Katse kohti tulevaisuuden aloja ja ammattilaisia

Valtaosa suomalaisista hakevat opiskelemaan TalTechiin oikeustieteen tai kauppatieteiden kandiohjelmiin. Näiden lisäksi yliopistollamme on kaksi muuta englanninkielistä kanditutkintoa: Cyber Security ja Integrated Engineering. Haastattelin Johanna Heinosta, joka kertoo taipaleestaan Tallinnassa ja kuinka päätyi kyberturvallisuuden alalle.

Aloitetaan klassisella: Miten päädyit opiskelemaan Tallinnaan?

Nimeni on Johanna Heinonen, olen 24-vuotias seikkailunhaluinen nuori, alun perin kotoisin Orimattilasta. Opiskelen tällä hetkellä Tallinnan Teknillisessä yliopistossa (TalTechissa) ensimmäistä vuotta ja aineenani on Cyber Security Engineering eli tutummin Kyberturvallisuus.

Muutin Tallinnaan vuonna 2015 silloisten opintojeni perässä. Opiskelin kandidaatin tutkinnon Tallinnan Yliopistossa vuosina 2015–2018 aineenani Crossmedia in Film and TV.

Olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta ja jo lukiossa jatkopaikkoja etsiessä olin kiinnostunut hakemaan ulkomaille jatko-opiskelemaan. Kuitenkin tuntui, ettei mistään oikein löytynyt siihen neuvoja tai apua. Lukion jälkeen kyseisenä vuonna hain muutamaan paikkaan opiskelemaan myös Suomessa. Hetkeksi olin jo luovuttanut pelin opiskelun suhteen, mutta sitten heräsi taas kysymys ulkomaille hakemisesta. Mielessä pyöri sata ja tuhat ideaa; oli Tukholmaa ja ruotsin opiskelua, Fuengirolan matkaopaskoulua, sesonkihommia Lapissa...

Tutkin pitkään eri vaihtoehtoja ja loppujen lopuksi Viron Tallinnan yliopisto vaikutti parhaalta vaihtoehdolta minulle. Tuttu ja turvallinen maa, helppo tulla takaisin kotiin. Kävin kesällä 2015 Helsingissä Tallinnan Yliopiston infotilaisuudessa, jossa sain tietoa eri opiskelu-aloista ja jatkomahdollisuuksista. Samana syksynä kutsuikin jo muutto lahden toiselle puolelle ja opiskelupaikka varmistui Crossmedia in Film and Television-tutkinnossa, jonka pääopetuskieli oli englanti.

Opiskelit aikaisemmin Tallinnan yliopistossa. Mikä sai sinut hakemaan TalTechiin?

Aloittaessani opiskelut Tallinnan yliopistossa syksyllä 2015, olin 18-vuotias, kurssini nuorin ja ainoa suomalainen. Suurin osa kurssillani oli virolaisia, jotenka pääkieli, jota puhuttiin tuntien välissä oli luonnollisesti viron kieli. Siinä omatkin taidot myös kehittyivät. Koulupäivät olivat pitkiä ja kuvaskeikkoja alkoi kerääntyä erilaisten projektien myötä. Välillä muutama tunti tuli nukuttuakin koulun sohvilla, kun muuten ei olisi aika riittänyt projektin deadlinen lähestyttyä kovalla vauhdilla.

Toisena vuonna alkoi into niin sanotusti lopahtamaan kaikkia kuvausjuttuja kohtaan, vaikka siitä kovasti pidinki. Otin sen enemmänkin harrastuksena kuin koulutuksena. Päätin käydä tutkinnon kuitenkin loppuun uuden karvakorva Max-koiran voimalla, saada paperit käteen ja miettiä sen jälkeen mitä sitä tekisi seuraavaksi. Muutama vuosi meni töiden parissa ja uusia kokemuksia hakien ympäri maailmaa.

