Pitkäaikaissairauksien hoitomallin avulla parempiin tuloksiin diabeteksen hoidossa

Pitkäaikaissairauksien hoitomallin (CCM) kustannustehokkuutta on tutkittu Aalto-yliopiston käynnistämässä tutkimuksessa, joka on ollut osa SalWe Oy:n Älykäs monitorointi -ohjelmaa. Tutkimuksessa analysoitiin espoolaisten diabetespotilaiden hoitotuloksia ja hoitomallin avulla saatavia kustannushyötyjä.

Arvioiden mukaan noin 46 prosenttia Suomen terveyskeskusten resursseista suuntautuu pitkäaikaissairaiden hoitoon. Terveyskeskusten selviäminen kasvavien potilasmäärien ja henkilöstövajeen aiheuttamassa ristiaallokossa, edellyttää potilaiden oman roolin vahvistamista kroonisten sairauksien hoidossa. Pitkäaikaissairauksien hoitomalli (CCM) on yksi niistä malleista, joka korostaa potilaan omaa aktiivisuutta hoitonsa ja elämäntapamuutostensa suunnittelussa ja toteutuksessa. Mallin avulla toivotaan päästävän parempiin hoitotuloksiin ja hoitokustannusten pienentämiseen.

”Jotta pitkäaikaissairauksien hoitomallista saataisiin tehokas työkalu kliiniseen käyttöön, tarvitaan perusteellista arviointia sen tarjoamista hyödyistä perusterveydenhuollossa. Aikaisemmissa tutkimuksissa sen on todettu parantavan hoitotuloksia ja tuovan kustannussäästöjä, mutta kustannustehokkuuden osoittaminen vaatii lisänäyttöjä”, toteaa projektipäällikkö Iiris Riippa Aalto-yliopistosta.

Aalto-yliopisto käynnisti vuonna 2012 pitkäaikaissairauksien hoitomallin vaikutuksien arvioinnin osana SalWen Älykäs monitorointi -ohjelmaa. Tutkimukseen osallistuivat myös Tieto Healthcare & Welfare Oy, Lääketietokeskus Oy ja Kustannus Oy Duodecim.

Kohorttitutkimuksessa hyödynnettiin Espoon kaupungin sähköisiä potilastietoja vuosilta 2007–2011 ja siinä tarkasteltiin pitkäaikaissairauksien hoitomallin vaikutuksia kakkostyypin diabeteshoidon tuloksiin, palveluiden käyttöön ja hoidon kustannuksiin espoolaisessa terveyskeskuksessa.

Pitkäaikaissairauksien hoitomallin mukaista hoitoa saaneita potilaita tutkimukseen osallistui 6 672. Tavanomaista hoitoa saaneita verrokkiryhmän potilaita oli 2 606.

Pitkäaikaissairauksien hoitomalli – uusi tapa toimia

”Pitkäaikaissairauksien hoitomallissa on tavoitteena järjestää pitkäaikaissairauksien hoito potilaan ja hoitojärjestelmän kannalta tuloksellisemmin kuin perinteisessä, akuutteja käyntejä priorisoivassa hoitotavassa. Mallissa on keskeistä potilaan hoitoprosessin suunnittelu ja potilaan sitouttaminen oman sairautensa hoitoon. Potilaan omahoidon tuki, hoitoa tukevat palveluketjut, ammattilaisen päätöksenteon tuki ja soveltuvat kliiniset tietojärjestelmät ovat olennaisia, kun mallia sovelletaan terveyspalveluissa”, kuvaa Iiris Riippa.

Arvot paranivat ilman lisäresursseja

CCM-ryhmän keskimääräinen verensokeriarvo aleni 1,4 mmol/mol ensimmäisen seurantavuoden aikana. Seuraavien kolmen vuoden aikana alenema pysyi jokseenkin samana. Ensimmäisen seurantavuoden aikana CCM-ryhmän potilaalle kertyi keskimäärin 1,8 hoitajakäyntiä ja 0,7 lääkärikäyntiä enemmän kuin verrokkiryhmän edustajalle. Seuraavien vuosien aikana palvelukäyttö väheni CCM-ryhmässä niin, että neljäntenä vuonna CCM-ryhmän potilaalla oli enää 0,3 sairaanhoitajatapaamista verrokkiryhmän edustajaa enemmän. Lääkärin tapaamiskerroissa ryhmien välillä ei ollut merkittävää eroa ensimmäisen seurantavuoden jälkeen.

Alenema kakkostyypin diabetes-potilaiden verensokeriarvoissa säilyi koko seurantajakson ajan, vaikka lääkärikäynnit lisääntyivät ainoastaan ensimmäisen vuoden aikana. Tapaamiset sairaanhoitajan kanssa lisääntyivät koko seurantajakson aikana, joskin loppua kohti tapaamisten määrä ei kasvanut niin paljon kuin alussa.

”Voimme todeta, että verensokeriarvojen paraneminen saavutettiin ilman hoitoresurssien merkittävää lisäämistä, joskin hyvään tulokseen saattoi vaikuttaa myös kontrolliryhmän tietty valikoituminen”, kertoo Iiris Riippa.

Tutkimus antaa positiivisia viitteitä siihen, että suhteellisen pienillä lisäpanostuksilla terveydenhuollon budjetteihin, voitaisiin saada entistä parempia väestötason hoitotuloksia, jos mallia hyödynnettäisiin laajamittaisesti. Espoossa mallin soveltaminen kaikkien kakkostyypin diabeetikoiden hoidossa olisi kokonaiskustannuksiltaan arvioiden mukaan vain noin 0,5 prosenttia terveydenhuollon vuosittaisesta budjetista.

Lisätietoja

Iiris Riippa
projektipäällikkö
Aalto-yliopisto
iiris.riippa@aalto.fi