Ähtäri 85mm

Noin vuosi sitten olin ensimmäistä kertaa Ähtärin eläintarhassa ja silloin mukana oli polttoväliä aina 400 milliin asti. Tällä kertaa halusin säästää selkääni ja lähdin liikkeelle vain yhdellä objektiivilla.

Ensimmäisellä kerralla mukana oli Canon 7D ja 70–200mm f/2.8 -linssi telejatkeen kera. Nyt mukana oli Fujifilm X-Pro1 ja 56mm f/1.2, jotka painoivat yhteensä saman verran, kuin pelkkä Canon 7D -runko. Fujia olikin paljon mukavampi kantaa mukana, kun se sai roikkua ranteessa hihnan varassa.

Polttoväliä oli huomattavasti vähemmän, kuin Canonin kanssa (56mm vastaa n. 85 milliä X-Pro1 -rungossa), mutta halusinkin nähdä, mihin se riittää. Luonnollisesti sain mukaan paljon enemmän ympäröivää luontoa ja näin sain mahdollisuuden hyödyntää sitä kuvan sommittelussa.

Jokin aika sitten olin saanut kaveriltani linkin Lee Varis -nimisen valokuvaajan videoon, jossa hän kertoo JPG-kuvien hyödyntämisestä Fujin X-kameroilla kuvatessa. Alkuun kuvasin X-Pro1 -kameralla vain JPG-kuvia, koska Fujin filmisimulaatiot (Astia, Provia, Velvia jne.) tuottivat värimaailmaltaan niin hyviä kuvia ja JPG-kuvien laatu oli huippuluokkaa (etenkin kun vertasi Canonin laatuun). Sittemmin hankin uudemman Lightroomin (v6), joka tuki näitä Fujin filmisimulaatioita, jolloin siirryin kuvaamaan raakatiedostoja ja valitsin filmin vasta Lightroomissa.

Fujin tuottamat JPG-kuvat ja Lightroomissa tehtävät filmisimulaatiot eivät ole kuitenkaan aivan samanlaisia, mutta tähän mennessä olen nähnyt ne kuitenkin tarpeeksi samanlaisiksi. Fujin kameroilla voi kuitenkin tehdä enemmänkin, kuin pelkän filmisimulaation valinnan; kuvissa voi tehdä muutoksia valojen kohokohtiin (highlights) ja varjoihin (shadows) sekä vaikuttaa dynamiikan laajuuteen (dynamic range). Vastaavien muutoksien saaminen Lightroomissa tai vastaavassa ei ole niin yksinkertaista, sillä Fujin JPG-koneisto tekee jotain hyvin mystistä kuvien kehitykseen.

Ennen Lee Variksen videota en ollut juurikaan koskenut Fujin lisäasetuksiin, mutta tällä Ähtärin reissulla päätin tutustua asiaan tarkemmin. Olin etukäteen tallentanut muutaman valmiin asetusryppään (custom settings), joihin pääsee kätevästi X-Pro1:n Q-näppäimestä. Tallennusmuotona oli raakakuva + JPG, jolloin JPG-kuvaan tallentui filmisimulaatio ja lisäasetukset; lisäksi raakakuva tuli varmuuden vuoksi mukaan, jos päättäisin tehdä erilaisen kuvan Lightroomissa.

Tässä kuvaustyylissä huomasin jälleen ajattelevani kuvaa ottaessa, että “hmmm, tähän sopisi Velvian rikkaat värit”; aivan kuten X-Pro1:n alkuaikoina, jolloin kuvasin vain JPG-kuvia. Lisäksi ajattelin kuvaa ottaessa, että varjoja voisi vielä tummentaa, jolloin valitsin sellaisen asetuksen Q-näppäimen takaa. Joissakin kohdissa kontrasti valojen ja varjojen välillä oli suuri, joten valitsin kuvausasetuksen, jossa dynamiikka oli laajempi.

Tämä oli vasta ensimmäinen kerta tällä kuvaustyylillä, joten hapuilua oli havaittavissa eikä kaikki asetukset (etenkin dynamiikan, DR) olleet aivan selviä. Innostuin tyylistä kuitenkin sen verran, että tutustun kameran asetuksiin vielä syvemmin ja jatkan harjoittelua. Variksen sanoin “See like a camera” tuntuu todella kiehtovalta; filmisimulaatiolla ja lisäasetuksilla kuva on mahdollista tehdä valmiiksi suoraan kamerassa. Raakakuvan tallentuminen antaa lisäksi mahdollisuuden hyödyntää koko informaation, jos JPG-kuvasta ei tullutkaan aivan sitä, mitä itse oli päässään nähnyt.

Kirjoitus julkaistu alunperin 28.6.2016.

Like what you read? Give Heikki Saarinen a round of applause.

From a quick cheer to a standing ovation, clap to show how much you enjoyed this story.