Nämä kyseiset vuoteni olivatkin käännekohta elämässäni. Tein töitä IT-asiakaspalvelun puolella, josta sainkin kipinän nykyisiin IT-opiskeluihini. Töiden innoittamana hain 2020 syksyllä TalTechiin ja pääsin lukemaan Kyberturvallisuutta.

Miten löysit tietoa koulutusohjelmasta ja mitä lopulta hakemiseen vaadittiin?

Tiedon opiskeluohjelmasta löysin TalTechin omilta sivuilta ja kattavista online info-tilaisuuksista Facebookissa. Ohjelmaan tehtiin hakemus DreamApply-sivuston kautta. Hakuprosessissa vaadittiin:

• pääsykokeen tekeminen, joka sisälsi matemaattis-logiikkakysymyksiä,
• motivaatio-kirjeen,
• todistus englannin kielen osaamisesta,
• muutaman opettajan kanssa pidetty haastattelu,
• roimasti hyvää onnea ✨

Suurin osa suomalaisista tulevat opiskelemaan TalTechiin oikeustieteen tai kauppatieteiden kandiohjelmaan. Onko luokallasi suomalaisia?

Kurssini kansainvälisyyden suhteen tilanne on samanlainen kuin aikaisemmin Tallinnan yliopistossa; tittelini kurssin ainoana suomalaisena on ja pysyy, sillä suurin osa kurssilla olevista on virolaisia taikka virolais-venäläisiä. Yksi on löytänyt tiensä samalle vuosikurssille Japanista ja muutama Unkarista.

Kansallisuudet ovat onneksi vain kansallisuuksia, eivätkä vaikuta ainakaan omaan suhtautumiseeni millään tavalla. Keskustelu- sekä opiskelukielenä toimivat englanti ja toisia autetaan tilanteen vaatiessa. On ollut hauska huomata, miten tämän koulun aloitukseen on suhtautunut täysin eri lähtöpistein verrattuna kuin mitä se oli ensimmäisellä kerralla Tallinnan yliopistossa. Yhteistyötaitoni ovat kehittyneet huimasti vuosien varrella, ja siksi olen nähnyt kansainvälisen ympäristön suurena etuna elämässäni.

Minkälainen opintokokonaisuus teillä on?

Tutkintoni on kolmen vuoden kandidaatti-ohjelma, jonka opetuskielenä toimii englanti. Tutkinto on kokonaan maksuton EU-kansalaisille. Tutkintoni koostuu pakollisista kursseista, joissa haetaan perustiedot ja -taidot eri ohjelmien ja laitteiden käyttöön, esimerkiksi Introduction to Networking ja Fundamendals of Programming. Pakollisten lisäksi valittavissa on valinnaisia kursseja, joissa omaa kiinnostusta on mahdollisuus syventää niin ohjelmointiin, laitteisiin kuin myös erilaisiin käyttöjärjestelmiin suuntautuen. Näihin lukeutuvat esimerkiksi Linux Administration ja Fundamentals of Python.

Kurssien lisäksi tutkintoon kuuluu pakollinen 15-viikkoa kestävä harjoittelujakso alan yrityksessä, jonka voi valita mahdollisuuksien mukaan itseä kiinnostavassa kokonaisuudessa. Työharjoittelun voi suorittaa niin Virossa kuin myös muissa maissa mahdollisuuksien mukaan. Yksi mahdollisuus olisi työskennellä koulumme ScienceParkissa, jossa on noin 150 eri teknologiayrityksen toimistot.

Miltä opiskelijaelämäsi näyttää Tallinnassa?

