”Minä aion käydä koulun loppuun, valmistua ja vasta sitten voin edes miettiä avioliittoa!”
Ruoka tukee tyttöjen koulunkäyntiä Etelä-Sudanissa.
”Koulutus on minulle etusijalla. Haluan kasvaa joksikin, haluan tulla lääkäriksi!” Atap Garang sanoo.
Toisin kuin monet muut hänen ikäisensä, 16-vuotias Atap on varma siitä, mitä hän haluaa elämältään.
Hän on itsevarma, päättäväinen ja vaikuttaa siltä, että hän tulee menestymään.
Atap on pysynyt koulussa kunnianhimoisen ohjelman ansiosta, jonka tarkoituksena on tukea tyttöjen koulutusta tarjoamalla heidän perheilleen ruokaa vastineeksi lasten säännöllisestä koulunkäynnistä.
Monet Atapin ikätovereista eivät kuitenkaan ole olleet yhtä onnekkaita kuin hän, sillä Etelä-Sudan on tunnettu lapsiavioliittojen yleisyydestä. Yli puolet tytöistä naitetaan ennen kuin he täyttävät 18 vuotta. Atap on yksi niistä 16 000 tytöstä, jotka saavat kotiin vietäväksi YK:n World Food Programmen (WFP) tarjoamaa ruokaa, vastineeksi säännöllisestä osallistumisesta oppitunneille.
Miten ohjelma toimii?
Ohjelma tunnetaan nimellä Girls’ Incentive ja se on osa WFP:n kouluruokatoimintaa peruskouluissa, joissa tyttöjen osallistuminen on ollut alhaista. WFP tarjoaa tytöille kotiin vietäväksi ruokaa, joka toimii kannustimena osallistua koulunkäyntiin, mutta mikä parantaa myös heidän ruokaturvaansa.
Osallistuakseen ohjelmaan tyttöjen on oltava kirjoilla koulussa ja käytävä luokkia 3–8. Kyseisten luokka-asteiden välinen aika on tytöille juuri se, jolloin heillä on suurin riski jättäytyä pois koulusta, koska he ovat tulleet teini-ikään. Saadakseen ruokaa WFP:ltä, tyttöjen tuntiosallistumisen on oltava vähintään 80 prosenttia. Kun heidän osallistumisensa on vahvistettu, he saavat joka kuukausi ruokaa, jonka he vievät kotiin. Jokainen tyttö saa mukaansa 10 kiloa viljaa ja 3,5 litraa kasviöljyä.
Ruoka ei kuitenkaan yksin riitä pitämään tyttöjä koulussa.
Perheen tuki
Lasten koulunkäynti on mahdollista vain, jos heidän perheensä hyväksyy sen. Atapin äiti, 36-vuotias Anyang Deng, ymmärtää tämän todellisuuden todella hyvin.
”Unelmani on nähdä Atap valmistuvan,” hän sanoo ”Hyvä elämä on mahdollista vain koulutuksen kautta. Koulutetulla ihmisellä on enemmän mahdollisuuksia menestyä elämässä.”
Anyang kasvattaa Atapia ja hänen kuutta sisarustaan oman siskonsa kanssa. Sisällissodan alettua Etelä-Sudanissa vuoden 2013 joulukuussa, Anyangin aviomies, eli Atapin isä, matkusti rajan yli Sudaniin etsimään töitä. Kolme vuotta on kulunut, eikä hän ole palannut. Talouden romahdettua Sudanissa, hän ei ole juuri pystynyt tienaamaan eikä lähettämään rahaa kotiin. Perheen toimentulo on jäänyt Anyangin vastuulle.
Mutta kaikkien vaikeuksien keskellä, Anyangin perhe taistelee eteenpäin unelmien perässä.
Kuten monet muutkin yhteisön jäsenet, Anyang ei pystynyt käymään kouluaan loppuun, koska hän alkoi perustaa perhettä. Siihen heidän samanlaisuutensa loppuvatkin.
