Feministihippaa algoritmimaassa
Vaalit lähestyvät, ja niissä pärjääminen vaatii kaikenlaista taitoa. Pitää hankkia tukiryhmäläisiä, kerätä rahaa, olla tulematta hulluksi vaalikuvia valittaessa, saada kasvoilleen vaalihymy… Mutta ihmisten lisäksi pitää vaikuttaa tukku algoritmeja, jotka määräävät politiikan suunnan ja ohjaavat ihmisten äänestyskäyttäytymistä.
Suomen vaalien kaksi tärkeintä algoritmia ovat Facebookin uutisvirran sisältöä ja mainoksien näkyvyyttä määrittävä helvetinkone, ja tämä excel, joka sisältää Helsingin Sanomien vaalikoneen sydämen, sen algoritmin joka päättää mitkä tulokset milläkin vastauksilla saa.
Hesari julkaisi eilen poikkeuksellisen kolumnin, jossa toimituspäällikkö Esa Mäkinen avasi lehden vaalikoneen algoritmin toimintaa ja kertoi siihen tehdyistä muutoksista. Suomen vaalijärjestelmässä äänestyssuosituksen antaminen ei ole mitenkään ongelmatonta: ennen vaalikoneet suosittelivat pelkkää ehdokasta, joka oli rikollisen tyhmää, joten nykyinen tapa näyttää myös paras puolue on merkittävä edistysaskel. Parhaan puolueen laskeminen ei kuitenkaan ole mikään ihan yksinkertainen juttu.
Algoritmimuutosten takana on feministipommi
Hesarin vaalikoneen algoritmimuutosten takana on osittain niin sanottu feministipommi. Feministipuolue on onnistunut jo toista kertaa (ainakin Helsingin ja Uudenmaan vaalipiireissä) täyttämään vaalikonetta niin tiukasti vasemmiston ja vihreiden ydinprofiilien mukaan, että he nousivat suosituimmaksi puolueeksi lähes kaikille. Hesari tulkitsi ongelmaksi, että edes vihreiden ja vasemmiston ehdokkaiden itsensä on vaikea saada itseään vaalikoneista feministien rynnätessä ohitse.
Feministipuolueen vaalikonevaltausta voi ajatella kahdella tavalla: joko kyseessä on hyvin koordinoitu algoritmin haltuunotto, tai sitten vaan ytimeltään punavihreä pienpuolue. Tai molempi parempi.
Vaalikoneet ovat suomalaisen politiikan lähes uniikki ominaisuus. Niiden tarve tulee osittain vaalijärjestelmästämme. Kun puolueita on paljon, ja jokaisella puolueella on paljon ehdokkaita, voi aidosti olla vähän vaikea valita omaansa. Vaalikoneet yrittävät auttaa, ja ehkä siinä välillä onnistuvatkin. Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa tutkimuksen mukaan vaalikoneet olivat internetin tärkein vaalikanava heti uutissivujen jälkeen, ja neljännes suomalaisista sanoi “seuranneensa vaaleja” koneiden kautta.
Niinpä sen miettiminen, miten vaalikoneissa noustaisiin ykköseksi, tai ainakin ylöspäin, on keskinen osa kaikkia kampanjoita. Erityisesti uudelle puolueelle jolla ei ole toiminnassaan mukana megajulkkisia tai taustalla massikeisareiden siunausta voi hyvä yleisnäkyvyys vaalikoneessa avata aivan uusia uria. Hesarin vaalikoneen aikaisempi algoritmi suosi hyvin samalla tavalla keskenään vastannutta pientä puoluetta, joten Feministipuolueella olisi ollut hyvä sauma ns. sopia hommat selviksi ja poimia hyöty kotiin.
Sitten toisaalta. Feministipuolueella on Helsingin vaalipiirissä seitsemän (7) ehdokasta. Tällainen ehdokasmassa ei vaadi suoranaista salaliittomaista koordinaatiota — riittää että kerää ehdokkaat saman keittiönpöydän ääreen koneita täyttämään (neljällä F-puolueen ehdokkaalla on hesarin koneessa identtiset vastaukset). Monella muullakin puolueella on olemassa jonkinlainen ehdotettu vastausrivi koneita varten, joiden täyttäminen muuten käy aikamoisesta työstä.
