Liikkuvan kohteen kuvaaminen

Liikkuvan kohteen kuvaaminen — oli kyseessä sitten urheilutapahtuma tai oman koiran juokseminen pellolla — on niitä harvoja kuvauksen lajeja, joissa kuvaajan taitojen lisäksi on merkitystä myös kuvauskaluston ominaisuuksilla.

Objektiivi

Tarkastellaan liikkuvan kohteen kuvaamista ensin kuvauskaluston puolelta. Mikäli manuaalitarkennus ei tuota toivottua lopputulosta, pitää tukeutua kameran ja objektiivin automaattitarkennukseen. Objektiiveissä on eroa automaattitarkennuksen nopeuden suhteen, joten mitä nopeampi, niin sitä parempi. Monelta valmistajalta löytyy linssi, joka kattaa 70–200 millin polttovälin ja nämä linssit ovat yleisesti ottaen omiaan liikkuvan kohteen kuvaamiseen. Lisäksi on kiinteän polttovälin linssejä, jotka tarkentavat salamannopeasti (esim. Canon 85mm f/1.8), mutta haasteena on juurikin kiinteä polttoväli.

Kiinteän polttovälin objektiivi (Canon 85mm f/1.8) on tarkentanut nopeasti kohteeseen (sinipaitaisen ottelijan kasvot), mutta kohde ei mahdu kokonaisena kuvaan. Toisaalta tiukempi rajaus saa katseen kiinnittymään paremmin kuvan pääkohteen ilmeeseen. Canon 7D + 85mm f/1.8 @ f/1.8, 1/750.

Kannattaa pitää myös mielessä, että kiinteän polttovälin linsseistä löytyy hitaampia (kuten Canon 85mm f/1.2), jotka eivät sovellu kovin hyvin liikkuvan kohteen kuvaamiseen. Linssin automaattitarkennuksen nopeutta voi testata niin, että säätää tarkennuksen ensin äärettömään ja sen jälkeen tarkentaa automaattitarkennuksella mahdollisimman lähelle (tai toisin päin). Tämä ei kerro kaikkea, mutta antaa hieman osviittaa tarkennusnopeudesta.

Toinen asia on tarkennuksen osumatarkkuus eli kuinka hyvin objektiivi tarkentaan haluttuun kohtaan. Tähän vaikuttaa lisäksi kamera ja sen asetukset. Mikäli et pääse itse testaamaan näitä ominaisuuksia omalla kameralla, niin muiden kommentteja voi lukea esim. fredmiranda.com -sivustolta.

Joissakin linsseissä on myös mahdollisuus vaikuttaa tarkennusetäisyyteen. Tällöin voi asettaa tarkennuksen alkamaan vasta parin metrin päästä, josta on hyötyä esim. jalkapallomaalin takaa kuvatessa. Näin linssi ei vahingossa tarkenna maaliverkkoon.

Tilanne on kuvattu jalkapallomaalin takaa niin, että objektiivista on asetettu tarkennus alkamaan vasta parin metrin päästä. Näin tarkennus ei lukitu vahingossa maaliverkkoon tai maalivahtiin. Vihreä sävy johtuu vihreästä maaliverkosta. Canon 7D + 200mm f/2.8 + 2x-telejatke @ f/5.6, 1/3000.

Kamera

Kameran puolelta löytyykin paljon enemmän tekijöitä, jotka vaikuttavat liikkuvan kohteen kuvaamiseen. Kaiken pohjalla on kameran tarkennusjärjestelmä, jota ohjataan tarkennukseen liittyvillä asetuksilla. Voi siis olla huippu tarkennusjärjestelmä, joka ei toimi halutunlaisesti, jos asetukset ovat pielessä. Keskityn tässä Canon 7D -runkoon, mutta huomioista pitäisi olla apua myös muiden kameroiden kanssa.

