“Minun kohdallani väkivalta alkoi henkisellä tavalla: rajoittamalla, hallitsemalla, arvostelemalla, syyttämällä, uhkailemalla” — väkivallasta selviytynyt Kati

Naisiin kohdistuva väkivalta on erittäin laajaa kaikkialla Euroopassa ja koskettaa entistä nuorempia tyttöjä. Viranomaisten suhtautuminen lähisuhdeväkivaltaan on myös muuttunut huonompaan suuntaan osassa jäsenmaita, ja siitä on huolestuttavia merkkejä myös Suomessa. (STTinfo)

Tunnistin tilanteen jo varhain mutta en halunnut huomioida varoitusmerkkejä. Väkivalta parisuhteessa kasvaa hitaasti ja sen kierre pahenee pikkuhiljaa. Aluksi uhri ei edes ymmärrä suhteen muuttuvat yhä väkivaltaisemmaksi. Minun kohdallani väkivalta alkoi henkisellä tavalla: rajoittamalla, hallitsemalla, arvostelemalla, syyttämällä, uhkailemalla, ja niin edelleen. Väkivallan uhri niin sanotusti tottuu tilanteeseen, jolloin varoitusmerkkien ignooraaminen käy helposti. Tyypillisesti väkivalta tapahtuu rakenteellisesti, eli sykleissä. Sosiopaattisen narsistin uhri kokee usein että niin sanotut hyvät ajat ja huonot ajat vaihtelevat. Henkisen tai fyysisen väkivallan jälkeen tekijä esimerkiksi lepyttelee ja lahjoo uhria. Hetken aikaa menee hyvin ja uhri rentoutuu. Kun tekijä huomaa ettei uhrin ensimmäinen ajatus ole enää pelko, alkaa väkivalta (henkinen ja / tai fyysinen) uudelleen. Jossain vaiheessa ymmärsin oman pahan olon kautta että tilanne ei ole normaali. Toisen lapsen syntymän jälkeen fyysinen väkivalta tuli osaksi pelkoja, joita minulla oli siihen mennessä jo paljon.

Oma avun hakeminen kesti kauan, sillä epäilin, onko henkinen väkivalta vain omaa kuvitelmaa. Olin häpeissäni ja toivoin, että tilanne paranisi itsestään. Toisen lapsen syntymän jälkeen aloin hakea apua. Koska asun ulkomailla, en tuntenut yhteiskunnan tukirakenteita enkä organisaatioita, joista olisin lähtenyt hakemaan apua. Karkasin lasten kanssa sukulaisen luokse asuinmaassani ja tein ilmoituksen poliisille. Pyysin paikkaa turvatalosta, mutta en saanut sitä. Jouduin palaamaan kotiin väkivallan tekijän luokse. En voinut vuokrata omaa asuntoa sillä olin kotiäiti.

Seuraavalla kerralla tehtyäni ilmoituksen poliisille, väkivallan tekijä sai lähestymiskiellon ja pääsin lasten kanssa turvataloon. Siitä alkoi pitkä tie, jonka aikana palasin vielä kerran väkivallantekijän luokse. Aloin suunnittelemaan järjestelmällisesti pakoa tilanteesta. Saatuani työpaikan tein jälleen poliisi-ilmoituksen, väkivallan tekijä sai taas lähestymiskiellon ja laitoin avioeron vireille. Sitten vuokrasin oman asunnon ja hain lupaa asua siinä lasten kanssa. Sen jälkeen väkivallantekijä on haastanut minut oikeuteen monta kertaa keksityistä syistä. Hän on esimerkiksi yrittänyt estää minua puhumasta julkisesti parisuhdeväkivallasta ja omasta elämäntilanteestani. Hän on estänyt lasten pääsyn perheväkivallan uhreille tarkoitettuun terapiaan. Avioeroprosessi on vielä kesken vaikka aloitin sen vuonna 2019. Välissä olen remontoinut vuokraamani asunnon ja olemme siellä lasten kanssa mahdollisimman paljon.

Viimeksi väkivallan tekijä haastoi minut oikeuteen koska halusi viettää lasten kanssa 50% ajasta. Tuomari eväsi väkivallan tekijän pyynnöt ja määräsi lastensuojelun tutkimaan tapausta. Nyt odotan, että lastensuojelu aloittaa tutkimuksen, mutta 4 kuukauden viive lastensuojelussa viivyttää tutkimuksen aloittamista. Toiveenani on päästä vihdoin kesällä 2021 asumaan omaan kotiin lasten kanssa ja saada lupa lasten tarvitsemaan terapiaan. Aloitin itse traumaterapian vuonna 2020, jossa tulen käymään edelleen vielä senkin jälkeen, kun oikeudenkäynnit ovat lopullisesti ohi.