Venäjän uudet arktiset lentotukikohdat, 1. osa
Teksti: Pentti Perttula
Venäjän talous nojaa vahvasti luonnonvarojen vientiin. Niistä tärkeimpiä ovat öljy ja maakaasu. Kun Pohjoisen jäämeren pohjan alla piilevien öljy- ja kaasuesiintymien hyödyntäminen on tulossa mahdolliseksi lähivuosikymmeninä, ei Venäjä aio jäädä seuraamaan sivusta niiden jakamista, vaan valmistautuu ottamaan osansa — tarvittaessa sotilaallisesti.
Venäjän arktinen varustautuminen alkoi Pohjoisen strategisen esikunnan (OSK Sever) luomisesta. Esikunta tuli operatiiviseksi joulukuussa. Se on samanarvoinen aikaisemmin muodostettujen sotilasalueiden kanssa, joista on jo siirretty joukkoja uuden esikunnan alaisiksi. Toistaiseksi merkittävin näistä on ollut Venäjän pohjoinen laivasto.
Varustautuminen merkitsee myös huomattavaa rakennustoimintaa Venäjän koko arktisen alueen laajuudelta. Sen merkittävin ensimmäinen projekti ovat lentotukikohdat. Kylmän sodan aikana Venäjän aktiivisten lentotukikohtien määrä arktisella alueella oli huomattavasti suurempi kuin nykyisin. Monet vanhoista tukikohdista on hylätty tai niitä ei koskaan edes rakennettu valmiiksi.
Entisiä lentotukikohtia on jo alettu kunnostaa. Osasta meillä on julkista tietoa ja osa on spekulaatiota. Tukikohtiin asettuvista joukoista on vielä vähemmän tietoa. Tiedämme kuitenkin, että Venäjän aikomus on saattaa toimintakuntoon 14 tukikohtaa vielä kuluvan vuoden loppuun mennessä. Tällä hetkellä aktiivisia lentotukikohtia on vain kolme ja ne kaikki sijaitsevat Murmanskin alueella: Olenegorsk, Severomorsk-3 ja Monchegorsk. Aloitetaan niistä:
Olenogorsk
Pohjoisen laivaston tukikohta tunnetaan myös nimillä Olenogorsk ja Olenya. Ainoastaan sotilaskäytössä oleva kenttä sijaitsee 8 kilometriä Olenegorskin kaupungista itään ja 92 kilometriä Murmanskista etelään. Tukikohdan koordinaatit ovat 68° 9.1' N 33° 27.9' E (68.1517, 33.4650). Sen kiitotien (merkinnät 01/19) korkeus merenpinnasta on 210 metriä, pituus 3500 metriä, leveys 80 metriä ja suunta 19–199°.
Olenegorsk on ollut Venäjän merkittävin strateginen lentotukikohta arktisella alueella. Tukikohdassa on ainakin 38 Tupolev Tu-22M3 -pommikonetta (924. Erillinen meritiedustelulentorykmentti ja 6950. Ilmavoimien tukikohta) sekä kolme Antonov An-12 -kuljetuskonetta, jotka siirrettiin sinne Sahan tasavallan Tiksin tukikohdasta lokakuussa 2012.
Severomorsk-3
Tukikohta tunnetaan myös nimellä Malyarv ja USA:ssa nimellä Murmansk Northeast. Se sijaitsee 28 kilometriä Murmanskista itäkaakkoon koordinaateissa 68° 52.0' N 33° 43.0' E (68.8667, 33.7167). Vain sotilaskäytössä olevan kentän kiitotie (17/35) on 171 metrin korkeudella merenpinnasta. Sen pituus on 2500 metriä, leveys 60 metriä ja suunta 3–183°.
