Onko kyse palvelun UX:stä, vai palvelun käyttäjistä?

Koodareiden kuulee joskus puhuvan aika konkreettisella tavalla siitä mitä hyvä käyttöliittymäkehitys, tai käytettävyys, tai käyttäjäkokemus on.

Kuulee puhuttavan siitä että jos käyttöliittymä on niinsanotusti moderni, niin silloin meillä on käytössä se, mitä design on saanut aikaan viimeisen 40 vuoden aikana.

Modernilla tässä tarkoitetaan graafista käyttöliittymää (jotka on perua tuolta 70–80 -luvuilta) — tai vaikka mobiilikäyttöliittymiä.

Eli kun me käytetään niitä elementtejä, niin siinä se?

Mä kuitenkin vertaisin tätä ajattelua siihen, että kokki — tai kuka tahansa ruoanlaittaja — ottais kaapista valmiskastikkeen ja sanois, että:

“No, mä laitan tän tonne kattilaan, ja mä oon hommani tehny. Mä oon hyvä ruoanlaittaja.”

Ja eihän se näin mene. Tai toki — myös hyvä kokki, ammattilainen, voi käyttää jossain tilanteessa valmista kokonaisuutta, koska se tietää hyvin, että tällasia elementtejä se valmis kokonaisuus sisältää.

Olisi silti hassua sanoa, että kuka tahansa joka heittää sen kastikkeen sinne kattilaan, on ammattilainen siinä työssä. Kun me lähdetään käyttöliittymää rakentamaan, niin se että me käytetään jotain tiettyä ns. käyttöliittymäparadigmaa — komentorivikäyttöliittymää tai graafista käyttöliittymää tai virtuaalitodellisuutta tai tehdään mobiilisovellusta — niin se on vasta se alku. Se on se perusta, jolle me rakennetaan se käyttäjäkokemus.

Ei oo mitään hopealuotia tai taikasauvaa jolla me voidaan tehdä hyvää käyttäjäkokemusta jos me ei olla oltu suorassa vuorovaikutuksessa — käytännössä käytettävyystestattu sitä käyttöliittymää oikeiden käyttäjien kanssa. Se on se pelikenttä jolla käytettävyystyöläinen, käytettävyysasiantuntija toimii.

Ja ihan samalla tavalla kuin hyvä koodari, ohjelmistoarkkitehti, tai ohjelmistokehittäjä pystyy käyttämään sen homman tekemiseen periaatteessa mitä tahansa ohjelmointikieltä tai mitä tahansa ohjelmistokehystä. Niin samalla tavalla käytettävyysasiantuntija — jos hän on ammattilainen — niin sillä ei tavallaan oo väliä, onko hän tekemässä mobiilikäyttöliittymää vai virtuaalitodellisuuskäyttöliittymää.

Kyse on lopulta siitä, ollaanko me valmis olemaan läsnä sille käyttäjälle ja käytettävyystestissä tai muussa tarkkailussa — tarkkailevia menetelmiä käyttäen — ollaanko me valmiita ottamaan se palaute todellisuudelta vastaan, että toimiiko tää oikeesti, vai eikö tää toimi.