Ymmärsin, että oli aika lähteä suhteesta, kun en enää tunnistanut peilikuvaani — Väkivallasta selviytynyt Sofia Pajunen
Suomi on Euroopan unionin toiseksi väkivaltaisin maa naisille. Lähes joka toinen suomalaisnainen on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa 15 ikävuoden jälkeen Euroopan keskiarvon ollessa joka kolmas. (Yle)
Ensimmäistä kertaa aloin miettiä asiaa, kun luin lehtiartikkelia aiheesta. Siinä oli esimerkkejä henkisestä väkivallasta, esimerkiksi raivostumisesta täysin yllättäen. Artikkeli vastasi moniin kysymyksiini, lähinnä siihen, oliko riitelymme normaalia “riitelyä”. En tunnistanut tilannettani heti. Kaikki tapahtui vähitellen. Aluksi väkivalta oli henkistä — tosin silloinkin pohdin usein, että kuuluiko sellainen parisuhteeseen. Havahduin tilanteeseeni kunnolla, kun väkivallasta tuli fyysistä.
Ymmärsin, että oli aika lähteä suhteesta, kun en enää tunnistanut peilikuvaani. Olin vain varjo entisestäni. Ilo ja värit olivat kadonneet. Tämän jälkeen aloin pikkuhiljaa valmistella lähtöäni.Lähdettyäni elämäni oli vain selviytymistä arjesta. Myöhemmin sain apua. Pääsin terapiaan käsittelemään traumani perin pohjin. Suhteesta lähteminen oli pitkän ja ison työn takana. Olin jo pitkään valmistellut lähtöäni. Lopulta tuli sopiva hetki lähteä.
Luulin aluksi, että kun lähden suhteesta, olen selvinnyt. Tietyllä tavalla olinkin siinä kohtaa selvinnyt, sillä en ollut enää vaarassa. Todellinen selviytymistyö, ja erityisesti toipumistyö alkoi, kun pääsin terapiaan. Terapiassa aloin käsitellä tapahtuneita asioita ja rakentaa itseäni pala palalta uudelleen. Psykoterapian lisäksi olin ryhmämuotoisessa tanssiliiketerapiassa, mikä tuki toipumistani.
