Koodari onneaan etsimässä
Tuotefirmat vaihtuivat konsultointiin ja New Things Companyn työntekijä numero 8 löysi paikkansa.
Vuosi sitten hoitelin kiireellä arkirutiineja. Olin ajautunut sattumusten kautta pikkupomoksi kehittäjätiimiin ja työpäivistäni suurin osa kului vanhan tuotteen bugifiksaukseen ja henkilöstöhallinnon tehtäviin. Aikaa niihin kaikista kiinnostavimpiin juttuihin, eli uuden kehittämiseen ei juuri riittänyt.
Kesken näitä rutiineja sain tekstiviestin puhelimeeni.
Liekö syynä ollut headhunterilta harvinainen suomenkielinen viesti, maininta Reaktorista vai kyllästyminen sen hetkiseen työrumbaan, mutta tavoistani poiketen vastasin siihen. Lupauduin kahville kuullakseni lisää uudesta kokeellisesta laboratoriosta, jota Ruotsalaisen veljekset olivat perustamassa.
Käsipariksi konsulttifirmaan — ei enää ikinä
Selvisi, että Ruotsalaiset eivät olleet veljeksiä, eikä Lab of New ollut tutkimuslaboratorio vaan Reaktorin perustama konsulttitoimisto, jossa olisi tarkoitus kokeilla uusia teknologioita ja liiketoimintamalleja.
Oma kokemukseni konsultoinnista perustui vuosien takaiseen työskentelyyn alihankkijana Nokialla. Vaikka projektit ja työtehtävät olivat mielenkiintoisia, side varsinaiseen työnantajaani jäi silloin melko ohueksi. Tunsin olevani enemmän Nokian kuin oman työnantajani leivissä, mutta toisaalta myös nokialaisten silmissä olin muukalainen. En kuulunut kumpaankaan yhteisöön, ja kärsin siitä. Tämän jälkeen minulle oli selvää, etten jatkossa haluaisi olla konsulttifirmojen palkkalistoilla.
Toisin kävi.
Kiinnostukseni heräsi jo ensimmäisessä tapaamisessamme Ruotsalaisten kanssa, mutta varsinaisen tekkihaastattelun jälkeen olin myyty. Rupattelimme koodareiden Nikon ja Tuomaksen kanssa parin tunnin verran, ja vaikutuin sekä kavereiden osaamisesta että rennosta ja mukavasta ilmapiiristä, jonka he loivat ympärilleen. Tuli fiilis, että tässä seurassa pystyisin oppimaan uutta.
Minulle esiteltiin myös suunnitelmat henkilöstön osaamisen kehittämisestä: tarkoitus ei olisikaan laskuttaa kaikkia mahdollisia tunteja asiakkaalta, vaan jo lähtökohtaisesti osa työajasta varattaisiin uusien juttujen opetteluun.
Jotain muuta kuin käsienheiluttelua
Haastattelussa itseäni huvittivat Nikon ja Tuomaksen kysymykset käsienheiluttelusta: “Koska olet viimeksi koodannut?”, “Montako tuntia käytät päivästäsi koodaamiseen?” Tarkoituksena oli selvittää, ettei varsinainen arkeni ollut liian erkaantunut tuottavasta työstä.
Jokaisen palkattavan henkilön pitää meillä pystyä tekemään itsenäistä hands-on-työtä, väliportaan johtajille ei yrityksessä ole sijaa. Tarvittavat sisäiset tehtävät tehdään itse tai ostetaan ulkoa, paksun hallintokerroksen elättämistä kartetaan.
Minua houkutteli heti myös mahdollisuus päästä kehittämään pienen yrityksen toimintaa ja kulttuuria. Siihen koin omaavani paljon annettavaa, koska pitkähkön urani aikana olen oppinut paljon erilaisista organisaatioista ja kokenut myös, että monta kertaa huonot käytännöt tekevät työstä tehotonta.
