Alustava lista asioista, joista Timo Soini ei lainkaan välitä
Kun Timo Soini (SMP/PS/SIN) nyt jättää eduskunnan 16 vuoden jälkeen, päättyy yksi poliittisen lähihistoriamme kovimmista yksilösuorituksista. 16-vuotias Timo liittyi SMP-nimiseen puolueeseen (jonnet ei muista, mutta kyseessä oli tavallaan perussuomalaiset ilman halla-aholaisia, paitsi että siihen aikaan vähän kaikki olivat jonkinlaisia rasisteja), ja kun puolue tuhoutui liekiten, oli 33-vuotias Soini ehtinyt vetämään nuorisojärjestöä, olemaan varapuheenjohtaja sekä puoluesihteeri — ja kaikkia näitä vuosikausia. Ja puolueen kaaduttua heti vaan uutta projektia kehiin, Perussuomalaiset Rp tulille ja suoraan hyökkäykseen. Tämä hyökkäys vei parikymmentä vuotta, tuotti uusia puolueita, nosti Jussi Halla-ahon europarlamenttiin ja puolueen puheenjohtajaksi, ja keikutti Suomi-veneen politiikkaa vuosikymmenen.
Soini teki politiikkaa, koska se oli mitä Soini teki, mihin hän teininä ryhtyi ja minkä kortin hän ratsasti ns. loppuun asti. Soini jos kuka oli poliittinen broileri. Politiikasta jos jostain Soini välitti.
Mutta välittikö Soini mistään muusta? Oliko Soini ns. tavallinen poliitikko? Halusiko Soini valtaa, halusiko Soini tehdä poliittisia päätöksiä jotka vievät maailmaa hänen toivomaansa suuntaan? Oliko Soini lainkaan kiinnostunut yhteisten asioiden hoitamisesta? Seuraavassa viiden asian lista asioista, joista Timo Soini ei lainkaan välitä.
1. Valta.
Poliitikkojen ajatellaan olevan vallan perään, ja ymmärtäähän sen. Politiikka on tapa jakaa kollektiivisten päätösten tekemiseen tarvittava valta yhteiskunnassa. Hallituskaudesta 2015–2019 voidaan päätella, että valta ei Timo Soinia koskaan kiinnostanut.
Ani harva poliitikko Soinin asemassa olisi esimerkiksi jättäytynyt kokonaan syrjään sekä maakunta- että sote-uudistuksista, hallituskautensa tärkeimmistä projekteista jotka vieläpä onnistuessaan olisivat määrittäneet suomalaista yhteiskunta vuosikymmeniksi. Valta ei ole jokin abstrakti kasa pelimerkkejä jonka päällä maata, vaan suhde joka tulee esiin tällaisissa tilanteissa, ellei valtaa käytä näissä paikoissa, sitä ei ole olemassa. Lisäksi mikäli Soini olisi välittänyt vallasta, olisi hän totta kai 2015 ottanut sen mikä hänelle kuuluu, eli valtiovarainministerin salkun. Ulkoministerin homma on varmasti mässympää, mutta valtiovarainministerinä pääsee työntämään sormensa joka ikiseen piiraaseen. Tai saa jopa leipoa suurimman osan niistä ihan itse.
2. Perussuomalaiset Rp.
Timo Soini perusti Perussuomalaiset SMP:n savuaville raunioille entisten SMP-kettujen kanssa. Katsottuaan edellisen puolueen kuolemaa läheltä, Soinin on täytynyt tietää, että hallitukseen meneminen tavalla tai toisella tappaa puolueen. Vaikka Suuri Sininen ei olisikaan vienyt puoluetta sekaannuksiin, olisi galluromahdus ja jonkinlainen johtajakriisi tehnyt tehtävänsä.
Ei, puolue ei koskaan ollut Soinin projekti. Perussuomalaiset ei koskaan, silloinkaan kun heillä oli rahaa, esimerkiksi rakentanut sellaista valmistelukoneistoa minkä he olisivat voineet.
