Afrikan megatrendit ovat kiinnostavampi asia kuin USA:n soteuudistus

Suomelle olisi eduksi, jos keskustelu suuresta maailmasta pienen maamme rajojen ulkopuolella olisi vähemmän anglosaksista. Tarvitsemme enemmän ymmärrystä nousevista talouksista ja vähemmän epäoleellisia uutisia Yhdysvaltojen sisäpolitiikasta. Olisi siis toivottavaa, että ulkoministeriön tutkijoilta tilaama selvitys Afrikan maanosan megatrendeistä tavoittaisi yleisöä valmiiksi valistunutta harrastajajoukkoa laajemmin.

Varsinainen paperi on vielä kesken ja julkaistaan myöhemmin, mutta työryhmä Mikael Mattlin, Petri Pellikka, Emma Hakala ja Leena Vastapuu esittelivät ajatuksiaan Ulkoministeriön järjestämässä tilaisuudessa 14.8.

Ensimmäinen megatrendi: ilmastonmuutos. Ei hyvältä näytä, satomäärien ennustetaan vähenevän 15–22 % Saharan eteläpuolella. Tuhohyönteiset ja taudit lisääntyvät. Luonnollisesti Afrikan maanosan päästöt ovat hyvin pieni osa koko maailman päästöistä. Toisaalta mahdollisuus siirtyä suoraan uusiutuvan energian tuotantoon ilman fossiilista välivaihetta on erinomainen useimmissa Afrikan maissa.

Toinen megatrendi: väestönkasvu. Ensimmäiseksi on huomattava, että alueellinen demografinen vaihtelu on valtavaa — oikeastaan on hassua puhua ”Afrikan väestönkasvusta”. Itse asiassa todella usein on hassua puhua “maasta nimeltä Afrikka”.

Länsi-Afrikassa väestönkasvu on nopeinta koko maailmassa. Muutenkin juuri Länsi-Afrikassa, varsinkin Sahelin alueella useat negatiiviset trendit (köyhyys, ilmastonmuutos, konflikti) kohtaavat pelottavalla tavalla. Kuten Ben Taub kirjoitti New Yorkerissa jokin aika sitten:

“Absent radical changes in local Sahelian governance and priorities, no humanitarian crisis in Africa’s recent history will compare to the hell to come. What is likely doesn’t have to be inevitable. The question for Western governments is whether they will be complicit in its acceleration.”

Väestönkasvu on kärjistänyt monia globaaliongelmia useissa Afrikan maissa. Toisaalta väestönkasvu tuo myös mahdollisuuden niin sanottuun demografiseen osinkoon eli työikäisten suuri määrä suhteessa huollettaviin siivittää talouskasvun aivan uusille lukemille (vrt. suuret ikäluokat täällä). Demografisen osingon hyödyntäminen ei vain ole mikään itsestäänselvyys. Nuorisoa ei pitäisi ajatella vain uhkana — nuorissa on tulevaisuus ja suuri mahdollisuus!

Keinot väestönkasvun hillintään tunnetaan hyvin. Tarvitaan investointeja tyttöjen ja naisten koulutukseen (etenkin tyttöjen toisen asteen koulutus on osoittautunut tehokkaaksi) sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyteen. Väestönkasvun perusasiat voi ottaa haltuun myös tästä Ville Lähteen mainiosta artikkelista.

Kolmas megatrendi: kaupungistuminen. Afrikassa on meneillään nopeampi kaupungistuminen kuin missään muualla — 59 % väestöstä arvioidaan elävän kaupungeissa 2050 mennessä (ehkä, koska data ja tulevaisuus on epävarmaa).

Kaupungistuminen ei ole yhdistynyt suoraviivaisesti samanlaisiin rakenteellisiin muutoksiin kuin esimerkiksi Aasiassa — teollistuminen on ollut useissa maissa paljon vähäisempää. Kaupunkien ja maaseudun välinen raja on häilyvä. Teollistumisen sijaan kaupunkeihin muuttaneet ovat siirtyneet suoraan palveluelinkeinoihin, joiden tarjoama elanto on usein hyvin epävarmaa.

Hallitsematon kaupungistuminen on merkittävä riski, joka voi syventää muita ongelmia entisestään. Toisaalta kaupungeissa on valtava mahdollisuus kestävän talouskasvun aikaansaamiselle. Keskiössä ovat investoinnit kaupunkien infrastruktuuriin (perusasiat kuten sanitaatio ja liikenne) sekä kestävän, fiksun kaupunkisuunnittelun tekeminen.

Neljäs megatrendi: muuttoliike — väärinkäsitysten ja populistisen äärioikeistolaisen politikoinnin aarreaitta! Ensimmäiseksi on syytä ymmärtää, että 80 % Afrikan muuttoliikkeestä tapahtuu Afrikan maiden välillä! Valtaosa afrikkalaisista muuttaa perhesyiden, työn tai opiskelun vuoksi — kuten muuallakin maailmassa.

