Rohkeus

Onko eteesi tullut seuraavanlaista tilannetta: näet ihmisen, jonka haluaisit valokuvata, muttet uskalla kysyä lupaa kuvan ottamiseen? Itselleni näin on käynyt usein ja jälkeenpäin on harmittanut rohkeuden puute. Muutaman kerran olen kuitenkin saanut kerättyä tarpeeksi rohkeutta ja tilanteista on jäänyt kiva muisto kummallekin osapuolelle.

Mikä näistä kuvaustilanteista sitten tekee niin pelottavan? Olet kuitenkin hyvällä tarkoituksella liikkeellä; haluat ikuistaa toiselle muiston hänestä itsestään juuri sopivassa valaistuksessa, miljöössä, vaatetuksessa tai jossain muussa yhteydessä, joka osui valokuvaukselliseen silmääsi. Suurin pelko liittyy varmaankin siihen, että kyseessä on täysin vieras henkilö, jolle pitäisi saada selitettyä a) miksi haluat ottaa kuvan ja b) mitä aiot kuvalla tehdä.

Asialla on myös kääntöpuolensa; kyseessä on täysin vieras henkilö, johon et mitä suurimmalla todennäköisyydellä enää törmää. Jos siis sattuisi käymään niin, että kohtaaminen ja kommunikointi ei ihan onnistunut halutulla tavalla, niin henkilön kanssa ei tarvitse enää jälkeenpäin asiaa muistella. Toisaalta kuinka todennäköistä on se, että henkilö seuraavalla kerralla sinut nähdessään pysäyttäisi sinut ja sanoisi “hei, muistatko silloin viime kerralla kun menit hieman takeltelemaan puheessasi ja se homma vähän niinku tyssäsi siihen?”.

Kannattaa myös punnita oman jännityksen ja henkilön saaman muiston välillä. Kuva on voitu ottaa hetkellä, joka on henkilölle äärimmäisen tärkeä. Amerikkalainen valokuvaaja Zack Arias kertoi hyvin koskettavasti tällaisesta tilanteesta omassa blogikirjoituksessaan.

Itselleni on jäänyt mieleen kolme tapausta, joissa olen lähestynyt täysin vierasta kuvattavaa.

Ensimmäinen tapahtui vuonna 2012 Kölnissä. Istuin ystäväni kanssa puiston reunalla ja näin värikkäästi pukeutuneen naisen, joka luki kirjaa. Ajatuskulku meni jotenkin näin: “Ei hitsi, hänestä saisi kyllä hyvän kuvan tuossa lukemassa. Taustalle sopii nuo värikkäät talot. Mutta enhän mä nyt uskalla mennä pyytään lupaa… tosin olen ihan vieraassa maassa, enkä varmasti näe häntä enää ikinä. Menenkö? Menen!”. Laitoin kameran asetukset kuntoon (taisin ottaa pari testikuvaa ystävästäni samassa valaistuksessa) ja lähestyin naista. Pysähdyin hänen luokseen, pahoittelin häiriötä ja kysyin, että voisinko ottaa hänestä kuvan. Nainen halusi tietää mihin kuva tulisi ja sanoin, että voin lähettää sen hänelle sähköpostilla. Hän antoi luvan kuvan ottamiseen, mutta sanoi vielä, ettei halua nähdä kuvaa missään sosiaalisessa mediassa. Tässä vaiheessa tilanne oli vielä hieman jännittynyt, mutta sain otettua hänestä suunnittelemani kuvan.

Kuvien ottamisen jälkeen tilanne rentoutui ja ystäväni tuli myös juttelemaan. Juttelimme niitä näitä ja lopuksi annoin hänelle käyntikorttini. Harmikseni hän ei kuitenkaan koskaan ottanut yhteyttä, joten en saanut lähetettyä hänelle kuvaa. En myöskään tohdi julkaista kuvaa, jotta saan pidettyä lupaukseni. Mutta kiva kuva siitä tuli, uskokaa pois! Naisen punainen tukka sopi hyvin hänen vaatteisiinsa ja taustalla olleisiin värikkäisiin taloihin. Asento ja ilme olivat myös luonnolliset, vaikka tilanne olikin alkanut hieman jännittyneenä.

Ottamaani kuvaa naisesta en tohdi julkaista hänen toiveidensa mukaisesti, mutta tämä ystäväni ottama kuva toimikoon jonkinlaisena havainnekaaviona tilanteesta.

