Miten ehtiä valokuvaamaan ja organisoimaan kuvia kiireen keskellä?

Useille meistä tulee eteen elämäntilanne, jossa valokuvaamiseen ja valokuvien käsittelyyn sekä organisointiin jää vähemmän aikaa. Tällöin tilanteeseen sopivasta kamerasta, vakiintuneesta työnkulusta (workflow), mobiilikuvankäsittelystä sekä sopivasta tietokoneesta on suuri apu.

Sopiva kamera

Parhaiten mukana kulkee sellainen kamera, joka on helppo ottaa mukaan ja jota on vaivatonta käyttää. Kännykkä on näillä kriteereillä lähes ideaali kamera, etenkin kun opettelee kamerankäytön pikatoiminnot (eli miten kameran saa käyttöönsä lukitulta näytöltä). Mikäli kännykän kuvanlaatu ei riitä, niin mukaan lähtee parhaiten pieni ja kevyt kamera.

Pienuuden ja keveyden lisäksi hyötyä on mahdollisuudesta kuvata takanäytöltä. Etsimelle on aikansa ja paikkansa, mutta jos haluaa kuvata vaivattomasti, niin takanäyttö antaa siihen mahdollisuuden. Sen avulla on myös mahdollista kuvata lähes maan tasosta ilman, että joutuu menemään vatsalleen makoilemaan. Kääntyvästä näytöstä saa vielä lisähelpotusta, joka auttaa myös korkealta kuvaamiseen.

Itselleni nämä kriteerit täyttävä kamera on Fujifilm X-Pro2 ja 23 millinen f/2-linssi. Painoa tälle yhdistelmälle kertyy hieman alle 700 grammaa ja paketti mahtuu hyvin pienempäänkin laukkuun. Kääntyvää näyttöä ei ole, mutta eteen ei ole tullut tilanteita, joissa ominaisuuden puute olisi estänyt kuvan ottamisen.

Paketti kulkee joko Lowepro Event Messenger 250 -olkalaukussa tai ProTactic 350 AW -selkärepussa. Molemmat laukut tarjoavat nopean ja vaivattoman tavan kameran käytölle ja ProTactic säästää lisäksi hartiakivuilta. Jälkimmäisessä on myös mahdollisuus käyttää kahta kameraa eri linsseillä, sillä repun molemmilta sivuilta löytyy vetoketjulliset aukot kameroille.

Ennen Fujifilmia käytin Canon EOS M -kameraa ja 22 millistä f/2 -linssiä, joka on myös oiva yhdistelmä. Canonin linssi on lisäksi pannukakkumallinen ja yhdistelmä on sekä pienempi että kevyempi, kuin Fujifilmin.

Yksi kiinteä linssi antaa myös mielenrauhaa, sillä silmä tottuu tunnistamaan sopivat kuvauskohteet ja jättämään pois ne, joita ko. linssillä ei kannata kuvata. Tällöin myös matkaseuralaiset kiittävät, kun kaikkia kohteita ei jäädä kuvaamaan, eikä aikaa kulu linssien vaihtoihin.

BONUS: akkuja kannattaa olla vähintään kolme kappaletta, jottei joudu lataamaan niitä jatkuvasti. Itselleni on kertynyt kaksi laturia, jolloin odotan aina kahden akun loppuvan, jonka jälkeen laitan molemmat latautumaan yhtä aikaa.

Vakiintunut työnkulku

Kiireen keskellä pitää olla selkeää, miten uudet kuvat siirretään kamerasta koneelle sekä sieltä eteenpäin esim. varmuuskopiointia varten. Tämän lisäksi olisi hyvä löytää aikaa kuvien karsimiseen, jotta kovalevyt eivät täyttyisi niin nopeaa vauhtia.

Itse olen päättänyt ohittaa kuvien karsimisen säästääkseni aikaa ja sen sijaan olen hankkinut tarpeeksi tallennustilaa. Toiveissa on, että sitten “joskus” käyn kaikki kuvat läpi ja poistan sieltä tarpeettomat kuvat.