Hyvästit autopilotille
Vajaa vuosi on vierähtänyt ja paljon on ehtinyt tapahtua. Kesällä mietimme yritykselle uutta nimeä ja etsimme sopivaa toimistotilaa. Osallistuin sisäiseen projektiin, jossa pystyin täydentämään mm. fronttiosaamistani. Syksyllä teimme asiakkaalle tarjouksen, jossa ehdotimme sekä kokeilevan pilviteknologian käyttöä että vaihtoehtoista liiketoimintamallia. Pääsin esittelemään itse tarjousta asiakkaan johdolle, ja oli hienoa voittaa tarjouskilpailu.
Olen luonnollisesti ollut mukana myös asiakasprojekteissa. Projektien domainit ovat olleet todella kiinnostavia, mm. projektissa YLE:llä sain kurkistaa aitiopaikalta toimittajien työhön.
Konsulttina työskennellessä ei voi tuudittautua siihen, että pärjää, kun osaa autopilotilla työpaikalle ja tuntee oman projektin ihmiset ja työkalut. Kuluneiden kuukausien aikana olen päässyt syöksymään mukavuusalueeni ulkopuolelle jo useasti ja oppinut enemmän kuin vuosiin.
Vaikka työn vaihtuvuus tuo omat haasteensa, monipuoliset työtehtävät myös antavat eniten. Tulosta syntyy nopeasti, kun ulottuvilla on sopiva määrä valtaa ja vastuuta, eikä aika kulu turhaan byrokratiaan. Pätevät kollegat ympärillä tekevät uusien asioiden opettelusta sekä helpompaa että hauskempaa. Aivojen ohjelmistopäivityksistä ei tarvitse olla yksin vastuussa, ja tukea ongelmiin saa tarvittaessa.
Tavoitteena kasvu, vaan ei hinnalla millä hyvänsä
Pienelle konsulttiyritykselle kasvu tiettyyn pisteeseen on tärkeää, jotta saadaan tarpeeksi osaajia eri asiakasprojekteihin. Yksi fokusalueistamme on edelleen rekrytointi, jota jokainen firman työntekijä on päässyt tekemään omasta näkökulmastaan.
Rekrytointiprosessi on haluttu pitää ihmisläheisenä ja suoraviivaisena. Olemme keskustelleet paljon siitä, millaisia tyyppejä haluamme löytää mukaan. Meillä on selkeä konsensus, ettemme pyri maksimoimaan laskutettavia tunteja palkkaamalla laumoittain ihmisiä, vaan on tärkeää löytää oikeita matcheja.
Osaamisella on paljon painoarvoa. Sen lisäksi tyypin tulee muuten sopia porukkaan. Haluamme palkata ne kehittäjät ja suunnittelijat, jotka jakavat kiinnostuksemme uusiin asioihin ja joille New Things Co on juuri tässä kohtaa uraa oikea paikka.
Voiko työpaikalla olla oma itsensä?
Viihtymistä työssä ei kuitenkaan ratkaise yksinomaan mielenkiintoiset työtehtävät. Hakiessani yhteen aiemmista työpaikoistani olin soveltuvuustestissä, jossa psykologi kysyi minulta millaiseksi ystäväni minua kuvailisivat. Osasin vastata kysymykseen nopeasti, mutta lisäsin, että välttämättä työpaikan kollegat eivät kuvailisi minua samoin.
Minusta tuntui silloin itsestäänselvältä, että työ-minä eroaa vapaa-ajan minästä. Psykologi kyseenalaisti ajatukseni kysymällä, eikö ihannetilanteessa nämä kaksi ole sama asia.
Kyllä. Nyt tuntuu siltä, että olen löytänyt oman paikkani ja ymmärrän psykologin pointin. Tässä porukassa voin olla oma itseni: uskallan myös erehtyä ja olla väärässä.
Uusien juttujen luomiseen sellainen ilmapiiri on elintärkeä. Siitä emme aio tinkiä yrityksen kasvaessakaan.
