Häissä kera X-Pro2 ja X100F

Hääkuvaukseen oli noin kaksi viikkoa aikaa ja selasin Kameratorin Fuji-tarjontaa. Lista lataantui ja siinä se oli — musta X100F. Mietin asiaa muutaman sekunnin, vaikka tiesin jo lopputuloksen. Tunnin päästä kävelin liikkeestä ulos ja olin… hämmästynyt X100F:n omistaja.

Hämmästyksen syy oli se, että vaikka olin juuri saanut omakseni tämän kauan himoitsemani kameran, en tuntenut niin suurta innostusta mitä olin ajatellut. Selitin asian itselleni sillä, että nyt hallussani oli “the paketti”, joka ei täydennystä enää tarvitse — X-Pro2 + 56mm f/1.2 ja X100F. Etsintä oli niin sanotusti ohi ja nyt pystyin keskittymään “vain” kuvaamiseen.

Olin jo Canon-aikaan tottunut 85mm ja 35mm polttoväleihin (Canon 5D + 85mm f/1.8 ja Canon M + 22mm f/2) ja nyt käytössäni oli tuo sama paketti Fujin kuoseissa. Hääkuvausta ajatellen tämä Fujin versio tuntui juuri sopivalta, sillä molemmista rungoista löytyy täysin äänetön elektroninen suljin. Tosin X100F:n normisuljinkin on melkein äänetön ja etenkin keinovalaistuksessa se on hyvä juttu — elektronisella sulkimella otettuihin kuviin voi tulla tummia ja vaaleita juovia (banding).

Näissä Fujeissa on myös se hyvä puoli, että molemmat ovat painikkeiden sijoittelultaan melkein identtiset. Tosin X100F on X-Pro2:ta pienempi ja se vaatii oman totuttelunsa. Etenkin valotuksen korjauksen (EV) säätörullan pyörittäminen vaatii hieman enemmän vaivaa, kuin isomman X-Pro2:n. Samoin virtakytkimen käyttö oli pienemmässä koossa hankalampaa. Vahinkopainalluksia en ole X100F:n kanssa kuitenkaan kokenut.

Hieman yllätyksenä tuli se, että X100F:ssä ei ole kahta muistikorttipaikkaa. X-Pro2:n kanssa saa turvallisin mielin kuvata, kun toiselle kortille voi asettaa varmuuskopiot menemään automaattisesti. Epävarmuutta tällä yhdistelmällä aiheuttaa myös se, että jos toinen runko menee rikki kesken kuvausten, niin ko. rungon millit on poissa käytöstä. Enemmän huoletti X100F:n 35mm polttovälin poisjäänti, koska etenkin juhlapaikassa 85mm olisi käynyt auttamatta liian tiukaksi. Tästä syystä pakkasin hääkeikalle mukaan Canon M3 + 22mm f/2 -yhdistelmän.

Näin jälkeenpäin olen kyllä ajatellut, että kaksi X-Pro2 -runkoa tarjoaisi rauhallisemman mielen keikoilla. Jos toinen runko menisi rikki, niin homma hoituisi edelleen yhdellä rungolla. Mutta kyllä saisi olla todella huono onni, että jompi kumpi runko (X-Pro2 tai X100F) menisi keikalla rikki. Mutta siihen on silti mahdollisuus. Ei tämä etsintä ehkä sittenkään ole loppunut…

No, kirjoituksen aiheena oli kuitenkin häiden kuvaaminen X-Pro2 ja X100F -rungoilla. Millaista se oli?

No hemmetin hauskaa!

Jokin näissä Fujeissa saa kokeilemaan mitä erilaisempia kuvakulmia ja ideoita. Kuvaan eniten takanäytöltä, vaikka se saa minut näyttämään siltä, että kuvaan pokkarilla. Mutta ehkä tästä syystä ihmisetkin ovat paljon luonnollisemman näköisiä, kun en tiiraile heitä etsimen läpi, joka aiheuttaa heti pönötys-reaktion. Molemmissa kameroissa oli käytössä tunnistin, joka vaihtoi elektronisen etsimen päälle, jos nostin kameran silmäni tasolle. Tätäkin käytin muutaman kerran tilanteen niin vaatiessa.