Olen aina ollut sosiaalinen persoona, aina menossa ja kokeilemassa kaikkea mitä eteen tulee. Niin tapahtui myös Tallinnassa heti tänne saavuttuani. Halusin tutustua ympäristööni kaikin mahdollisin tavoin ja kävin (ja käyn edelleen) kaikissa mahdollisissa tapahtumissa, jotka saattoivat vähänkin kiinnostaa. Ensimmäisten vuosien aikana tuli hieman juhlittua siellä sun täällä ja paikkoja kierreltyä — saattoi siinä muutama koulu tuntikin väliin jäädä... Myös matkustelu on aina kiehtonut minua ja niinpä jo ensimmäisenä vuonna oli Baltian maat niiden saaria myöten kierretty läpi muutaman kerran. Olemalla avoin uusille haasteille, voi joutua vaikka ja mihin. Näin löysin myös nykyisen suomalais-virolais salibandy-joukkueeni, jossa on hyvin päässyt päästämään vähän höyryjä koulun jälkeisinä tunteina.

Opiskelijaelämääni täällä Tallinnassa suurena tekijänä kuuluu vaihto-oppilaisiin keskittyvä opiskelijajärjestö Erasmus Student Network (ESN), mikä on antanut minulle vuosien aikana enemmän mitä olisin voinut ikinä kuvitella. Olen saanut huikean mahdollisuuden tutustua eri kulttuureihin, käydä mielettömissä reissuissa Lapissa, Baltiassa ja Venäjällä, saanut kokemusta järjestötoiminnasta eri rooleissa sekä saanut pitkä-aikaisia samanhenkisiä ystäviä eri puolilta maailmaa.

Toinen suuri tekijä vapaa-ajallani on urheilu ja siinä eritoten jo aikaisemmin mainitsemani suomalais-virolais harraste salibandy-joukkue FinEst Flash, jonka löysin sattumalta Facebookin ryhmiä selaillessani. Hauskan pitoa hyvässä porukassa, illanviettoja ja myös ikimuistoisia pelimatkoja on kertynyt ympäri Viroa. Muuten vapaa-aikani käytän milloin ties missä, välillä lenkillä Piritan rannalla, kirjastossa pänttäämässä, pyöräilemässä kalliopoluilla, nauttimassa elokuvateatterissa, biljardisalilla taikka ihan vaan kahvilassa tee-kupin äärellä. Joka päivä on vähän niin kuin uusi seikkailu, ainakin minulle.

Mitkä ovat tulevaisuuden näkymäsi?

Informaatioteknologia, johon tutkintonikin perustuu, on onneksi maailmanlaajuinen ja nopeasti kehittyvä ala. Toisin sanoen työmahdollisuudet ovat rajattomat. Pääsääntönä on toimiva tietokone ja nopea internet yhteys. Tulevaisuuden suunnitelmiini kuuluvat mahdollinen Erasmus vaihto-opiskelu ensi syksynä sekä maisterin tutkinto myöskin TalTechissa. ”Muutama” vuosi olisi vielä jäljellä ennen suurempia suunnitelmia.

Mitä olet oppinut itsestäsi Tallinnassa asumisen aikana?

Menneet vuodet Virossa ovat sisältäneen paljon tunteiden ja tapahtumien vuoristorataa. Paljon hyvää on tapahtunut ja välillä naurusta ei ole tullut loppua, mutta sitten on taas ollut myös niitä huonoja päiviä; jatkuva ikävä Suomessa oleviin ja oman itsensä etsiskelyä. Onneksi kaikesta kumminkin selviää päättäväisyydellä ja sillä kuuluisalla suomalaisella periksiantamattomuudella.

Nuorena kun lähtee valloittamaan maailmaa, luonnollisesti ensimmäiset vuodet ovat vaikeita. Loppujen lopuksi kaikki kääntyikin hyvin ilman suurempia sattumuksia, ja löytyivät ne oikeatkin ystävät, jotka pysyvät vierellä vaikka mikä olisi. Kaiken kaikkiaan vuodet täällä ”Etelä-Helsingissä” ovat olleet opettavaisia, mutta silti elämäni parasta aikaa. Paljon on täälläkin vielä näkemättä ja kokematta!