Maailman nälkä ei tule loppumaan, ellei konflikteja saada lopetettua, varoittaa WFP
Tehdään ruuasta rauhan väline, kehottaa WFP:n pääjohtaja
Tänään vietettävän kansainvälisen rauhanpäivän kunniaksi Maailman ruokaohjelman (WFP) pääjohtaja David Beasley toteaa järkkymättömästi:” Siitä ei ole epäilystäkään — emme voi lopettaa nälkää, ellemme lopeta konflikteja.”
Maailma on nälkäpandemian kynnyksellä, sillä koronaviruksen vaikutukset uhkaavat kaksinkertaistaa akuutista nälästä kärsivien määrän jopa 270 miljoonaan. Tilanteesta kärsivät eniten konfliktialueilla asuvat ihmiset.
Vuoden 2019 Global Report on Food Crises -raportin mukaan 21 konfliktista kärsivässä maassa asuu noin 74 miljoonaa akuutista nälästä kärsivää ihmistä. Tämän lisäksi näissä maissa asuu lähes 80 prosenttia lapsista, jotka ovat kroonisen virheravitsemuksen vuoksi joko lyhytkasvuisista tai ikäisiään lyhyempiä.
Tietyt alueet Jemenissä, Etelä-Sudanissa, Koillis-Nigeriassa ja Länsi-Afrikan Keski-Sahelissa ovat erityisen huolenaiheen kohteena. Vaikka kollektiiviset toimet saattoivat estää nälänhädän tänä vuonna, ei ole takeita siitä, että nälänhätä ei palaa vuonna 2021.
Jemenin konfliktin viidentenä vuotena maassa risteää 40 erilaista etulinjaa — mikä on enemmän kuin koskaan ennen. Yhdistettynä lähes täydelliseen taloudelliseen romahdukseen sekä maan hauraan terveydenhuoltojärjestelmän kykenemättömyyteen estää koronaviruksen leviäminen, tämän konfliktin yltyminen uhkaa viedä maan katastrofin partaalle.
”Vuonna 2018 annoimme hälytyksen siitä, että Jemen uhkaa ajautua nälänhätään ja voimme kiittää vain avunantajien ja humanitaaristen järjestöjen päättäväistä toimintaa siitä, että pystyimme estämään nälänhädän syntymisen”, Beasley sanoo. ”Kahden vuoden jälkeen kaikki vaivalla saavuttamamme kehitysaskeleet on pyyhitty pois, ja maa on nyt käännekohdassa.”
12-vuotias Amina, joka joutui perheineen pakenemaan kotikaupungistaan Hodeidasta Jemenin pääkaupunkiin Sanaahan, jakoi WFP:n tiimille sydäntä särkevän kokemuksensa sota-alueella elämisestä: ”Sota voi vaikuttaa sinuun monella tapaa. Kyse ei ole vain pommituksista. Ihmiset kärsivät, kun he menettävät kotinsa. Ihmiset kuolevat nälkään eikä vettä ole riittävästi.” Amina lisää: ”Asia, joka huolestuttaa minua eniten on se, että sota tulee jatkumaan tulevaisuudessakin. Se tulee olemaan tulevaisuuteni.”
”Nuoren Aminan unelma on, että taisteleminen loppuisi ja Jemenissä olisi taas rauha”, sanoo Beasley. ”Ja tämä on asia, jonka kuulen kerta toisensa jälkeen matkustaessani sodan runtelemiin maihin. Ihmiset kertovat minulle, miten he ovat huolissaan siitä, että heillä ei ole riittävästi ruokaa perheidensä ruokkimiseen, mutta mitä he yleensä toivovat — on rauha. Ilman rauhaa he eivät voi viljellä maataan, lähettää lapsiaan kouluun tai rakentaa yhteisöjensä tulevaisuutta.”
”Meidän pitää toimia nyt rakentaaksemme rauhaa ja lopettaaksemme väkivaltaiset konfliktit”, Beasley jatkaa, huomauttaen, että ”tämä on ainut keino estää miljoonien naisten, lasten ja miesten ajautuminen ruokaturvattomuuteen ja säästää humanitaariseen ruoka-avustukseen joka vuosi käytettäviä miljardeja dollareita.”
Viime vuosina yli 80 prosenttia YK:n humanitaaristen vetoomusten pyytämistä resursseista ovat koskeneet konfliktitilanteita.
Sodankäynnin ase vai rauhan väline?
Konflikteista johtuva ruuan puute on hyvin tunnettu tosiseikka, mutta myös päinvastainen syy-seuraussuhde on mahdollinen. Ruuan puute voi lietsoa olemassa olevien sosiaalisten jännitteiden liekkejä, kärjistää erimielisyyksiä ja jopa edistää ääriryhmien aatteita, sytyttäen tai kärjistäen konflikteja.
Mikä vielä pahempaa, ruuan käyttäminen sodankäynnin aseena on vieläkin yleistä, kansainvälisen humanitaarisen oikeuden (konfliktien menettelytapoja säätelevä laki) kiellosta huolimatta.
”Ruoka voi kuitenkin olla voimakas työväline rauhanrakentamisessa”, Beasley sanoo.
WFP:n työn keskiössä on muuttaa miljoonien ihmisten elämää parempaan suuntaan. WFP:n kehitysyhteistyön aktiviteetit voivat vähentää ihmisten välistä kitkaa, jolla on riski kärjistyä konfliktiksi. Food Assistance for Assets -ohjelmat, joissa osallistujat saavat ruoka-avustusta rakentaessaan tai kunnostaessaan yhteisöllisiä varoja kuten teitä, vesivarantoja tai kastelujärjestelmiä, ovat yksi esimerkki WFP:n työstä.
Kirgisiassa luonnonvarakiistat eteläisen rajanaapurin Tadžikistanin kanssa ovat tunnettu syy konfliktien taustalla. WFP:n avustamana paikalliset yhteisöt ovat kunnostaneet kastelukanavia ja putkistoja kiistanalaisilla alueilla, ja toiminta on johtanut vesivarantojen määrän ja maanviljelyn tuottavuuden parantumiseen. Tämä on puolestaan auttanut ehkäisemään yhteisöjen sisäisiä vesikonflikteja.
Muutamissa maissa entisiä sotilaita on otettu mukaan maatalousprojekteihin ja muihin tuloja tuottaviin hankkeisiin. Projektien tavoitteena on ollut edistää entisten sotilaiden yhteiskunnallista uudelleenintegroitumista, ja vahvistaa yhteisöjen yhteenkuuluvuutta. Esimerkkejä löytyy sekä Kolumbiasta, Kongon tasavallan Pool-alueelta, sekä viimeisimpänä Bangsamoron autonomiselta alueelta Filippiineiltä. Konfliktista kärsivällä Bangsamoron alueella entisiä taistelijoita kannustetaan ryhtymään metsänvartijoiksi tai ottamaan osaa maanviljelysprojekteihin, joita toteutetaan paikallisten viranomaisten ja WFP:n yhteistyönä.
”Rauha ja ruokaturva kulkevat käsi kädessä”, Beasley sanoo. ”Ellemme valjasta politiikkaa toimimaan sotien lopettamiseksi ja vakauden edistämiseksi ja ellemme työskentele paikan päällä konfliktien perimmäisten syiden poistamiseksi, emme voi saavuttaa maailmaa ilman nälkää.”
