Pärjäävätkö Helsingin ruokakaupat Kööpenhaminan ja Tukholman tarjonnalle?
Ravintolakriitikoita riittää, mutta ruokakauppoja arvioidaan meillä harvemmin — jos koskaan. Silloinkin usein aiheena on hinta, kuten viimeksi Stockmannin Herkun siirtyessä SOK:lle Hesari näyttävästi uutisoi. Kertooko hintakeskeisyys ruokakauppa-alan arvostuksen puutteesta vai kykenemättömyydestä asettua kuluttajan asemaan? Ovatko ruokakaupat liian arkipäiväisiä ja siksi epäkiinnostavia?
Kuudennessa retail-ratkaisut kiinnostavat, sillä niiden kautta voi pureutua ihmisten käyttäytymiseen ja arjen sujuvuuteen. Siksi kansainvälinen vertailu myös ruokakauppojen osalta on välillä paikallaan.
Viimeisen parin kuukauden aikana olen kiertänyt erilaisia ruokakaupan konsepteja Pohjoismaissa. Tanskassa, Ruotsissa ja Suomessa kaupan rakenne on pääpiirteissään sama. Yksityinen ja osuuskauppa jakavat kaikissa maissa suurimmat markkinaosuudet, mutta siinä missä Suomessa kirittäjänä on valtakunnallisesti vain Lidl, Tanskassa ja Ruotsissa on useita ketjuja premiumista laatikkokauppaan. Tanskassa Irma-ketju on osuuskaupan omistama laatumyymälä. Aika näytää seuraako SOK Coopin jalanjälkiä Herkku-konseptillaan.
Sekä Ruotsissa, että Tanskassa on useita kiinnostavia pienen, mutta laadukkaaksi kuratoidun valikoiman ja palvelun myymälöitä (vrt. meillä Anton & Anton). Kirkkaimpana tähtenä pohjoismaisella ruokakauppakentällä loistaa kuitenkin ICA-ketju. Sen kauppiasvetoinen malli tarjoaa parhaimmillaan huipputason raaka-aineita, moderneja valmisruokia, inspiraatiota ja aistielämyksiä, joista meillä voi vain haaveilla.
Erityisen innostunut olin Tukholman Liljeholmenin ICA-kaupassa, missä tuntui siltä, että kauppa oli aidosti asiakasta varten jokaisella osastolla.
Tuotteita oli yhdistelty kekseliäästi ja esillepano oli runsasta, viimeisteltyä ja inspiroivaa. Tomaateissa oli eri lajikkeita vertailtavaksi ja maisteltavaksi. Kermaviili löytyi dippikastikkeiden vierestä kylmäaltaasta keskellä sipsihyllyä. Jopa viinit olivat kylmäkaapissa, vaikka Ruotsissa on Suomeakin tiukempi raja pt-kaupassa myytäviin alkoholijuomiin.
Ruokakaupan kehittyminen näkyy kenties parhaiten laatuun ja palveluun keskittyvien konseptien kohdalla siinä, miten kauppa ja ravintola lähestyvät toisiaan.
Laadukkaissa kaupoissa on lähes poikkeuksetta alue, missä on muutama istumapaikka tai pystypöydät ruokailua varten. Ruokakauppojen sisällä on smoothie- tai mehubaareja, lounasalueita ja tilauspalvelu kotiin/toimistoon tilattaville tarjoiluille. Raaka-aineet tuodaan lähelle kuluttajaa käsityöläishengessä; maidon voi pullottaa itse, jauhaa kahvin tai jauhot omiin tarpeisiin sopiviksi. Toiminnallisuus ja aistikokemukset korostuvat; kauppaan sitoudutaan ja kaupassa opitaan uutta.
Kuluttaminen pohjautuu aina arvoihin ja motiiveihin. Joissain tilanteissa laatutietoinenkin kuluttaja preferoi edullista hintaa, mutta osaa arvostaa tarpeet huomioivaa, sujuvaa palvelua ja on valmis maksamaan, kunhan saa rahalle vastinetta.
Kaupalla pitää olla nöyryyttä kuunnella asiakasta, mutta rohkeutta vetää omat suuntaviivat toteuttaen omaa visiota ja vahvaa tulkintaa.
Ruotsissa on lähes kokonaan luovuttu perusbanaaneista ja valikoimissa on vain luomua ja/tai reilua kauppaa. Meillä yksi hieno esimerkki on Stockmann, joka luopui maksuttomista ostoskasseista, ja seisoo ylpeästi päätöksensä takana. Nämä ovat arvovalintoja, jotka kaupat ovat rohkeasti halunneet tehdä.
Kuudes on vuonna 2004 perustettu designtoimisto ja Pohjoismaiden johtava ruokabrändien rakentaja, jolla on yli 40 asiantuntijaa Helsingissä ja Tukholmassa. Tutustu tarkemmin töihimme tai ota yhteyttä.
→ Lisää ajatuksia ja kuvia inspiroivista retail-ratkaisuista Kuudennen Tiedostava kuluttaja -tilillä Instagramissa.