Tavallaan mielenkiintoisempi kysymys onkin, miksi Feministisellä puolueella on vain seitsemän ehdokasta, kun kunnallisvaaleissa oli paljon enemmän. Vastaus (tai ainakin yksi sellainen) löytyy vaaliliitosta: koska puolue on vaaliliitossa Piraattien, Viski-Liberaalien ja Eläinoikeuspuolueen kanssa, pitää äänet keskittää.
Vaaliliitossa näennäisen kilpailevat puolueet muodostavat tavallaan virtuaalisen yhteisen puolueen vaalien ajaksi, listojen äänet lasketaan yhteen. Tämä vaaliliitto on erittäin helppo ymmärtää puolueiden perspektiivistä. Millään näistä puolueista ei ainakaan Helsingin vaalipiirissä olisi ns. mitään mahdollisuuksia saada kansanedustajaa yksinään. Yhdessä siihen on jonkinlainen, joskaan ei suuren suuri, mahdollisuus. Niinpä Feministisen puolueen näkökulmasta 0% mahdollisuudesta päästään piraattiliitolla johonkin paljon korkeampaan todennäköisyyteen.
Äänestäjän kannalta tilanne onkin sitten vaikeampi. Käytännössä liitosta kisa käydään Petrus Pennasen ja Katju Aron välillä. Ovat he varmaan joistakin asioista samaakin mieltä, mutta äänestäjän kannalta tilanne on kimurantti — mikäli on valmis tekemään kompromisseja feminismin suhteen, miksei äänestäisi vaikkapa vihreitä tai vasemmistoliittoa? Tietynlainen kompromissittomuus kuitenkin on uusien puolueiden suola. Tällaisen vaaliliiton äänestäminen on uhkapeliä: mikäli joko piraatit tai feministit saa ensimmäisen kansanedustajan, tulee näkyvyyttä, puoluetukea, lupausta tulevasta…
Miten vaalikoneen algoritmin pitäisi käsitellä vaaliliittoja? Tällä hetkellä vastaus on, että ne eivät käsittele liittoja mitenkään. Tämä ei tunnu oikealta ratkaisulta, sillä niiden huomiotta jättäminen on käytännössä äänestäjien harhaanjohtamista. Ei kuitenkaan ole ihan yksinkertaista tietää, miten vaaliliitot pitäisi mallintaa. Mikäli liitossa olevia puolueita käsiteltäisiin vain pokkana yhtenä puolueena, tulisi siitä niin epäyhtenäinen, ettei oikein mikään algoritmi voisi antaa tätä jengiä juuri kellekään parhaana puolueena, varsinkaan ehdokkaille itselleen. Tavallaan melkein yhtä fiksua olisi aina kullekin vaalikoneen täyttäjälle arpoa, saako feministivastauksilla piraatin, viskiliberaalin vai feministin, niin absurdilta kuin se tuntuukin. Mikäli listojen vertailulukuerot ovat pieniä, tämä saattaa vastata todellisuutta. Vähimmäisvaatimuksena olisi joku pieni huomautus, että tällainen homma on käynnissä.
Ongelma ei nimittäin ole vaalikoneessa, vaan vaaliliitot — niin huokuttelevia kuin ne puolueille ovatkin — ovat äänestäjien kannalta vähän absurdeja asioita.
Tätäkin on vaalikamppailu 2019. Algoritmin parametrien säätämistä, yrityksiä dekoodata sen toimintaa, hikoilua Facebookin mainoshuutokaupan äärellä. Inhimillinen toiminta yrittää ymmärtää konetta, kone ihmistä — kaikki jahtaavat toisiaan ikuisessa hipassa. HS muuttaa vaalikoneen pisteytyksiä, ensi vaaleissa ehdokkaat täyttävät koneet toisella tavalla. Algoritmin valta on selvä, mutta niiden toiminta elää meidän toimintamme mukana.
