UX ja kielenoppimis-vertaus, osat 1 ja 2

Käyttäjäkokemustyötä ja sen opettelua on hyvä verrata kielen opetteluun. Molemmissa on teoria (kielioppi), ja kokemuksellinen käytännön puoli. Molempia opetellessa on mentävä jossain vaiheessa tonne ympäristöön katsomaan, että ymmärretäänkö sua.

Kielenoppimisessa on kielioppi ja sanasto — se teoriapuoli.

Käyttäjäkokemuksen suunnittelussa samoin:

• Heuristiikat, joilla voi arvioida asiantuntijana, täyttyvätkö tietyt ehdot: Onko jokin tietty käyttöliittymä tehty hyvin perusteiltaan?
• Ihmisen kognition lainalaisuudet, se miten ihminen ajattelee.
• Ihmisen havainnoinnin lainalaisuudet — miten me nähdään asioita, mihin me kiinnitetään huomiota, miten me hahmotetaan asioita.

Kuten kielen oppimisessa, niin jossain vaiheessa täytyy lähteä maailmaan etsimään sitä oppimista. Saada sun koneisto käyntiin: Ymmärretäänkö mua? Kun mä teen tällaisen käyttäjäkokemuksen, niin näyttääkö siltä että ne ihmiset joille se on tarkoitettu, että ne hahmottaa, mistä tässä on kyse.

Ja se voi olla tosi yllättävää alussa, kun alkaa tekemään käyttäjätestausta, että “hitsi vie näähän ajattelee tosi eri tavalla kuin minä”. Ja se vaatii useimmiten vähän nöyrtymistä.

Yksi iso ero kielenoppimisessa on käyttäjäkokemuksen suunnitteluun: Käyttäjäkokemusten suunnittelu on välitteistä. Kieltä opetellessa voit jutella toiselle ihmiselle ja näet välittömästi, ymmärtääkö toinen vai ei. Opettelet siinä samalla myös sitä, että jos toinen ei ymmärrä mitä sanot, niin miten palaudut sellaisesta tilanteesta — miten sanot sen asian vaikka toisella tavalla.

Käyttäjäkokemuksen suunnittelussa et kuitenkaan saa palautetta suunnittelijana heti, ellet ensin mene erikseen hakemaan sitä. Ja koska se mistä haluat saada tietoa on se käyttöliittymä, niin ainoa asia mikä toimii on että oikeasti laitat sen ihmisen käyttämään sitä ja havainnoit et mitä tässä oikeasti tapahtuu.

Se, että ymmärrät mitä käyttäjäsi ymmärtävät, on perusta käytännössä kaikelle onnistuneelle tuotekehitykselle.

Osa 2: Vuorovaikutussuunnittelijana kehittyminen

Käyttäjäkokemuksen suunnittelun oppiminen tapahtuu tavallaan samalla tavalla kuin opetellessa kieltä. Kun mennään maailmaan ja keskustellaan ihmisten kanssa, osaaminen vähitellen kumuloituu. Me opitaan vähän ennustamaan sitä, että ok, kun tein tällä tavalla, niin tämä ihminen reagoi näin. Vähitellen kasaantuu ymmärrys siitä, mikä kieltä käyttäessä on ymmärrettävää, ja mikä ei.

Kyseinen ymmärrys voi kuitenkin olla todella kiinni asiayhteydessä. Jos opin jossain tietyssä tilanteessa että joku ymmärtää jonkun sanan — vaikka yliopistolla mä voin puhua sanoilla kuten diskurssi tai paradigma. Yliopiston ulkopuolella tällaiset sanat eivät enää ole niin ymmärrettäviä.

Samalla tavalla käyttöliittymäsuunnittelussa: Omaa kokemuksellista tietoa ei usein voi yleistää kovin pitkälle. Siksi meidän täytyy käytännön projekteissa olla usein ja paljon läsnä todellisille käyttäjille. Vain siten voidaan tietää lopulta, toimiiko juuri tämä tuote.