Pohjoiselle laivastolle kuuluvassa tukikohdassa on 18 Suhoi Su-33 -hävittäjää, kaksi Su-25UTG-suihkuharjoitus-konetta (279. Tukialushävittäjä-lentorykmentti), kaksi Tupolev Tu-142MK/MR -sukellusvene-torjunta/-kaukotiedustelu-konetta (73. Erillinen lentorykmentti), seitsemän Iljushin Il-38N-kaukomeritiedustelukonetta, kaksi Antonov An-26-kuljetuskonetta, yksi An-12 -kuljetuskone ja yksi Tupolev Tu-134-matkustajakone (403. Erillinen sekalentorykmentti).
Tukikohdassa on myös helikoptereita: neljä Kamov Ka-27 -meritoimintakopteria (830. Erillinen tukialussukellusvenetorjunta-helikopterirykmentti) ja yksi Mil Mi-8-kuljetushelikopteri (yksikkö tuntematon).
Monchegorsk
Tukikohta sijaitsee 13 kilometriä Monchegorskin kaupungin pohjois-puolella, 18 km Olenegorskista lounaaseen, koordinaateissa 67° 59.2' N 33° 1.1' E (67.9867, 33.0183), 184 metrin korkeudella. Sen kiitotie (01/19) on 2500 metriä pitkä, 70 metriä leveä ja suunnassa 27–207°.
Tässä ilmavoimien tukikohdassa on 36 Suhoi Su-24M/MR -rynnäkkö-/tiedustelukonetta, 5 MiG-25RB/RU-tiedustelu-/pommi-konetta ja 24 MiG-31B/BM-torjuntahävittäjää (3. Ilma-ryhmä/7000. Ilmavoimien tukikohta).
Muita Murmanskin alueen sotilaskenttiä
Murmanskin alueella on myös pari muuta hyväkuntoista sotilaskenttää, jotka on mahdollista ottaa pysyvään käyttöön, vaikka luultavasti niitä käytetään vain työkenttinä tai eteentyönnettyinä tukikohtina. Näitä kenttiä ei ole mainittu mediassa uusina tukikohtina.
Kilpajärvi
Venäjäksi tukikohdalla on kaksi nimeä: Кильп-Яр (Kilp-Jar) ja Полярный (Poljarnyi). Se sijaitsee 30 kilometriä Murmanskista luoteeseen koordinaateissa 69° 5.7' N 32° 24.1' E (69.0950, 32.4017). Sen kiitotie (03/21) on 76 metrin korkeudella merenpinnasta, 2490 metriä pitkä, 70 metriä leveä ja suunnassa 44–224°.
Kenttä on ollut torjunta-hävittäjätukikohtana aina 2000-luvulle saakka. Viimeisimpänä siellä oli Suhoi Su-27-hävittäjiä vuodesta 1985 lähtien. Vielä vuonna 2004 tukikohdassa oli 38 konetta, mutta ne siirrettiin muualle vuosien 2005 — 2012 välillä. Viimeisimmässä julkaistussa satelliitti-kuvassa kentällä näkyy 15 Su-27:n runkoa, joista siivet on irrotettu, sekä yksi Antonov An-24/26 -kuljetuskone. Kentän reunoilla on sekä avoimia että katettuja lentokonesuojia, lentokonehalleja ja muita rakennuksia. Kentän vieressä on sotilaskylä.
Umbozero
Умб-озероn (Umb-ozero) kenttä sijaitsee kolme kilometriä Umbozeron kylän pohjoispuolella, 76 kilometriä Monchegorskin tukikohdasta ja 165 kilometriä Murmanskista kaakkoon koordinaateissa 67° 31.0' N 34° 18.6' E (67.5167,34.3100). Kentällä ei ole rakennuksia, mutta sen kiitotie (05/23) on 2500 metrin mittainen, 50 metriä leveä ja suunnassa 70–250°. Kiitotien korkeudesta meren pinnasta on ristiriitaisia tietoja, se on joko 149 tai 178 metriä.
Kentän lounaiskulmalta alkaen on 20 konesuojaa 100 metrin välein. Kentästä julkaistuissa satelliittikuvissa ei näy lentokoneita tai helikoptereita.
—
Sarjan toinen osa jatkaa Murmanskin alueesta itään.
