Miksi Etelä-Sudanin pitää antaa mahdollisuus rauhalle
Pysähtynyt rauha ja epävakaus luovat synkkää tulevaisuutta maailman nuorimmalle valtiolle
Tämä teksti osa artikkelisarjaa, joka juhlistaa World Food Programmen (WFP) Roomassa 10. joulukuuta vastaanottamaa vuoden 2020 Nobelin rauhanpalkintoa.
Tämä vuosi alkoi suurilla toiveilla maailman nuorimman valtion rauhasta ja vakaudesta, mutta vuosi 2020 päättyy tilanteeseen, jossa 22. helmikuuta päättyneen sisällissodan jälkeiset kriittiset humanitaariset voitot ottavat takapakkia.
Väkivalta vaivaa edelleen Etelä-Sudanin tiettyjä alueita. 12 miljoonan asukkaan valtiota repivät vuosia kestäneen kansallisen tason konfliktin vaikutukset. Luonnonvaroja koskevat vihamielisyydet puhkeavat nyt säännöllisesti yhteisöjen keskuudessa.
Tilannetta pahentavat katastrofaaliset tulvat, jotka ovat pyyhkineet maan itäisten ja keskisten alueiden yli, jättäen jälkeensä tuhoa ja syösten monia ihmisiä syvemmälle nälkään ja köyhyyteen.
Vaikka tulvat, COVID-19-pandemiasta seurannut taloudellinen laskusuhdanne ja peruspalveluiden puute ovat vaikuttaneet humanitaaristen olosuhteiden huononemiseen, on paikallinen ja alueellinen väkivalta maan edistystä eniten häiritsevä tekijä. Väkivalta purkautuu säännöllisesti maa-alueiden, arvokkaan karjan — pääosin nautakarjan — ja vesiresurssien vuoksi.
World Food Programme (WFP) tunnistaa, että konflikti on ankaran nälän, köyhyyden ja pakkomuuttojen suurin syy Etelä-Sudanissa. ”Rauha voi avata mahdollisia ratkaisuja Etelä-Sudanin tulevaisuudelle”, sanoo Matthew Hollingworth, WFP:n maajohtaja Etelä-Sudanissa.
Maa on kamppaillut väkivaltaisuuksien kanssa vuodesta 2013 saakka ja nämä väkivaltaisuudet työntävät kipeästi kaivattua rauhaa ja vakautta entistä kauemmaksi.
Suurin osa 1,5 miljoonasta eteläsudanilaisesta maan sisäisestä pakolaisesta on menettänyt kotinsa, elinkeinonsa ja läheisensä paetessaan aseellisten joukkojen hyökkäyksiä. Joukot ovat ryöstäneet ja polttaneet kyliä ja usein kidnapanneet lapsia ja naisia.
Kostomielessä tehty väkivalta vaatii satoja ihmishenkiä ja se heikentää myös humanitaarisia ponnistuksia, jotka ovat kärsineiden yhteisöjen henkireikä.
”Miljoonat ihmiset kamppailevat yhä päivittäin, yrittäessään selviytyä ankaran nälän, virheravitsemuksen, elinkeinojen puutteen ja epävarmojen elinolosuhteiden keskellä”, sanoo Hollingworth.
Näin ei pitänyt käydä. WFP piti aiemmin tänä vuonna muodostettua yhtenäistä kansallista hallitusta mahdollisuutena laajentaa toimintaansa ruoka-avustusoperaatiosta kestokykyä vahvistaviin ohjelmiin, jotka edistävät pitkän aikavälin ruokaturvaa ja ihmisten kykyä kasvattaa omaa ruokaansa.
”Rauhaan ei ole olemassa ihmelääkettä — jokainen voi ottaa osaa vakauden edistämiseen”
”Humanitaarisen avustuksen kyky pelastaa ihmishenkiä ja parantaa ihmisten elämiä on rajallinen. Tämänkaltaisten ohjelmien menestyksekäs toteuttaminen vaatii rauhaa ja vakautta”, sanoo Hollingworth.
Suhteellisen rauhallisilla ja vakailla alueilla on mahdollista toteuttaa kestokykyä vahvistavia hankkeita, kuten käteissiirtoja, joihin sisältyy fyysisen rahan, tilisiirtojen tai elektronisten kuponkien vaihtaminen ruuaksi vähittäiskaupoissa. Toimet auttavat perheitä täyttämään ruokatarpeensa ja monipuolistamaan ruokavaliotaan.
Vuonna 2019 WFP tuki paikallista taloutta injektoimalla 37,5 miljoonaa euroa paikallisille markkinoille käteissiirto-ohjelmiensa kautta.
WFP torjuu myös juurtunutta eriarvoisuutta ja eristyneisyyttä eteläsudanilaisissa yhteisöissä käyttäen apuna projekteja, jotka edistävät yhteisöllisyyttä ja tasoittavat tietä pitkäaikaiselle rauhalle. WFP:n käteisohjelmaa toteutetaan pohjoisilla Ajongin, Dungopin, Pagain ja Bulyom Bomasin alueilla Twicin maakunnassa. Ohjelma sijoittaa fyysisten hyödykkeiden, kuten matalien kaivojen ja monikäyttöisten lampien rakentamiseen ja tämä on auttanut vähentämään vesiresursseista käytäviä kiistoja.
Ihmiset ovat rakentaneet kaivattuja infrastruktuureja kuten yhteisöjä ja markkinoita yhdistäviä teitä sekä tulvia estäviä patoja, ja he ovat saaneet työnsä vastineeksi rahallista kompensaatiota ja koulutusta. Tämän lisäksi ohjelma on tukenut maanviljelyä. Kaikki nämä toimet ovat parantaneet ruokaturvaa, maataloutta, kauppaa ja liikkuvuutta. Viime vuonna lähes 600 000 ihmistä hyötyi tämänkaltaisista kestokykyä vahvistavista aktiviteeteista.
”Rauhaan ei ole olemassa ihmelääkettä”, sanoo Hollingworth. ”Jokainen voi ottaa osaa Etelä-Sudanin vakauden edistämiseen ja maan potentiaalisen kasvun tukemiseen antamalla sen hauraalle rauhalle mahdollisuuden kasvaa, tarjoamalla haavoittuvaisessa asemassa oleville ihmisille pelastusköyden ja auttamalla ihmisten kestokyvyn rakentamisessa.”
