Yhden kuvan tarina: oivallus metsässä

Tämä kuva on otettu ensimmäisellä digikamerallani, Canon IXUS 500:lla. Kun katson kuvaa nyt yhdeksän vuoden jälkeen, niin olen hieman pettynyt, sillä muistoissani se oli suuri oivallus ja siihen aikaan pidin sitä yhtenä parhaista kuvistani.

Oivallus liittyi siihen, että kuva vastasi hyvin paljon sitä, mitä näin metsässä kuvanottohetkellä. Aurinko oli laskemassa ja lämmin valo osui tähän isoon kiveen. Ensimmäiset kuvat olivat liian kirkkaita, mutta sitten tuli tämä kuva. En silloin ymmärtänyt muuta kuin sen, että olin tarkentanut kirkkaaseen kohtaan, jolloin valotus vastasi lähes todellisuutta. Tummaan kohtaan kun tarkensi, niin kivi paloi puhki ja varjot eivät olleet enää mustia.

Vasta vuosien päästä koin valaistuksen, kun luin Michael Freemanin “Valo: aika, aukko & herkkyys” -teoksen (alkuteos “Perfect Exposure”). Kamera näkee kaiken harmaana ja jos näkymä poikkeaa harmaasta, pitää kuvaajan kertoa se kameralle korjaamalla valotusta. Yksi tapa on käyttää kameran EV-säädintä eli jos kuvasta tulee liian vaalea, niin laittaa EV-säätimen miinukselle ja toisinpäin.

Tässä esimerkkikuvassa en vielä osannut käyttää EV-säädintä, mutta pääsin samaan lopputulokseen lukitsemalla valotuksen kirkkaasta kohdasta (tosin tajuamatta sen merkitystä). Tummaan kohtaan lukitsemalla kuvasta tuli puolestaan liian vaalea. Valotuksen lukitus on EV-säätimen ohella varsin toimiva tapa, joten kumpaakin kannattaa kokeilla ja hyödyntää.

Kirjoitus julkaistu alunperin 14.3.2016.