Pelillistetty trollaus
Esseessään Truth and Politics, Hannah Arendt lainaa Michel de Montaignea:
Jos valheella, kuten totuudella, olisi vain yksi muoto, meidän olisi helpompi ymmärtää, missä olemme. Riittäisi, että olisi päinvastaista mieltä kuin valehtelija. Mutta totuuden vastakohdalla on tuhansia muotoja ja rajattomat mahdollisuudet.
Montaignen huomautus on kuin suoraan 2000-luvun verkkokeskusteluista, jossa tämä valheellisuuden monitahoisuus on muutettu aseeksi — tai pelillistetty, kuten John Scalzi on osuvasti kuvannut. Äärioikeiston (mutta myös valtiollisten toimijoiden) trollauksen tarkoituksena ei ole rakentaa yhtenäistä näkemystä totuudesta vaan vahingoittaa vastapuolta.
Valitettavasti pelin panokset ovat epäreilut. Trollilla ei ole mitään hävittävää toisin kuin ihmisillä, joiden elämää koskettavista asioista puhutaan. Naiset, seksuaalivähemmistöt ja maahanmuuttajat kamppailevat ja puhuvat asioista, jotka ovat heille kirjaimellisesti elämän ja kuoleman kysymyksiä. Geopoliittiset kamppailut esimerkiksi venäläisten alas ampuman matkustajakoneen ja Syyrian hallituksen kemiallisten aseiden käytön ympärillä kulkevat samalla logiikalla.
Jos trolli onnistuu pelissään — kylvämään epävarmuutta tai viemään keskustelun sivuraiteille — se on aina piste kotiin. Siksi trollin ei tarvitse häiritä itseään totuudella ja trollit voivat rauhassa kylvää keskenään ristiriitaisia argumentteja. Jos tulee takkiin, voi kerätä korttinsa ja siirtyä seuraavaan keskusteluun. Kun ei ole oma perse pelissä, ei tule tappioita.
Ihmisten asioita koskevien faktojen luonne edesauttaa tätä trollien strategiaa. Arendt huomauttaa, että vaikka faktat ja mielipiteet on pidettävä toisistaan erossa, ne eivät ole toistensa vastakohtia, vaan itse asiassa varsin lähellä toisiaan. Historioitsijat tietävät, kuinka hauraita ihmisten toimintaa koskevat faktat ovat ja harva uskaltaa julistaa kertovansa totuuden menneestä. Nämä faktat ovat luonteeltaan poliittisia, ne koskevat monia ihmisiä ja heidän tekojaan, usein niiden olemassaolo on riippuvainen todistajien kertomuksista. Epämukavat totuudet muuntuvat julkisessa keskustelussa kuin itsessään mielipiteiksi, joita voidaan kritisoida toisilla mielipiteillä.
Tämä totuuden hauraus tekee valehtelusta politiikassa niin houkuttelevaa. Valhe saattaa olla uskottavampi kuin totuus, ihmisille on helppo kertoa sitä mitä he haluavat kuulla. Rationaalinen päättely tai maalaisjärki ei auta, vaan vie helposti vain syvemmälle valheiden verkkoon.
Meidän on lakattava hyppäämästä trollien tahtiin — oli kyse sitten twitterin sammakkonaamoista tai paremmin palkatuista, omalla nimellään esiintyvistä poliittisista operaattoreista. Trollisodasta selviäminen vaatii tämän epäsymmetrian tunnistamista: dialogi trollin kanssa on tappiollisesti käytettyä aikaa. Keskusteluun voi olla muita syitä, mutta keskustelun ehdot on kyettävä asettamaan itse. Suorilta blokkaaminen on aina hyvä vaihtoehto!
Hauraudestaan huolimatta faktoissa on tiettyä itsepäisyyttä. Vallankäyttäjät tai trollit voivat kyllä tuhota totuuden tai suostutella meidät uskomaan valheita, mutta se ei tee valheista ehjää todellisuuden korviketta. Faktat ovat vahvempia kuin valta ja tuppaavat puskemaan väkisin esiin.
Arendtilla on toinenkin totuutta ja politiikkaa käsittelevä essee Lying in Politics: Reflections on The Pentagon Papers, joka käsittelee Vietnamin sodan valheita Pentagonin papereiden valossa. Pentagonin paperi olivat puolustusministeri Robert McNamaran tilaama selvitys Yhdysvaltain toiminnasta Vietnamissa. Raportti vuodettiin The New York Timesille 1971.
Arendt kuvaa, kuinka Vietnamin suhteen Yhdysvaltain johto onnistui ilman yhtään hyvää syytä pettämään valheillaan ennen kaikkea itseään. Niin tiedustelutieto kuin lehdistön lukevalle yleisölle välittämä tilannekuva oli hyvin todenmukainen, mutta pelko “maailman mahtavimman valtion” maineen särkymisestä vaati kaikkien faktojen sivuuttamista. Mainehan siinä särkyi, koska Vietnamissa vallinnutta materiaalista todellisuutta ei voinut valehdella pois.
Brexitille näyttää olevan tapahtumassa sama. Todellisuuden vääjäämättömyys on saavuttamassa valheista muodostettua Brexit-haavetta. Epäilemättä asioiden tila yritetään peitellä uusilla valheilla tai vyöryttämällä syy muiden niskaan, mutta myös poliittisen muutoksen mahdollisuus kasvaa.
Truth and Politics by Hannah Arendt Originally published in The New Yorker, February 25, 1967
Lying in Politics: Reflections on The Pentagon Papers by Hannah Arendt Originally published in The New York Review of Books, November 18, 1971
TAPIO LAAKSO
