Miksi Fuji?

Fujin myötä olen huomannut käyttäväni enemmän aikaa kuvaamiseen ja vähemmän tietokoneella säätämiseen. Syy on ilmiselvä, mutta havahduin siihen vasta tänään — olen siirtynyt RAW-kuvaajasta JPEG-kuvaajaksi.

Ennen ensimmäistä Fujiani (X-Pro1) en olisi voinut ajatellakaan kuvaavani pelkästään JPEG-tiedostoja. Canonin (40D, 5D, 7D, M) tuottamat JPEGit olivat hengettömiä tuotoksia, joten kuvasin raakana ja käytin aikaa tietokoneella kuvien henkiin herättämiseksi. Nautin kyllä tuosta prosessista suurimmaksi osaksi, mutta aikaa se vei.

Fujifilm X-Pro1:n myötä aloin kuvata suoraan JPEG-muodossa. Filmisimulaatiot (Velvia, Provia, ASTIA jne.) tuottavat eläviä kuvia, joita ei tarvitse kuin korkeintaan rajata tietokoneella. Kuvien säätämiseen ei kulu enää aikaa ja lisäksi kuvien kopiointi kamerasta tietokoneelle on salamannopeaa, kun raakakuvia ei tarvitse muuntaa DNG-muotoon.

Jokin aika sitten yritin kuvata Fujilla raakana ja lisäksi tallentaa JPEG-version kuvasta. Tästä aiheutui kuitenkin ylimääräistä päänvaivaa (mm. hidas raakakuvien muunto DNG-muotoon) ja lisäksi minulla oli taas mahdollisuus säätää kuvia tietokoneella, joka olisi tarkoittanut enemmän aikaa tietokoneella.

Pidän siitä rajoituksesta, että filmisimulaatioita on vain muutama ja valitsen kuvaustilanteeseen sen sopivan. Kuvan ottamisen jälkeen minulla on vain yksi kuva ja jos se oli esim. mustavalkoinen, niin värejä en saa enää takaisin. Hieman pelottavaa, mutta samalla vapauttavaa.

Olen pitkään yrittänyt keksiä perusteluita sille, että voisin vaihtaa Canon M -kameran Fujiin ja nyt perustelut ovat valmiit. X100T Fujia odotellessa…

Kirjoitus julkaistu alunperin 31.12.2015.

One clap, two clap, three clap, forty?

By clapping more or less, you can signal to us which stories really stand out.