Ensimmäisenä asetuksena laitetaan jatkuva tarkentaminen (AI Servo) päälle. Tällöin kamera tarkentaa koko ajan, kun laukaisinta pidetään puolivälissä (tai käytetään Back Button Focus -menetelmää). Seuraavaksi määritellään käytettävä tarkennuspistemenetelmä. Canon 7D:ssä on muutama erilainen menetelmä lähtien yhdestä pisteestä aina kaikkiin käytössä oleviin pisteisiin. Itse käytän joko yhden pisteen, laajennetun pisteen tai ryppään tarkennusta.

Miksi en käyttäisi kaikkia mahdollisia tarkennuspisteitä eli 7D:n tapauksessa 19 pistettä? Tällöin kamera valitsee itse ne pisteet, jotka sen mielestä ovat oikeat. Juoksijaa kuvatessa kamera voi olla sitä mieltä, että tarkennus kannattaa ottaa kengistä, eikä suinkaan juoksijan kasvoista. On kuitenkin tilanteita, joissa kaikkien pisteiden käyttö voi olla paras tapa tarkentaa. Jos yrität napata haarapääskyn kesken vauhdikkaan ilmalennon ja taustana on sininen taivas, niin kaikkien pisteiden käyttö voi taata onnistuneen otoksen. Eli tilanteet, joissa seurattava kohde erottuu selkeästi taustasta, ovat oivia kohteita kaikkien pisteiden tarkennukselle.

Kohde oli sen verran lähellä ja erottui taustasta hyvin, että kaikkien tarkennuspisteiden käyttö oli mahdollista. Canon 7D + 200mm f/2.8 + 2x-telejatke @ f/8, 1/4000.

Yhden pisteen tarkennuksessa on hyvä huomioida se, että kaikki käytössä olevat pisteet eivät ole samanarvoisia. Kaikkein paras tulos tarkennuksen lukitukseen saadaan keskimmäisellä pisteellä, kun käytössä on f/2.8 tai valovoimaisempi objektiivi. Muiden pisteiden tarkennus riippuu kamerasta, joten kannattaa selvittää niiden toiminta joko itse kokeilemalla tai netistä etsimällä. Asiaa voi kokeilla itse niin, että tarkentaa aina samaan kohteeseen käyttäen eri tarkennuspistettä. Vallitsevan valon määrällä on suuri vaikutus eli kokeilu kannattaa tehdä ei-niin-optimaalisissa olosuhteissa.

Joissakin kameroissa (esim. Canon 7D) on mahdollista asettaa esivalitut tarkennuspisteet, joka vaatii Back Button Focus -menetelmän käyttöä. Tällöin toinen painikkeista tarkentaa toiseen pisteeseen ja toinen toiseen. Tästä on hyötyä etenkin tilanteissa, joissa kohteen haluaa sommitella kahdella eri tavalla; esim. kohteen liikkuessa vasemmalle tarkennuspiste on oikealla ja alhaalla, kun taas oikealle mennessä piste on vasemmalla ja alhaalla.

Toisen tarkennusnapin tarkennuspiste on määritetty vasempaan alakulmaan, jolloin sitä on tarkoitus käyttää tämäntyylisessä tilanteessa. Vastaavasti toinen tarkennusnappi on määritelty tarkentamaan oikeaan alakulmaan. Canon 7D + 200mm f/2.8 @ f/2.8, 1/8000.

Kannattaa myös tutustua kameran tarkennuspisteen valintaan. Joskus voi olla niin, että tehdasasetuksilla tarkennuspisteen joutuu valitsemaan valikon kautta, vaikka se olisi mahdollista valita suoraan erillisestä painikkeesta (Canoneissa ns. joystick-painike). Tällöin valinta on nopeaa ja keskimmäisen pisteen voi palauttaa käyttöön painamalla tätä samaa nappia.

Lopuksi määritellään vielä automaattitarkennuksen lisäasetukset. Niistä tärkeimmät ovat asetukset liittyen tarkennuspisteen vaihtumiseen. Asetukset voi säätää niin, että piste vaihtuu joko nopeammin tai hitaammin uuteen kohteeseen. Lisäksi voidaan vaikuttaa siihen, miten mahdollisiin esteisiin (uusiin kohteisiin) reagoidaan; seurataanko edelleen alkuperäistä kohdetta vai valitaanko uusi kohde. Canon 7D:ssä nämä asetukset löytyvät kohdista C.Fn III -1 ja C.Fn III -3.

