Vaikuttaminen
Mitä se vaatii?
Huomaan turhautuvani. Katselen ympärilläni vaikuttavia rakenteita ja näen että ne voisivat toimia paremmin. Pysähdyn miettimään, useammin kuin kerran, mitä voin tehdä, mitä yksi ihminen voi tehdä osallaan vaikuttaakseen ympäristönsä toimintaan.
Otan esimerkin. Olisi ylimielistä väittää, että se mitä observoin edustaisi objektiivista totuutta, sillä silloin myöntäisin itselleni auktoriteetin aseman jossain asiassa. Kuitenkin subjektiivinen “totuuteni”, havaintoni, ne ovat ainoa asia mihin voin tukeutua, minä olen minun ainoa näyte ihmisenä olemisesta, näin ollen oma kokemukseni, subjektiivinen todellisuuteni on asia jossa minä olen ainoa asiantuntija. Kerään siis rohkeutta ja otan esimerkin.
Paljon ajatukseni kiertävät kasvatuksen ympärillä, sen parissa miten sitä tehdään, ja toisaalta miten sitä voisi tehdä toisin. En käytä sanaa “pitäisi”, sillä nähdäkseni siinä astuisin harhaan, pitäisin itseäni totuuden haltijana, auktoriteettina joka tietää paremmin. Otan askelen lähemmäksi esimerkkiä.
Mikä ylläpitää rakenteita, järjestelmiä. Ihmisten kanssakäynnissä syntyneet järjestelmät eivät ole olemassa ilman ihmisiä. Jonkin järjestelmän tietynlaista toimintaa ylläpitää se, miten tuo järjestelmä koetaan. Järjestelmän osat, yksilöt, toimijat, synnyttävät tuon järjestelmän jokaisessa hetkessä uudestaan.
Jos koen itseni staattisena, muuttumattomana olentona, vahvistan toiminnallani olemustani staattisena olentona. Jos koen itseni dynaamisena, muuttuvana, olentona vahvistan toiminnallani olemustani dynaamisena olentona. Sama pätee nähdäkseni järjestelmiin. Jos koen jonkin ympäröivän järjestelmän staattisena, muuttumattomana, en pyri toiminnallani siihen vaikuttamaan, sillä muuttumatonta ei voi muuttaa. Ja sama taas päin vastoin.
Puntaroin minä-muodon ja yleisen muodon välillä. “Toiminta seuraa ajatuksia, joten se miten jostain järjsetelmästä ajattelen ohjaa toimintaani suhteessa tuohon järjestelmään — oli kyseessä sitten yksilöjärjestelmä tai useamman yksilön muodostama useampiosainen järjestelmä.” Tai sitten vaihtoehtoisesti sama: “Minä koen että…” Mietin kumpi on sanamuotona sellainen, että se kommunikoi kokemukseni paremmin.
Tahdon edesauttaa muutosta, sillä en koe itseäni staattisena vaan dynaamisena, ja samoin koen ympäröivän järjestelmän dynaamisena. Tahdon edesauttaa muutosta. Mitä se vaatii.
Lähdenkö tavoittelemaan valta-asemaa, auktoriteettia jonka turvin voin ohjata toimintaa suuntaan jonka parhaaksi katson. Tosin juuri se on keskeisessä asemassa ongelmakentässä, vallan rakenteet. Ja voiko vallan rakenteita muuttaa valtaa käyttämällä. Mitä sitten voi tehdä, mitä vaikuttaminen vaatii.
Ja ovatko vaikuttaminen ja vallankäyttö eri asioita, ovatko ne sama, “vaikutusvalta”. Onko vallankäyttö yksisuuntaista ja vaikuttaminen kaksisuuntaista, vuorovaikutteista. Mitä se vaatii.
Jos tätä ajatusta seuraan, vaikuttaminen vaatii vuorovaikutusta, vaikuttamisen maksimointi vuorovaikutuksen maksimointia.
Vaikutanko parhaiten siis vain ajattelemalla itsekseni. En. Entä kirjoittamalla asioita, joita joku joko lukee tai ei lue — analogiana että huutaisin metsässä ja joku saattaa kuulla minut tai sitten ei, ja sitten saattaa tulla vaikutetuksi, ja sitten saattaa huutaa jotain takaisin. Ehkä vähän paremmin. Entä vuorovaikutuksessa? Ehkä näistä vaihtoehdoista parhaiten.
Siksi kirjoitan nyt näin. Sinä, joka jossain siellä mahdollisesti luet tätä, mitä sinä ajattelet, minua kiinnostaa se, sillä minun ajatukseni ovat merkityksettömiä ilman toisten ajatuksia. Minä rohkaisen sinua, sano se mitä ajattelet, sillä minä haluan kuulla sen.
