5 asiaa mitä Bangalore opetti suurkaupungista

Mitä kaupungistuminen näyttää modernissa suurkaupungissa? Esimerkiksi Bangaloren liikenneruuhkilta, mobiilipalveluilta ja jatkuvalta muutokselta.

Siitä kun tulin Bangaloreen ensimmäisen kerran neljä vuotta sitten, kaupunki on ehtinyt täysin muuttua. Vielä sitä ennen, mun paikallisten kavereiden lapsuudessa, Bangalore oli unelias ja vehreä eläkeläisparatiisi, jonka alle miljoona asukasta fiilisteli brittimenneisyytensä reliikkejä, nautti vuoden ympäri miellyttävästä ilmastosta ja käyttäytyi eteläintialaisittain konservatiivisesti.

Nyt Bangaloressa asuu kahdeksan ja puoli miljoonaa ihmistä, suuri osa IT-ammattilaisia ympäri Intiaa. Täällä on eurooppalaisia ruokaravintoloita, pienpanimoita, luovia toimistoja, ja hyper-erikoistuneita verkkokauppoja.

Mitä tässä välissä tapahtui tapahtui? Ja miten ääri-kaupungistuminen näkyy Bangaloren kaduilla?

1. Tältä näyttää luhistunut liikenne-infrastruktuuri

Jos jossain on tie, se on tukittu autoilla, mopoilla, rekoilla, ja kärryillä. Tööttäys ja liikennemeteli ovat läsnä yötä päivää. Tottumattomalle kadun ylittäminen on vaarallista. Parin kilometrin matkaan saattaa ruuhka-aikana kulua puolitoista tuntia eli siis tapaamisten aikataulutus on hyvinkin viitteellinen. Kun Suomessa sopii muutaman vartin tapaamisen, täällä kannattaa suosiolla varata koko aamupäivä.

Pelottavaa on että yhä useampi, turhautuneena Bangaloren surkeaan julkisen liikenteen verkostoon, ostaa oman mopon tai auton — ja ruuhkat sekä holtittomat määrät pienhiukkasia ilmassa sen kun kasvavat.

2. Normit on kontekstisidonnaisia — ja muuttuvat nopeaan

Se tapahtui melkein yön yli. Aiemmin bangalorelaiset, minä heidän mukanaan, luottivat autoriksoihinsa. Kolmipyöräiset olivatkin käteviä sillä sekä julkinen liikenne että perinteiset yksityiset taksifirmat olivat kalliita, hankalia ja niiden asiakaspalvelu oli jumittunut jonnekin Intian sosialistiseen menneisyyteen.

Ensiksi intialaiset taksifirmat kuten vaikka OlaCabs, Taxi for Sure ja lukemattomat muut mobiiliapplikaatioiden avulla toimivat taksintilauspalvelut sujahtivat markkinoille, ja ylempi keskiluokka otti ne käyttöönsä, mutta jatkoi samalla vaivatonta riksojen nappailua suoraan kadulta.

Parissa kuukaudessa huomaan kuitenkin olevani huolestunut riksakuskien kohtalosta — kun kaikki mun tutut tulotasosta ja sosiaaliluokasta riippumatta ovat siirtyneet taksisovellusten asiakkaiksi, miten riksoihin enää riittää asiakkaita? Liikenteen vallankumouksen sinetöi lopullisesti suuri ja mahtava Uber, joka tällä hetkellä tarjoaa super-alennuksia ovista ja ikkunoista intialaisille tietotyöläisille.

Puolijulkinen liikenne ei ole ainoa murros — saman huomaa esimerkiksi länsimaisen vaatetuksen, mobiilishoppailun tai vaikkapa keto-dieetin levinneisyyssyklissä. Bangalorea jatkuvaa transformaatiota ajattelemalla ymmärrän kuinka nopeasti kaupunkilaisten käyttätymismallit ja toimintatavat muuttuvat.

3. Tietotyöläisen työ ei ohjaa elämää

Huomaan ymmärtäväni ja jopa arvostavani monen tekkikaverini elämänasennetta joka vertautuu luutnantti Koskelan asiallisten hommien johtajuusfilosofiaan. Täällä usein työ on vain työtä, joka tehdään sille soveltuvalla painoarvolla. Elämän sisältö ja identiteetti tulee työn ohella kavereista, harrastuksista ja sukujutuista. Olen ymmärtänyt että suomalaisia toimistotyöläisiä usein pännii tämä käytös.

Mulla on kavereita jotka työskentelevät juurikin niinä vihattuina support-engineereinä ja enterprise softan kehittäjinä, joten olen nähnyt toisenkin puolen; Länsimaiden firmat Intiassa eivät useinkaan ole kovinkaan miellyttäviä ja tsemppaavia asiakkaita, urakehitysnäkymät ovat suppeat eikä palkkakaan mitenkään tähtitieteellinen verrattuna moniin muihin paikallisiin techie-tyyppeihin.