Hah.

Tässä on listattuna oma työnkulku Lightroomissa:

• Muistikortti pois kamerasta ja kiinni tietokoneen sisäiseen kortinlukijaan. Sisäisessä kortinlukijassa on se hyöty, ettei tarvitse etsiä ulkoista lukijaa; huonona puolena on sitten lukunopeus, mutta siirron aikana voi tehdä jotain muuta (esim. tyhjentää ja täyttää tiskikoneen).
• Lightroomissa olen tehnyt omat tuonti-profiilit (Import Preset) sekä kameralle että kännykälle. Kameran tiedostot kopioidaan sellaisenaan tietokoneelle, eikä niitä muuteta DNG-muotoon - tämä säästää huomattavasti aikaa tuontiprosessissa. Kännykän tiedostot nimetään tuonnin aikana tiettyyn muotoon. Molemmista tehdään “Standard Previews” -esikatselukuvakkeet.
• Fujifilm X-Pro2 -spesifisenä asetuksena olen määritellyt, että RAW-kuviin asetetaan ASTIA-filmisimulaatio tuonnin yhteydessä. Tällöin jokaiseen kuvaan ei tarvitse erikseen valita Fujifilmin filmisimulaatiota Adobe Standard -profiilin sijaan.
• Kun kuvat ovat siirtyneet koneelle, poistan kameran kuvista JPEG-versiot. Kuvaan RAW+JPEG -asetuksella, kosta tällöin voin jakaa kuvat nopeasti kamerasta puhelimeen, mutta muuta käyttöä JPEG-kuville ei ole (tästä myöhemmin lisää).
• Siirrän muistikortin takaisin kameraan ja alustan sen. Kamerassa on kaksi muistikorttia, joihin molempiin tallentuu samat kuvat. Tällöin toinen kortti toimii varmuuskopiona, joten uskallan alustaa ensimmäisen kortin.
• Aika ajoin (2–3 kertaa kuukaudessa) organisoin kuvat koneella oikeaan kansioon ja teen varmuuskopioinnin. Kuvien tuonnin yhteydessä kuvat menevät tilapäiskansioon, josta organisoinnin yhteydessä siirrän kuvat oikean kuukauden kansioon. Tämän jälkeen kopioin uudet kuvat ulkoiselle kovalevylle sekä NAS-purkin kovalevylle. Kun tämä on tehty, alustan molemmat kameran kortit.
• Epäsäännöllisin ajoin merkkaan tietyn aihealueen kuvat omiin kokoelmiinsa (Collection) tai julkaisukokoelmiin (Publish Services). Jälkimmäisiä olen luonut esim. Flickr- ja Facebook-palveluita varten, joihin olen määritellyt tietyt kuvaresoluutiot ja tallennuskansiot.

Sellainen huomio Lightroomin asetuksista vielä, että pidän katalogin ja kuluvan vuoden valokuvat tietokoneella ja aikaisempien vuosien kuvat ulkoisilla kovalevyillä. Koska katalogi on tietokoneella ja tuonnin yhteydessä on tehty esikatselukuvat (Standard Previews), voin selata vanhempiakin kuvia ilman ulkoisia kovalevyjä. Kuvien muokkaamiseen tarvitaan sitten alkuperäiset tiedostot.

Lisäksi olen määritellyt, että jokaisen Lightroomin sulkemisen yhteydessä ohjelma kysyy, että varmuuskopioidaanko katalogi. Varmuuskopiot menevät kansioon, joka synkkautuu pilveen (Sync.com -palvelu). Katalogista huolehtiminenhan on hyvin tärkeätä, sillä jos menetät katalogin, niin menetät samalla kaikki kuviin tekemäsi muutokset.

