tietoa eri lähteistä. Haastattelimme useita nuoria, heidän lähipiiriään sekä mielenterveyden ammattilaisia.

Kertyneen ymmärryksen pohjalta kiteytimme ja sanoitimme nuorten kipupisteitä ja tarpeita (“jobs-to-be-done”), joista keskeisimmät on nostettu alla näkyvään kuvaan.

Nämä kipupisteet ja tarpeet tuottivat ryhmämme yhteisessä ideoinnissa kymmeniä ratkaisuideoita, joita myös nuoret pääsivät kommentoimaan. Jatkoon valittiin vain potentiaalisimmat. Ideoista tehtiin tarkemmat ratkaisuhypoteesit, ja niiden osalta tunnistettiin kriittisimmät epävarmuudet sekä oletukset, joita kokeiluissa tulisi testata. Teimme myös kuvitukset, joiden pohjalta eri keskusteluissa oli helppo esittää ja muodostaa uusia kysymyksiä ratkaisuhypoteesiin liittyen. Tässä vaiheessa hyvät kysymykset olivat tärkeämpiä kuin vastaukset.

Kokeilujen toteutus

Viime kesän ja syksyn aikana kokeiluja toteuttiin pienimuotoisesti ja hyvin eri tavoin, riippuen ratkaisuhypoteesin luonteesta. Vaikka kokeilujen tavoitteena oli ensisijaisesti tuottaa tietoa strategiaprosessiin, niissä saattoi kuitenkin olla hyvä alku uuden palvelun kehittelylle. Ratkaisuhypoteesien hyödyistä ja toimivuudesta saatiin jo merkittävää indikaatiota hyvin pienellä vaivalla.

Alla olevassa kuvassa on arvioitu ratkaisujen keskinäistä potentiaalia sekä kunkin osalta iteraatioiden kautta saatua varmuutta sen toimivuudesta (mm. toivottavuudesta asiakkaiden tai kumppanien kannalta, elinkelpoisuudesta).

Kokeiluista saatava ymmärrys ja tieto

Kokeilemalla useita erilaisia ratkaisuhypoteesejä pyrimme tarkastelemaan organisaation toimintaa ja roolia avoimesti. Ratkaisuista keskustelu asiakkaiden ja kumppanien kanssa on helpompaa, kun ne ovat hypoteettisia eivätkä vielä kovin tarkkaan rajattuja tai määriteltyjä. Onko ratkaisun tarjoama suunta sellainen, johon Kelan haluttaisiin menevän? Miksi tällainen ratkaisu kannattaisi tai ei kannattaisi tehdä? Miten?

Hyvänä esimerkkinä tästä on idea Nuoruuspakkaus. “Pakkauksella” voisi olla useita eri toteutusvaihtoja virtuaalisista pakkauksista fyysisiin ja ne mahdollistaisivat Kelalle useita eri tapoja tukea nuorten kasvua aikuisuuteen. Mutta kuuluuko mielenterveyskasvatus ja -ongelmien ennaltaehkäisy lainkaan Kelalle, edes tulevaisuudessa?

(Kerromme muutamista kokeilusta ja niiden jatkovaiheista vielä tarkemmin tulevissa kirjoituksissa.)

Citius, altius, fortius

Reflektio ja oppien jakaminen on kokeilujen tärkeintä antia. Mitä siis opimme itse toimintamallikokeilusta? Keskeiset opit voisi tiivistää olympialaisten iskulauseen hengessä: nopeammin, korkeammalle, rohkeammin.

• Nopeammin: Kokeilujen yksi tärkemmistä mittareista on oppimisnopeus. Mutta pienet ja nopeatkin kokeilut voivat vaatia paljon kalenteriaikaa. Itse kokeiluun ei välttämättä tarvita kuin päivä tai kaksi mutta sopivien kumppanien saaminen mukaan vie aikaa. Miten tässä voidaan olla parempia ensi kerralla?
• Korkeammalle: Katse olisi voinut olla kauempana tulevaisuudessa. Osa ideoista oli lähellä tämän hetken ratkaisuja, tai nähtiin hyvin inkrementaalisina, jolloin niistä keskustelu muuttui jopa vaikeammaksi kuin hieman visionäärisemmistä ideoista. Miten löydetään oikea taso ja aikahorisontti?
• Rohkeammin: Johtoryhmä toivoi palautteessaan meiltä kunnianhimon tason nostoa. Olemme samaa mieltä. Periaatteemme on olla brutaalin rehellinen itseämme kohtaan ja nyt sitä olisi kaivattu enemmän kuin tavallisesti. Miten haastamme itseämme rohkeampiin ratkaisuideoihin ja kokeiluihin ensi kerralla?

Lopuksi

Yksikään kokeilumme ratkaisuideoista ei ole sellainen, jota Kelan kannattaa tehdä yksin, tai välttämättä edes voisi tehdä yksin. Alla esitetty idea “palveluputkesta” on ehdottomasti sellainen. Nykyisen palveluverkon rakenteet ja vastuurajat eivät toimi kovin hyvin yhteen nuorten mielenterveysongelmien estämiseksi tai poistamiseksi.

Olemme tunnistaneet tässä ideassa ainakin seuraavat epävarmuudet:

• Kriittisin epävarmuus: Onko löydettävissä yhteisiä nuoren hyvinvointia edistäviä tavoitteita ja mittareita?
• Löydetäänkö yhteinen aika & sitoutuminen toimijoiden välillä?

Näitä epävarmuuksia emme päässeet vielä ilmityömme aikana validoimaan, mutta kokeiluidea tästä jo on olemassa. Uskomme tällaisessa “putkituksessa” olevan merkittävää potentiaalia. Mitä mieltä sinä olet?