Yhteinen ongelma
Hengitän syvään. Haluan, että tunnet tämän. Että saan ilmaistua tämän siten, että oma raivostumiseni ja turhautumiseni eivät peitä itse asiaa.
Kulttuuri- ja taidealat Turussa kärsii.
Ehkä et itse ole kulttuuri- tai taidealan ihminen tai kuluttaja ja pohdit miksi sen pitäisi kiinnostaa sinua. Ehkä sinua huolestuttaa enemmän terveydenhuollon tilanne, tai keskusta-alueen yrittäjien tilanne. Niin minuakin, ja siksi minua huolestuttaa myös kulttuuri- ja taidealan tilanne Turussa.
Taiteella ja kulttuurilla on kattavasti tutkitut vaikutukset ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen. Ne vähentävät fyysisiä ja psykologisia oireita, vähentävät kipu- ja rauhoittavien lääkkeiden tarvetta ja käyttöä ja parantavat hoitotuloksia. Tämä ei ole huuhaata, tämä on tutkittua tietoa.
Taide ja kulttuuri myös vahvistaa sosiaalista osallisuutta ja osallistumista, sekä vuorovaikutustaitoja. Samalla ne ehkäisevät syrjäytymistä. Tämäkään ei ole huuhaata, vaan tutkittua tietoa.
Taide ja kulttuuri edistää innovaatiota ja kasvua luovilla aloilla (ajattele striimauspalvelut, muoti, musiikki, kirjallisuus, muotoilu yms). Osallistuminen taide- ja kulttuuritoimintaan kehittää kriittisen ajattelun kykyä, vahvistaa yksilön ilmaisukykyä sekä kykyä löytää haasteisiin luovia ratkaisuja. Niin aikuisille kuin lapsille ja nuorille nämä kaikki ovat kykyjä jotka kehittävät meidän älyllistä osaamista ja lisäävät hyvinvointia. Tämä takaa paremman menestymisen yksilötasolla, mutta myös yhteiskunnallisella tasolla, johtaen tehokkaampaan ja joustavampaan työvoimaan, joka vuorostaan vaikuttaa positiivisesti tuottavuuteen. Tämäkään ei ole huuhaata vaan tutkittua tietoa.
Tällä hetkellä Turussa kuristetaan taide- ja kulttuurialojen toimintaedellytykset totaalisesti. Barkerilla toimivat sadat taiteilijat, muotoilijat ja esiintyjät jäävät pian ilman toimitiloja. Turun Ylioppilasteatteri on vaarassa menettää tilansa. Teatteri Mundo on menettämässä tilansa kun Turun kaupunki myy kiinteistön jossa teatteri toimii. Toistaiseksi kaupunki ei ole osannut tarjota korvaavia ratkaisuja.
Samaan aikaan Turun kaupunki juhlistaa Kulttuuripääkaupungin 10-vuotissynttäreitä ja kirjoittaa blogissaan että “Kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelma olisi ollut mahdotonta toteuttaa ilman Turun vapaan kentän monipuolista osaamista ja merkittävää panosta. 10-vuotisjuhlavuonna kaupunki haluaa vahvistaa entisestään yhteistyötään vapaan kentän kanssa.” Miten kaupunki vahvistaa tätä yhteistyötä samalla kun vievät toimitiloja?
Kulttuuri- ja taidealoilla toimiminen on lähtökohtaisesti epävarmuudella höystettyä. Ei pelkästään tilojen suhteen, mutta myös tulojen suhteen. Tämä, siitä huolimatta, että kuten yllä totesin, taide ja kulttuuri tuottaa hyvinvointia ja taloudellisen kasvun edellytyksiä meille kaikille.
Se, että Turun kaupunki kirjoittaa että “Vuoden 2011 kaltaista rahoitusta tälle vuodelle ei valitettavasti ole, mutta kaupunki tulee avaamaan juhlavuoden aikana muutamia avustushakuja tarjotakseen Turun kulttuuritoimijoille mahdollisuutta toteuttaa juhlavuoden sisältöjä.” on mielestäni lähinnä loukkaavaa. Ei kai kaupunki kuvittele, että joku yksittäinen avustus luo edellytyksiä jatkuvalle ja kestävälle toiminnalle?
Kaiken edellä mainitun hyödyn lisäksi, taide ja kulttuuri on heijastus tästä yhteiskunnasta ja tästä hetkestä. Se on tila jossa saa vapaasti kyseenalaistaa, vaihdella näkökulmia, rikkoa rajoja ja sääntöjä, käsitellä iloja ja suruja. Minun mielessä se on meidän kollektiivinen sielu. Tällä hetkellä meidän sielun tila on aika heikko.