Toki myös pakolaisia on (muuhun maailmaan verrattuna) paljon: maansisäisiä pakolaisia on Saharan eteläpuolisessa Afrikassa enemmän kuin missään muualla maailmassa.

Tutkijoiden konsensus on selkeä: vapaan liikkumisen ja laillisten muuttoliikkeiden mahdollistaminen on paras tapa vähentää ihmiskauppaa, salakuljetusta ja muuta rikollisuutta. Afrikan unioni työskentelee vahvasti Afrikan maiden välisen vapaan liikkumisen helpottamiseksi. Tätä työtä ei saisi ulkopuolelta sabotoida esimerkiksi EU-maiden sisäpoliittisten paineiden vuoksi.

Viides megatrendi: teknologiakehitys. Kännykkä- ja mobiili-innovaatioilla on ollut mullistavia vaikutuksia Afrikassa. Vuonna 2000 vain 1% afrikkalaisista oli kännykkä, nyt pelkästään Saharan eteläpuolisessa Afrikassa luku on 44 % ja kasvaa nopeasti.

Mobiilimaksaminen on korvannut käteistalouden monilla alueella, etenkin Itä-Afrikassa. Keniassa M-Pesa-mobiilirahalla on 25 miljoonaa käyttäjää. Mobiilitili on käytännön työkalu pois köyhyydestä, koska se mahdollistaa säästämisen, yritystoiminnan ja mikroluotot — ylipäänsä pääsyn rahoituspalveluiden piiriin.

Korkealentoisissa teknovisioissa Afrikassa hypättäisiin suoraan tietotalouteen, mutta on epäselvää, onko tämä oikeastaan maanosan etu.

Kiinalaiset ovat hyvin vahvasti läsnä eri Afrikan maissa tarjoamassa rahoitusta, infrastruktuuria ja teknologisia ratkaisuja — esimerkiksi kansalaisten vakoilua ja valvontaa, kuten WSJ:n tuore artikkeli paljastaa. Riskeinä ovat ylivelkaantuminen ja tietysti alistuminen Kiinan geopoliittisille intresseille — jotka toki useita valtioita näyttävät miellyttävän enemmän kuin Yhdysvaltojen geopoliittiset intressit.

Selvää on, että teknohypen rinnalle tarvitaan ”tylsiä perusasioita”: koulutusta, infraa ja hyvää hallintoa.

Kuudes megatrendi: demokratiakehitys. Tilanne näyttää samalta kuin muuallakin maailmassa ja täällä Euroopassa — demokratian aallon jälkeen poliittisten oikeuksien tila on heikentynyt.

Myönteistä: instituutiot ovat vahvistuneet, naisten asema on parantunut ja oikeuslaitokset sekä vaalikomissiot toimivat aiempaa itsenäisemmin.
Negatiivista: korruptio on laajaa, demokratia on ottanut takapakkia, etninen äänestäminen ja vaaliväkivalta on yleistä.

Kiinnostavaa: tiedotusvälineiden tilanne Afrikan maissa on parempi kuin muualla globaalissa etelässä, esimerkiksi Aasian maissa.

Demokratisoituminen tehostaa korruption vastaista taistelua (ja päinvastoin). Tämä ei ole yllättävää. Samalla tavalla esimerkiksi Unkarin autoritäärinen käänne yhdistyy vahvasti Orbanin klikin laajamittaiseen korruptioon.

Tarvitaan kannusteita pidäkkeisiin ja pidättyväisyyteen — siis rakenteisiin, etteivät valtaapitävät voi tehdä mitä tahansa ja kulttuuriin, jossa ei ole ok tehdä poliittisille vastustajille mitä tahansa.

Kaksi megatrendiä on yli muiden: ilmastonmuutos ja väestönkasvu. Ne muuttavat kaiken.

Tietenkään megatrendejä ei oikeastaan voi käsitellä yksitellen, toisistaan erillisinä. Ne vaikuttavat toisiinsa.

Samat megatrendit voivat johtaa joko myönteisiin tai surkeisiin tuloksiin. Esimerkiksi väestönkasvu voi johtaa ylikansoitukseen tai demografiseen osinkoon. Tosin ilmastonmuutos tulee olemaan vain negatiivinen trendi, mutta se voi pakottaa välttämättömien muutosten tekemiseen.

Tutkijoiden esitys Afrikan megatrendeistä oli erinomainen kokonaisuus. Sitä vain mietin, että olisi hyvä, jos tällaisen Afrikka-raportin laadinnassa olisi mukana edes joku afrikkalainen.

Tämä artikkeli on alunperin julkaistu Twitter-ketjuna. Ajatukset ovat mainittujen tutkijoiden, väliin olen pistänyt muutaman oman huomion.