Koska ihmismassaa on kaikkialla niin paljon, nousevat tittelit ja opintoarvot koomisen tärkeiksi. Jokainen peräkylän college tarjoaa insinööritutkintoja ja hulluimmissa tapauksissa törmään vaikkapa informaatioteknologian tohtoreihin jotka ovat auttamattoman pihalla töistään, ja viettävät päivänsä toivoen etteivät jää kiinni omasta osaamattomuudestaan (tai oikeastaan eivät edes huolehti, työmarkkinat käyvät niin kuumana että kaikille IT-tyypeille löytyy kyllä joku duuni vikkelään).

Ps. Ne legendaariset, usein naurunalaiset puhelinkeskukset jotka pyörittävät monikansallisten yritysten asiakaspalvelua ovat tasaisesti siirtymässä pois Bangaloresta. Neliöhinnat täällä ovat niin huippussaan, että parempaa tuottoa investoinnilleen saa esim. sijoittamalla toimistotilaan softakehitysfirman. Puhelinkeskusekosysteemin painopiste on halvempien palkkojen ja vuokrien mukana siirtynyt Delhiin, sekä pienempiin kaupunkeihin.

4. Ihmiskirjo jakaa ja yhdistää kaupungin

Bangaloren uusrikkaiden ja keskiluokan ohella kaupungissa elää tietysti se enemmistö, alempi keskiluokka ja köyhyysrajan alapuolella olevat. Mua on aina ihastuttanut intialaiskaverieni kyky saumattomasti kommunikoida erilaisten sosioekonomisten luokkien edustajien kanssa.

Tämä kuulostaa tietysti hömpältä, oudolta ja ehkä naiivilta huomiolta. Olen kuitenkin työni puolesta usein ollut tekemisissä länsimaalaisten asiantuntijoiden kanssa, joille tuottaa suuria vaikeuksia käyttäytyä normaalisti köyhyyden keskellä.

Me menemme usein vaikeiksi, emme suhtaudu luontevasti tilanteeseen tai yli-romantisoimme ihmisten elämän. Intialainen keskiluokka on koko elämänsä ajan jakanut paitsi kaupunkinsa myös kotinsa köyhempien luokkien edustajien kanssa, joten siis työelämässäkin rupattelu luonnistuu yhtä hyvin sekä rakennuksen vartijoiden ja siivoojien että ylemmän johdon kanssa.

Bangaloren nopea vaurastuminen ja muutos ovat myös avanneet mielet luokkanousun mahdollisuudelle. Minun kannadaa puhuva siivoojani Mayamma tietää hyvin että suurin ero hänen ja hänen asiakkaidensa välilllä on englanninkielentaito joten Mayamman lapset todellakin laitetaan opettelemaan englanti perusteellisesti.

5. Eikä mikään kuitenkaan lopulta muutu

Ja kaiken tämän muutoksen keskellä, mikään ei vaan ikinä muutu. Näen punaista kun mietin miten Bangalore on yli vuosikymmenen yrittänyt rakentaa metrojärjestelmää liikennekaaosta selvittämään, mutta jatkuva hutiloiminen ja korruptio pitävät huolen, että sitä tuskin nähdään laajassa mittakaavassa vielä seuraavallakaan vuosikymmenellä. Tai se että kymmenet tai sadat tuhannet jalankulkijat kulkevat kuukausittain tiellä, ei vielä ole riittävä syy korjata niitä hiton kuoppia. Tai kun sähköverkkoja ei vain saada toimimaan, eikä huonon palvelun tarjoajia ikinä aseteta vastuuseen heikosta esityksestä. Tässä osavaltiossa ne on aina lopulta ne viiksekkäät hindu-sedät ja niiden kaveripiiri jotka käyttävät valtaa, usein täysin absurdein tavoin.

Karnatakan paikallispolitiikan ollessa niin idioottia ja änkyröivää, Bangaloren oikeastaan ainoa valttikortti globaalissa kilpailussa on ihana ilmasto. Jos ja kun firmat löytävät yhtä lempeät kesät ja miellyttävän monsoonin muualta, uskon että Bangaloren renessanssi on pysyvästi ohi. Eli en esimerkiksi suosittelisi ostamaan täältä asuntoa tai tekemään muita pitkäaikaisia sijoituksia. Bangalore palaa vielä juurilleen maltillisen kokoiseksi puistokaupungiksi jonka eläkeläiset muistelevat 2000-luvun alun hulluja vuosia ja tapoja.

P.s. Idea avautua Bangaloresta tuli Hesarin toimittajan Tommi Niemisen Vastaus on Intia -kirjasta, jossa Bangaloren muutosta ei harmikseni liiemmin käsitelty. Huipputeos joka tapauksessa, ja suosittelen lämpimästi sekä kirjaa että samannimistä blogia!