Sote-keskustelun laatuun ehtii vielä vaikuttaa

Sote-uudistusta ovat mediassa kommentoineet paljon eri intressiryhmät, ja keskustelu on usein saatu näyttämään mustavalkoiselta

Sote-uudistus, tarkemmin sanottuna sote- ja maakuntauudistus, on vallankumouksellinen jokaisen kansalaisen elämään vaikuttava hanke, jonka tarkoituksena on siirtää julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisen vastuu kunnilta 18 perustettavalle maakunnalle. Soten uudistamista on tavoiteltu jo useilla aiemmilla hallituskausilla heikoin tuloksin. Nyt uudistuksen saaminen maaliin on todella lähellä, mutta sen sisältö arveluttaa niin monia asiantuntijoita, päättäjiä kuin äänestäjiäkin.

Suurten yhteiskunnallisten aiheiden kohdalla on tärkeää kiinnittää huomio siihen, miten teemaa mediassa käsitellään. Ketkä asiantuntijat sote-uudistusta kommentoivat? Miten jutut kehystetään? Millaisia näkökulmia tuodaan esiin? Ketkä pääsevät eniten ääneen?

Sote-uudistus on prosessina kesken ja sen käsittelyä mediassa ei ole vielä juurikaan tutkittu, joten arvosanaa ei voi varsinaisesti vielä antaa. Olen kuitenkin kiinnittänyt huomiota siihen, että asiantuntijoiden esittämää kritiikkiä on mediassa näkynyt varsin paljon, usein jopa tv-uutisten pääuutisena. Myös Juha Sipilää ja Petteri Orpoa grillattiin kuntavaalitenteissä asiantuntijoiden kritiikistä, ja Sipilä ja Orpo vakuuttivat, että kritiikkiä kuunnellaan. On toki toinen kysymys, kuinka lopulta käy.

Sote-uudistuksen uutisoinnissa on kuitenkin näkynyt myös tyypillisiä suomalaisen julkisen keskustelun ongelmia. Asiantuntijoita on esimerkiksi rinnastettu keskenään tasavertaisiksi tuomatta esiin heidän taustojaan, ja lisäksi ääripäitä on laitettu keskustelemaan keskenään ja saatu asiat näyttämään mustavalkoisilta, mitä ne yleensä eivät ole.

Sote-uudistusta tutkivan Tampereen yliopiston Liina-Kaisa Tynkkysen mielestä aiheen käsittely on ollut mediassa laajaa, ja toisinaan hän on jopa hämmästellyt, kuinka taitavasti ja selkeästi toimittajat ovat onnistuneet kuvaamaan vaikeaselkoisen asiakokonaisuuden suurelle yleisölle. Tynkkynen kuitenkin kritisoi sitä, että juttujen taso on ollut vaihtelevaa ja niistä on usein puuttunut ymmärrys siitä, miten terveydenhuolto toimii.

Suomessa eri intressiryhmät saavat paljon näkyvyyttä mediassa asiantuntijoina, vaikka heillä on niin sanotusti oma lehmä ojassa. Sote-uudistuksen osalta hyvä tuore esimerkki on MTV:n juttu, jossa emeritusprofessori ja HUS:n toimitusjohtaja rinnastettiin soten asiantuntijoiksi, vaikka HUS:lla on sote-uudistuksessa paljon omia intressejään edistettävänä. MTV:lla myös hiljattain esiteltiin yksityisen terveydenhuoltoyrityksen toimitusjohtaja asiantuntijana ehdottamassa diagnostiikan avaamista kilpailulle, mistä hänen edustamansa yritys hyötyisi.

Tynkkynen kritisoi erityisesti soten valinnanvapauteen liittyvää keskustelua, jota ovat hänen mukaansa kommentoineet paljon juuri eri intressiryhmät, joilla on usein kanta puolesta tai vastaan. Tynkkysen mielestä jutut voisivat olla paremmin kontekstoitavissa, jos rinnalle otettaisiin myös esimerkiksi tutkijoita, joilla olisi aiheeseen laajempi näkemys. Tynkkysen mukaan sama koskee keskustelua “Ruotsin mallista”, johon poliitikot puoluekentän laidasta laitaan ovat ottaneet näkyvästi kantaa sen mukaan, mitkä tekijät milloinkin tukevat omia kantoja.

Sote-uudistuksella on suuret vaikutukset työntekijöihin, koska uudistuksen myötä yli 200 000 työntekijää siirtyy kunnilta maakuntien palvelukseen. Kevan työelämäasiantuntija Laura Pekkarisen mukaan media on käsitellyt enemmän sote-uudistuksen taloutta ja rakenteita, kuin esimerkiksi sitä, miten uudistus koskee työntekijöitä tai muuttaa työoloja ja organisaatioiden toimintatapoja.

Suomea on usein pidetty yhden totuuden maana, jossa mediassa käytävä keskustelu ei ole moniäänistä, ja asiantuntijoiden sijaan puheenvuorot annetaan päättäjille ja lobbareille. Esimerkiksi eurokriisin osalta kritiikkiä on tullut myös toimittajilta:

“Kyllä tää samanlainen yhden totuuden hokeminen kuin 1990-luvun laman aikaan on ollut nyt eurokriisin aikana. On puolustettu austeritypolitiikkaa aika yksiäänisesti suomalaisessa mediassa, myös meillä (Helsingin Sanomissa). Moniäänisyys olisi ollut ihan hyvä juttu.”

“Eurokriisin ymmärtämisessä ja selittämisessä kansalaisille on nojauduttu näihin auktoriteetteihin, jotka ovat kaikin puolin niin asianosaisia kuin olla ja voi.”

Timo Harjuniemen ym. (2015) selvityksen perusteella toimittajien arvio osui varsin oikeaan:

“Aineistomme perusteella vaikuttaa siltä, että eurokriisiä käsiteltiin lehdissä voittopuolisesti eurooppalaisen päätöksentekoeliitin suosimassa tulkintakehikossa. Julkinen keskustelu liittyi pääasiassa päätöksentekoeliitin valitsemiin toimenpiteisiin, ja lehdistö antoi vain vähän tilaa vaihtoehtoisille kriisinhoitomalleille tai -ratkaisuille. Rajaamalla julkista keskustelua lehdistö epäpolitisoi eurokriisiä ja tuotti näkemystä kriisipolitiikan vaihtoehdottomuudesta.”

Sote-uudistus on toteutuessaan valtaisa muutos, joka vaikuttaa kansalaisten arkeen ja julkisten varojen käyttöön erittäin kauaskantoisesti. Aiheeseen liittyvässä mediakeskustelussa on ollut paljon hyvää, mutta myös lukuisia suomalaiselle julkiselle keskustelulle ominaisia piirteitä, jotka heikentävät keskustelun tasoa ja voivat saada koko uudistuksen näyttämään nollasummapeliltä. Itse päätöksenteko on kuitenkin kesken, joten keskustelun laatuun on vielä aikaa vaikuttaa.

Laajempi analyysi sote-keskustelusta on myös ehdottomasti tarpeen. Annankin ilmaisen vinkin gradun tai väitöskirjan aihetta pohtivalle: sote-uudistuksen käsittely mediassa.