Epiphone uusiksi
Kuinka vanhasta kitarasta saadaan käyttökelpoinen työkalu.
Taustaa projektille
Ensimmäinen kitara, jonka omilla rahoillani ostin oli musta pulttikaulainen Epiphone Les Paul Special vanerirungolla. Ostin sen käytettynä kaveriltani ja se oli niin huono etten sitä oikeastaan koskaan hirveästi soitellut. Kitaraa ei saanut vireeseen ja taidot ei riittäneet kitaran säätämiseen, joten se jäi lojumaan kaappiin. Annoin sen myöhemmin ikuisuuslainaan siskoni pojalle, joka soitti sitä ilmeisesti sen verran että osa kielistä katkesi. Jälleen kitara joutui kaappiin lojumaan.
Joitakin vuosia myöhemmin sain ajatuksen että voisin kunnostaa kyseisen kitaran harrastusmielessä. Kysyin siskoni pojalta onko kitaraa enää olemassakaan ja voisinko saada sen takaisin. Kitara löytyi ja sain sen takaisin.
Kaula
Projekti alkoi kaulan kunnostuksella. G-kielellä 14. nauhan kohdalla oli monttu, jonka ärsyttävän olemassaolon muistin yli kymmenen vuoden takaa. Siitä piti päästä eroon. Tasoitin nauhat ja muotoilin ne uudestaan nauhaviilalla. Loppusilaukset #0000-teräsvillalla ja lopputulos oli hyvä.
Sähköt ja muut osat
Ostin kitaraan uudet CTS-potentiometrit (500k) ja lajitelman eriarvoisia konkkia, joista valitsisin sopivimmat. Mikeiksi valitsin ylimääräiset humpparit (Seymour Duncan SH-14 tallaan ja Jess Loureiro kaulaan).
Muoviosat ja jakkilevyn tilasin eBaysta (plektrasuoja, potikan nupit ja takaosan kannet). Mikin kehyksiä ja joitain muuta irtainta minulla oli entuudestaan. Tallaksi löysin käyttämättömän Graph Techin Tusque -tallan satulalla muusikoiden.netistä.
Runko
Vanerirunko oli huono, joten aloin metsästämään sopivaa runkoa netistä.
Muusikoiden.netistä löysin Epiphonen Les Paul LP-100 -mallin rungon. LP-100 on Specialin kanssa ainut pulttikaulainen Epiphonen Les Paul -malli, joten ostin kyseisen runkoyksilön itselleni. Hetken aikaa selailin eBaystä tarvikerunkoja, mutta tyydyin muutaman kympin maksaneeseen LP-100 lopulta kuitenkin.
Pintakäsittely
Päätin poistaa rungosta vanhat pinnat ja öljytä rungon Tung-öljyllä (kiinanpuuöljyllä). Ennen öljyämistä laitoin runkoon Liberon-kuultomaalin (harmaa tammi). Kaulalle päätin tehdä saman käsittelyn mutta jätin kuultomalin laittamatta, sillä puu oli hyvän värinen luonnostaan.
Lakan- ja maalinpoisto-operaatio oli tuskainen. Kokeilin ensin hiomista, tämän jälkeen maalinpoistoainetta (vihreä Nitromors) ja vielä kuumailmapuhaltamista, kunnes palasin takaisin hiomiseen. Rungon lakka oli niin paksu että siihen ei maalinpoistoaine tepsinyt ja kuumailmapuhaltaminenkaan ei paljon apua tuonut.
Mustan kaulan hionta oli helpompaa ja myös kuumailmapuhaltimesta oli apua tässä puuhassa. Viimeistelyn tein 240 hiomapaperilla ja tämän jälkeen vielä 360 hiomapaperilla.
Hionnan jälkeen vuorossa oli rungon kuultomaalaus, joka tehtin pariin otteeseen, ja tämän jälkeen pitkä ja tuskainen öljymisvaihe, joka tehtiin noin 6-8 kertaa. Tämän jälkeen puiden annettiin kuivua kuukauden päivät, jonka jälkeen vuorossa oli kasausvaihe.
Viimeistely
Kasausvaihe oli nopea, eniten aikaa kului sähköjen ja satulan asentamisessa. Satulaa piti hiukan kaventaa ja hioa alemmaksi, jotta kielet saatiin sopivalle korkeudelle 1. nauhan kohdalta.
Lopputulos
Työvaiheiden jälkeen olen tyytyväinen lopputulokseen. Kitara soi hyvin ja yllättävän voimakkaasti sekä sen saa mainiosti vireeseen. En tosin tiedä vaikuttaako voimakkaaseen sointiin enemmän puiden öljyäminen vai tallan ja satulan vaihtaminen.
Hionta- ja öljyämisvaihe olivat tuskaisia ja näiden välissä olleen kuultomaalauksen suorittaisin hieman toisin. Taisi kärsivällisyys tässä välissä hetkellisesti loppua.
Lopputuloksena on käyttökelpoinen kitara josta alkuperäisestä kitarasta tosin jäljelle jäi vain kaula, kaulalevy, viritimet (jotka nekin vaihdan kunhan jostain sopivat löydän), kielenpidin, studit, mikin kehykset ja mikinvaihdin.