Tarkennus on pysynyt alkuperäisessä kohteessa (valkopaitainen pelaaja), eikä ole siirtynyt etualalle ilmestyneeseen sinipaitaiseen pelaajaan. Canon 7D + 200mm f/2.8 @ f/2.8, 1/3000.

Kannattaa ehdottomasti tutustua AI Servo AF Custom Function ISO Speed Settings Guide -oppaaseen, jossa automaattitarkennuksen salat on selitetty havannollistavilla kuvilla ja selkeällä tekstillä. Opas on kirjoitettu Canon 1D Mk IV -kameralle, mutta neuvot toimivat suurimmalta osin myös 7D-rungolle.

Muut asetukset

Suljinaika ei vaikuta sinänsä automaattitarkennukseen, mutta kuvan lopputulokseen sillä on suuri vaikutus. Nopea suljinaika (> 1/1000) pysäyttää liikkeen, kun taas hitaampi suljinaika mahdollistaa liikkeen näkymisen kuvassa. Etenkin panoroidessa (kohteen seuraaminen) hitaampi suljinaika saa aikaan sen, että kohde pysyy terävänä ja tausta menee epäselväksi. Mitä hitaammaksi suljinaika menee, niin luonnollisesti sitä suurempi mahdollisuus on, että kuvasta tulee kokonaan epätarkka. Mutta voi sitä riemua, kun onnistut nappaamaan kuvan, jossa kriittinen kohta on tarkka!

Canon 40D + 85mm f/1.8 @ f/13, 1/20.
Tässä kuvassa mikään kohta ei ole tarkka, mutta vaikuttaako se kuvan “hyvyyteen” on katsojan silmässä. Canon 5D + 85mm f/1.8 @ f/22, 1/6.

Kokemus

Liikkuvan kohteen kuvaamista kannattaa harjoitella aina, kun siihen on mahdollisuus. Alkuun seuraaminen voi olla hankalaa etenkin tilanteissa, joissa kohde liikkuu nopeasti sinne tänne. Tällöin voi olla tyytyväinen siihen, että on onnistunut nappaamaan kuvan, jossa kohde näkyy kokonaisena eikä kriittisiä osia leikkaudu pois. Kokemuksen kartuttua osaa jo ennakoida, mihin kohde voi seuraavaksi liikkua; tästä on hyötyä etenkin urheilua kuvatessa. Seuraavaksi voi keskittyä oikean tarkennustavan ja tarkennuskohteen valintaan. Ihmisiä kuvatessa (ja eläimiä) tarkennus olisi hyvä saada kohteen silmään, mutta tämäkin riippuu tilanteesta ja omista suunnitelmista.

Kokemus ja laitteisto mahdollisti hieman epätavallisen kuvauskohteen; ravintolan viinikaapin lasiseinä heijasti takanani olevan katunäkymän. Tarvittiin myös onnea, että nainen sattui kadulla kävelemään ja katsomaan juuri oikealla hetkellä sisälle ravintolaan. Canon 5D + 200mm f/2.8 + 2x-telejatke @ f/5.6, 1/750.

Panorointia kannattaa harjoitella aktiivisesti ja yksi tapa on kuvata autoja kulkemassa vasemmalle ja oikealle. Itse olen huomannut, että pystyn seuraamaan paremmin toiseen suuntaan, kuin toiseen. Kuvaamisen voi aloittaa hieman nopeammalla suljinajalla ja siirtyä aina hitaammalle. Mikäli objektiivissa on kuvanvakaaja, niin se kannattaa asettaa korjaamaan vain pystysuuntaista heilumista. Canonin linsseissä tämä saavutetaan asetuksella II (2).

Canon 5D + 17–40mm f/4 @ 17mm, f/16, 1/20.

Kirjoitus julkaistu alunperin 27.8.2015.

One clap, two clap, three clap, forty?

By clapping more or less, you can signal to us which stories really stand out.