Soini tiesi liian hyvin, että populistipuolueiden kohtalona on tulla ja mennä. Soinin on täytynyt laskea, että toisissa vaaleissa peräkkäin tullut kova tulos on parasta mitä irtoaa: kolmansien vaalien kanssa edessä olisi saattanut olla pitkällinen, tuskallinen hiipuminen. Hallituspaikka, vaikkakin vallankäytöstä kauemmaksi astuneena, on kuitenkin sellainen kirsikka kakun päällä, että se oli otettava.
3. Siniset Rp.
Tätä ei kai tarvinne edes selittää. Populistipuolueet tulevat ja menevät, teknokraattiset epäpopulistipuolueet ainoastaan menevät. Kukaan ei jää kaipaamaan, Soini kaikkein vähiten. Mikäli Soini olisi välittänyt, olisi hän myös ollut ehdolla eduskuntavaaleissa.
4. Poliittinen perintö
Toiset poliitikot haluavat kaivertaa peniksellään (tai vastaavalla muulla tuotteella) kuvansa säädöstöön – jättää legacyä, jälkeä, tehdä isoja projekteja, joista heidät muistetaan. Obama eri lähteiden mukaan käytti presidenttiytensä aikana paljonkin ajatustyötä sen määrittämiseen, mikä asia olisi hänen poliittinen perintönsä. Mikäli joku keksii, mikä olisi Timo Soinin Legacy-projekti, saa ilmoittautua osoitteeseen echelon@nsa.gov.
5. EU:n vastustaminen
Tämä onkin jo kinkkisempi ja kiistanalaisempi juttu. Soini rakensi uransa EU-vastaisuudelle ja onnistui nostamaan perussuomalaisia ennen kaikkea Kreikan kriisin ja tukipakettien avulla.
Mutta annas olla kun lopulta oltiin kova kovaa vasten, hallituksessa, kun Kreikan kolmas extend-and-pretend-höpsöttelytukipaketti hengitti kuumana niskaan, mitä teki Soini? Äänesti kiltisti puolesta. “Pitää olla vastuullinen”, pohti Soini myöhemmin FT:n jutussa. Eli siis vastuullisuuden osoittaminen oli tärkeämpää kuin oman poliittisen uran ykköstavoitteen saavuttaminen? Ehkä EU:n ja tukipakettien vastustaminen ei koskaan ollutkaan Soinin ykköstavoite, ainakaan siinä merkityksessä että asiat olisivat muuttuneet. Ylipäätään Sipilän hallituksen politiikkaa on vaikea pitää erityisen euro- tai EU-vastaisena.
Mistä Soini sitten välitti?
Useampi kirjoittaja on todennut, että Soinin projekti ei oikeastaan koskaan liittynyt niinkään poliittiseen representaatioon (kansanosan tarpeiden edustaminen yhteisten asioiden hoidossa), vaan pikemminkin kulttuuriseen tai mediarepresentaatioon — eli siihen että “unohdetun kansan ääni” kuuluu. Ei siis välttämättä vaikuta mihinkään, mutta että se ainakin on olemassa. (Tästä ajatuksesta kiitos mm. Juha Leppänen, Tuukka Ylä-Anttila, Sam Hardwick, Ville Niinistö)
Soinin projektissa oli olennaista “antaa ääni”, tuoda esiin meidän sliipattujen kaupunkien keskustoissa asuvien ihmisten mukamas “unohtama” “kansan” “syvien rivien” olemassaolo. Tavallaan eniten omanlaistaan politiikkaa Soini teki todetessaan että kyllä työmies on kopsunsa ansainnut. Lausunto ei tarkoittanut oikein mitään eikä liittynyt oikein mihinkään, mutta oli Timo Soinin politiikanteon ytimessä.
Soini oli puhdas identiteettipoliitikko, postmoderni yläjuoksun lohi joka iloisesti kutien hyppeli ympäri symbolien virtaa ja (omien sanojensa mukaan) nautinnollisesti keikutti venettä minkä ehti. Ja kuten tiedämme, tällaisten yläjuoksun kutureissujen seuraus lohelle… Niin, ei siinä hyvin käy.
Tavallaan siis tiukka rajanveto fas… perussuomalaisten radikaalimman siiven ja soinilaisten populistien (vai oliko Soini koko ajan yksin?) välillä ei ole mielekästä. Molempien päämäärät ovat keskeisesti metapoliittisia, politiikan kieleen ja tekemisen tapaan vaikuttavia.
