Data on uusi öljy — mitä se käytännössä tarkoittaa älykaupungeille?
Nykyään lähes jokainen moderni suurkaupunki on älykaupunki — tai ainakin haluaa olla sellainen. Kunnianhimoisimmat haluavat olla vieläpä maailman parhaita älykaupunkeja, ja uudet innovaatiot sekä yritysyhteistyöt vievät leijonanosan suunnittelusta. Trendi ei ole vain maailman teknologiakeskuksissa, vaan esimerkiksi suurissa kehittyvissä maissa kun Kiinassa, Intiassa sekä Brasiliassa kaupunkien automatisointi on hyvässä vauhdissa. Ilmiö on myöskin melko uusi, sen kehitys kova, mahdollisuudet ja haasteet mittavat. Mutta miten data liittyy tähän, tai mitä koko älykaupunki edes tarkoittaa?
Älykaupunki tarkoittaa kaupunkia, joka toimii automaattisesti algoritmeilla. Sensorit keräävät jatkuvasti dataa kaupungista, ja sen perusteella tekoäly ennustaa kaupungin tapahtumia. Autot ajavat itse, robotti siivoaa puistoalueita ja edes poliisiasemalle ei tarvitsisi yhtäkään oikeaa ihmistä. Edellä mainittu poliisiasema on itseasiassa jo käytössä Dubaissa, jossa 27 palvelua on käytössä digitaalisen näyttöpäätteen kautta. Mahdollisia innovaatioita on käytännössä rajaton määrä, kunhan dataa saadaan tarpeeksi ja riittävän hyvälaatuisena. Kaupungin hallinto ja jotkin byrokraattiset elimet tietysti säilyisivät, mutta suppeammassa muodossa algoritmien hoitaessa suurimman osan työstä.
Datasta siis tulisi käytännössä uusi öljy. Toisaalta, toisin kuin öljy, dataa on helposti saatavilla, eikä se lopu kesken. Se on myös ympäristöystävällisempää, ja älykaupunkien keskeisenä teemana onkin ollut vähäpäästöisyys — mikä on monien arvioiden mukaan välttämätön tavoite suurkaupungeissa. Toisin kuin öljy, datalla on kuitenkin identiteetti — usein se on tietoa ihmisistä ja heidän tavoistaan. Jos teknologiajättien henkilötietojen käyttö huolestuttaa, samaa on luvassa älykaupungeissa. Ihmiset ikään kuin saavat älykaupungin kautta enemmän vapautta, mutta samalla menettävät yksityisyytensä. Barcelonan älykaupunkikonferenssissa todettiinkin, että yhteistyön kaupunkilaisten kanssa pitäisi olla ensisijalla älykaupunkisuunnitteluissa.
Älykaupungistuminen kasvattaa siis kaupunkien sosiaalista vastuuta huomattavasti. Etenkin, kun innovaatiot toteutetaan luonnollisesti yhteistyössä yksityisten yritysten kanssa. Jo nyt suurimmat IT-yhtiöt kuten Microsoft, Siemens, Deloitte ja monet muut ovat kehittäneet ohjelmistoja älykaupunkien hallintaan liittyen. Kaupunkien digitalisointi ei tietysti ole mikään uusi ilmiö — mutta nykyhaaveiden mukainen älykaupunki eläisi ja hengittäisi ohjelmiston kautta. Euroopan Unionissa painotetaankin, että projektit tulisi olla mahdollisimman avoimia, ettei kaupungit olisi yhden ohjelmistotuottajan varassa. Näin kaupunkilaisena projektien avoimuus herättäisi myös enemmän luottamusta toimintaan.
Älykaupungin idea itsessään on vanha, mutta toteutukset uusia. Teknologian kehitys ja nykyajan laskentateho mahdollistavat vielä vähän aikaa sitten mahdottomilta tuntuvia asioita, jotka oikein käytettynä tehostavat maailmaa huomattavia määriä. Samalla riippuvuus öljystä vähenee, mikä on Euroopan Unionin mukaan mittaamattoman arvokasta. Tilalle tulee päästötön öljy, data, joka kerää omat haasteensa. Ei tällä kertaa ilmaston, mutta yksityisyyden ehdoilla.