Kannoin kameroita Lowepron Event Messenger 250 -olkalaukussa ja laukun olin kääntänyt etupuolelleni. Näin pystyin vaihtamaan kameroita melko nopeasti. Molemmissa kameroissa oli rannehihnat, jotka oli helppo sujauttaa paikoilleen kameraa vaihdettaessa. Kokeilin myös kaulahihnoja (toinen kaulalla ja toinen oikealla hartialla), mutta olkalaukku vei voiton nopeudessa ja käytettävyydessä (akut yms. kulkivat helposti mukana).

Pohdin etukäteen akkujen kestoa. Tarvitsin joko lisää akkuja (nyt niitä oli 4 kpl) tai sitten jonkin tavan ladata akkuja paikan päällä. Voisin tietysti virittää latauspisteen juhlapaikalle, mutta koitin keksiä jonkin vaihtoehtoisen tavan. Sitten löysin Patona-merkkisen tuplalaturin, jota voi ladata virtapankilla. Tämä yhdistelmä oli sen verran pieni, että se mahtui helposti Lowepro:n sisälle.

Runsaan kolmen tunnin kuvauksen aikana jouduin lopulta vaihtamaan vain kerran X-Pro2:n akkua, X100F riitti loppuun asti yhdellä akulla. X100F:llä tuli otettua 711 kuvaa ja X-Pro2:lla 1018; akunvaihto osui ehkä tuonne 700–800 kuvan kohdalle. Loppupuolella myös havaitsin, että X-Pro2 alkoi hieman kuumeta pohjasta — toisaalta ei varmaan mikään ihme.

85mm ja 35mm toimi jälleen varsin hyvin. Jäin hieman kaipaamaan laajempaa näkymää, mutta käyttökohteet olisivat olleet melko vähäiset (tyyliin yleiskuvaa kirkosta ja juhlapaikasta). Jokin pieni kutina on, että tämänkin osalta etsintä ei ole päättynyt ja jokin laajis (Samyang 12mm tai Fujin 14mm) laukkuun joskus päätyy.

X100F (tai ylipäätänsä 100-sarjalainen) oli nyt ensimmäistä kertaa käytössä, mutta parin vuoden X-Pro2 (ja sitä ennen parin vuoden X-Pro1) -käyttö oli totuttanut samanlaiseen käyttöliittymään ja käyttö oli varsin saumatonta molemman rungon kanssa (asetukset sai laitettua melkeinpä identtisiksi).En luottanut täysin X100F:n jatkuvaan tarkentamiseen, mutta melko hyvin sekin toimi. Täysin pieleen tarkentuneita kuvia oli hyvin pieni määrä.

Miten tästä sitten eteenpäin? Sydän sanoo, että tällä kombolla on hyvä jatkaa. Aivot sanovat puolestaan, että “mitäs jos se toinen runko menee rikki juuri kriittisellä hetkellä?”. Jonkinlainen varajärjestelmä olisi siis paikoillaan rauhoittamaan mieltä, mutta jos se varajärjestelmä ei tule koskaan käyttöön, niin ei siitä mielellään maksaisi. Asiakkaalle tuo perustelu ei välttämättä menisi läpi…

Päivitys 24.10.19

No eihän siinä kauaa mennyt, kun piti hankkia varakamera ja -linssi. Rajalasta löytyi Fujin X-E1 ja eka versio Fujin XC 16–50mm f/3.5–5.6 OIS -linssistä. Tällä saan varmistettua sen, jos jompi kumpi pääkameroista menee rikki, että pystyn jatkamaan kuvaamista.

Mieli ja hermot kiittävät.