Mobiilikuvankäsittely

Ennen vanhaan ehdin muokkaamaan kuvia hyvinkin nopeasti tietokoneella ja jakamaan sen jälkeen esim. Flickr-palveluun. Nyttemmin tähän ei ole enää niin paljoa aikaa, mutta toisaalta ei ole myöskään niin paljoa intohimoa, että jaksaisi hioa jokaisen pikselin pikselintarkasti (poislukien tilaustyöt).

Kuvien jääminen tietokoneelle pitkäksi aikaa jäi harmittamaan, koska halusin laittaa kuvat jakoon. Ratkaisu löytyi Fujifilm X-Pro2:sta ja mahdollisuudesta kuvata sekä RAW- että JPEG-muodossa. Nykyään kuvaan niin, että valitsen sopivan filmisimulaation ja lisäasetukset (lähinnä varjoalueiden tummuus ja valoalueiden kirkkaus) kuvaushetkellä ja siirrän kuvat puhelimeen wi-fi -yhteydellä jatkokäsittelyä varten. RAW-muoto antaa myös mahdollisuuden käsitellä kuva jälkeenpäin eri tavalla kuin kuvaustilanteessa ja olen tykästynyt kuvien käsittelyyn suoraan kamerassa.

Puhelimessa teen mm. horisontin suoristamisen, rajauksen ja silmään osuvien kohteiden häivyttämisen (healing brush). Muokkaamiseen riittää usein iPhonen oma Kuvat-sovellus ja lisäksi käytössä on Snapseed-ohjelma. Kun kuvat ovat valmiita, lataan ne joko Instagram- tai Flickr-palveluihin.

Flickr-palvelua olen käyttänyt vuodesta 2007 ja vuosien saatossa olen kehittänyt organisointitavan, jossa olen jakanut vuoden neljään vuodenaikaan ja uudet kuvat lataan aina ko. vuodenaika-albumiin. Mobiilisti homma onnistuu hyvin, jos oikea albumi on jo olemassa, mutta muissa tapauksissa joudun avamaan läppärin lisäorganisointia varten. Lisäksi teen omat albumit mm. reissuille ja tapahtumille

Sopiva tietokone

Olen saanut läheltä todistaa tilannetta, jossa epäkäytännöllisesti toimiva tietokone on romahduttanut henkilön valokuvaamisinnon. Ko. kone alkoi toimia huomattavan hitaasti suuren käyttöjärjestelmäpäivityksen jälkeen ja päivitykset alkoivat sittemmin tulla pakotetusti hyvin tiuhaan tahtiin. Monesti kävi niin, että kun olisi halunnut ladata uudet kuvat koneelle, niin koneen käynnistyessä ajettiin uudet päivitykset ja aikaa kului roppakaupalla. Kuvien siirtämiseenkin kului aikaa, joten käyttäjän into putosi jokaisen koneen aukaisun myötä.

Jos mahdollista, niin tietokoneeseen kannattaa panostaa sen verran, että se tukee valokuvaamista, eikä ole sen este.

Itselläni on käytössä vuoden 2012 MacBook Air, johon on saanut vielä itse vaihdettua kovalevyn. Niinpä päätin vaihtaa siihen 1 teratavun kiintolevyn, joka mahdollistaa tällä hetkellä puolen vuoden kuvien säilyttämisen tietokoneella. Näin kuvia ei tarvitse jatkuvasti siirrellä ulkoiselle kovalevylle, eikä ulkoisia levyjä tarvitse kaivaa aina konetta käytettäessä.

Lisäksi käyttöjärjestelmäpäivitykset tulevat sopivassa tahdissa ja niiden asentamisen saa itse päättää. Kone käynnistyy lepotilasta parissa sekunnissa ja on heti käyttövalmis. Tuuletin ei huuda (paitsi Lightroomin tehdessä esikatselukuvakkeita ja kuvien viennissä) ja näppämistö tuntuu mukavalle. Tällaiset pienet asiat vaikuttavat huomattavan paljon käyttökokemukseen ja sen kautta omaan henkiseen jaksamiseen.