Toisin kuin muiden maannaistensa toteutumattomat unelmat, Anyangin unelmat ovat ainoastaan siirtyneet seuraavalle sukupolvelle. Anyang on yhtä päättäväinen kuin tyttärensä saadakseen unelmansa toteutumaan.
”Halusin tulla lääkäriksi, mutta se ei onnistunut. Uskon, että Atap tekee sen puolestani.” Anyang sanoo.
Kova elämä
Aivan kuin sota ei olisi jo tarpeeksi, syvään juurtuneet kulttuuriset normit ja käytännöt tekevät tyttöjen ja naisten elämästä usein vaikeaa. Tavallisella eteläsudanilaisella tytöllä ei todennäköisyyksien mukaan ole suuria mahdollisuuksia toteuttaa unelmiaan.
Etelä-Sudanissa tytön kohtalo määräytyy usein syntymässä. Hänet kasvatetaan hoitamaan ja pitämään huolta perheen miespuolisten jäsenten tarpeista valmistamalla ruokaa ja siivoamalla. Nämä tehtävät nähdään harjoituksena ennalta määrättyä tulevaisuutta varten, jolloin hänestä tulee vaimo ja äiti.
Huolimatta siitä, että Etelä-Sudanin perustuslaki kieltää lapsiavioliitot, käytäntö on edelleen hyvin yleinen. Lähes joka kymmenes tyttö on naimisissa ennen 15. ikävuottaan.
Tässä usein melko anteeksiantamattoman patriarkaalisessa yhteiskunnassa, jossa vanhemmat toivovat mieluummin poikalapsia tyttölasten sijaan, tytön elämä voi olla jatkuvaa haastetta.
”Poikien elämä on helppoa,” Atap sanoo tuhahtaen ärtyneesti.
Poikien uskotaan jatkavan perheen sukupuuta, nimeä ja kunniaa. Siksi poikia suositaan myös kouluissa ja opetuksessa.
Näiden rakenteiden vaikutukset ovat kaikkien näkyvillä. Noin 90 prosenttia kaikista 6 miljoonasta eteläsudanilaisesta naisesta ei osaa lukea eikä kirjoittaa. Naiset ovat pitkälti sidottuja kotiin ja he ovat sosiaalisen asteikon alimmalla puolalla.
Useita hyötyjä
WFP:n kotiin vietävät ruoka-annokset ovat vähentäneet koulunkäynnin keskeyttäneiden tyttöjen määrää, mahdollistanut ruuan lisääntymisen koko perheelle ja auttanut koulusta kokonaan pois jääneiden lasten paluun koulun penkille. Atapille koulunkäynti on antanut myös syyn ajaa mahdolliset kosijat tiehensä. Hänen lempiaineensa koulussa on uskonto, jonka opetussisältö inspiroi häntä ja antaa toivoa paremmasta tulevaisuudesta.
”Alusta alkaen, olemme nähneet kotiin vietävien ruoka-annosten vaikutuksen,” sanoo Adnan Khan, WFP:n Etelä-Sudanin maajohtaja. ”Ruoka on ollut erityisen tärkeää aikoina, jolloin maan tilanne on ollut vaikea, sillä säännöllinen ruoka tuo vakautta ja mahdollistaa sen, että kokonainen sukupolvi ei jää paitsi koulutuksesta.”
Vuonna 2018 WFP pystyi kumppanimaidensa Australian, Kanadan, Japanin, Saksan ja Yhdysvaltain tuella tarjoamaan kotiin vietäviä ruoka-annoksia yli 16 000 tytölle Etelä-Sudanissa.
Vuonna 2019, Euroopan komission tuella, WFP pyrkii laajentamaan toimintaansa niin, että kotiin vietäviä ruoka-annoksia aletaan tarjoamaan myös pojille, erityisesti kouluissa, joiden oppilaista harva on poikia. Koulutus tulee muuttamaan Etelä-Sudanista paremman.