Toinen tapahtuma oli kahvilassa, jossa istuin puolisoni kanssa kahvilla. Viereisessä pöydässä oli kaksi naista uppoutuneena monien papereiden tutkimiseen ja siitä tilanteesta ajattelin saavan mukavan kuvan. Tällä kerralla en siis kysynyt lupaa, vaan suuntasin pöydällä makaavan kameran heitä kohti ja nappasin pari kuvaa “sokkona”. Yksi kuvista oli tarkentunut oikein ja naisen ilmekin oli varsin iloinen ja luonnollinen. Näytin kuvaa puolisolleni ja hänkin piti kuvasta. Tästä sain ajatuksen, että “ei hitsi, tämän kuvan haluan näyttää myös kuvassa olevalle naiselle”.

Mietin hetken mitä aion sanoa ja lopulta nousin ylös ja kävelin naisten luokse. Pahoittelin jälleen häiriötä ja sanoin jotain tyyliin “Voin poistaa tämän kuvan, mutta jos pidät siitä, niin voin lähettää sen sinulle sähköpostitse”. Nainen näytti ensin hämmästyneeltä, mutta kuvan nähtyään ilahtui ja sanoi, että mielellään hän sen ottaa itselleen. Sain hänen sähköpostiosoitteensa ja lähetin kuvan jälkeenpäin. Vastauksesta kävi ilmi, että kuva jäi hänelle mukavaksi muistoksi ajankohdasta ja elämäntilanteesta, jossa hän silloin oli.

Kolmas tapaus sattui myös kahvilassa. Istuin kaverini kanssa kahvilla ja jossain välissä huomasin muutaman pöydän päässä istuvan naisen, jolla oli varsin punainen vaatetus. Katsoessaan ulos kahvilan ikkunasta valoi osui hänen kasvoilleen hyvin kuvauksellisesti. Tällä kertaa mietin harvinaisen vähän aikaa, että uskallanko häntä lähestyä. Nappasin käyntikortin taskuuni ja kävelin hänen luokseen. Pahoittelin häiriötä ja sanoin “näytät niin valokuvaukselliselta, että sopiiko ottaa sinusta valokuva sinulle itsellesi?”. Nainen yllättyi positiivisesti ja sanoi, että ilman muuta voin ottaa kuvan.

Istuin vastakkaiseen tuoliin ja otin ensimmäisen kuvan ja näytin sitä hänelle. Hän ei ihan tunnistanut itseään siitä ja korjasi hieman asentoaan ja otin uuden kuvan. Siihen hän oli tyytyväinen, joten annoin hänelle käyntikorttini ja pyysin häntä lähettämään minulle sähköpostia, jotta voin lähettää kuvan hänelle. Hänkin oli tyytyväinen kuvaansa ja tapahtumasta jäi mukava kokemus molemmille.

Kolme kertaa olen siis lähestynyt ihmisiä ja pyytänyt lupaa kuvan ottamiselle (tosin kerran jälkikäteen) ja kaikki kerrat ovat olleet mukavia kokemuksia. Näin ollen voisi luulla, että asiassa ei tarvitse olla mitään “pelottavaa”. Eihän siinä oikeasti olekaan, mutta ihmiset ovat ihmisiä ja suomalaiset suomalaisia. Voisin kuitenkin luvata itselleni olla rohkeampi ja tarttua tilanteisiin entistä enemmän.

Vinkkejä

  • Käyntikortti on helppo tapa antaa omat yhteystietosi ja antaa myös toiselle vakuuttavan kuvan sinusta. MOO on varsin hyvä palvelu omien käyntikorttien tilaamiseen.
  • Kerro kuvattavalle miten aiot kuvaa käyttää (esim. vain hänelle itselleen, olet tekemässä potrettiprojektia omille verkkosivuillesi, kuvaat hattupäisiä ihmisiä jne.).
  • Kameran asetukset kannattaa olla kunnossa ennen kuin lähestyt kohdetta.
  • Kannattaa myös miettiä etukäteen minkälaisen kuvan haluat ottaa henkilöstä (katse kameraan vai poispäin, mitä tulee taustalle, valon suunta jne.).
  • Jos henkilö katsoo valaistusta ajatellen väärään suuntaan (esim. valo tule hänen takaa), niin pyydä häntä kääntymään kohti valoa.

Kirjoitus julkaistu alunperin 8.12.2016.

Like what you read? Give Heikki Saarinen a round of applause.

From a quick cheer to a standing ovation, clap to show how much you enjoyed this story.