Ajatuksia pandemiasta- loppusuoralla
Toistin aiemmassa blogissani arvion, että pandeeminen vaihe päättyy viimeistään alkuvuonna 2022. Ajattelin näin riippumatta omikron-variantista mutta sen tulo kuvioihin on entisestään vahvistanut käsitystäni pandemian aikajanasta. Pandemia päättyy pian, on jo todennäköisesti päättynyt joissain maissa. Jos siis annamme sen päättyä.
Omikronin suhteen ennustettiin kaikenlaista. Sanottiin jopa olevan pandemian ”reset” mikä suoraan nollaisi 100+ vuotta infektioepidemiologian kirjallisuutta. Iso-Britanniassa ennustettiin 15.12, että tammikuun puolessa välissä kuolemien ilmaantuvuus päivässä voi olla 600–6000, Imperial college-yliopiston onnekkaimmassa skenaariossa 3000 (jos rajoituksia ei lisätä). Suomessakin some-epidemiologit taisivat vetää hatusta 1000 kuolemaa päivässä. Englannissa rajoituksia ei merkittävästi kiristetty, ehkäpä Etelä-Afrikan tosielämän datan perusteella missä pää pidettiin kylmänä. Iso-Britannian kuolemien 7 päivän keskiarvo oli eilen n. 120 (tasaista ellei pientä laskua viime kuukaudet), Suomessa 11. En pidä jälkiviisaudesta mutta tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun pessimistisimmät mallit nousevat otsikoihin. Debatti mallien oletusarvoista olisi varmasti paikallaan, kun myös vaihtoehtoisia näkemyksiä on matkan varrella esitetty.
Koronapandemia on ollut yksi tämän vuosisadan merkittävimmistä terveyskriiseistä ja vaatinut tilinsä. Mutta kaikista kriiseistä selvitään ja mennään eteenpäin, eletään elämää eikä vain olla olemassa. Ensimmäisen maailmansodan ja tunnetun pandemiahistorian tuhoisimman pandemian Espanjan taudin jälkeen koetti ns. ”iloinen 20-luku”. Samaa toivoisin kaikille kansalaisille meillä ja muualla.
Sen sijaan terveysviranomaisten, asiantuntijoiden, akateemisen yhteisön sekä median suhteen tämä ei vielä tule olemaan ohi, ei saa olla. Koronapandemiaan sovellettiin globaalisti poikkeuksia lukuun ottamatta uutta pelikirjaa. Vanhoissa periaatteissa ei pidä väkisin pidättäytyä ja innovaatioon tulee yleisesti kannustaa, mutta lopulta täytyy pystyä osoittamaan vahvaan näyttöön nojaten, että interventioiden hyödyt ylittävät haitat. Olen aiemmin korostanut, että rajoitustoimien vaikuttavuutta olisi pitänyt alkaa tutkimaan asianmukaisesti heti pandemian alusta lähtien. On erittäin tärkeää avata vähintäänkin tärkeimpien päätösten perusteet, hyöty-haitta-arviot, tietopohjan epävarmuus, eri intressiryhmät ja vaikuttajat. Euroopan tautikeskus ECDC on laatinut laadukkaan ohjeistuksen nimenomaan tätä varten (”Protocol for a focused after-action review on evidence-based decision-making for selected COVID-19 response measures”).
Tämä on ensiarvoista pandemiavarautumisen kannalta, sillä seuraava tulee varmasti. Tämä keskustelu pitää ilman muuta käydä myös kansainvälisellä tasolla. Kansainvälisten järjestöjen viestinnässä ja riskiarvioissa on mielestäni osin tehty liikaa yksinkertaistuksia narratiivi eikä data edellä. Ja jos argumenttina on pääosin varovaisuusperiaate tai se, että kaikki rajoitukset ovat olleet välttämättömiä koronatorjunnassa (kuten koulusulut, iltapäiväkerhot ulkona, liikuntapaikkojen rajoittaminen, rajatoimet) niin näitä ajavien tahojen olisi hyvä nyt konkreettisesti ehdottaa, mikä kaikki on välttämätöntä haittojen korjaamiseen, rahasta viis. Tai jos/kun taikaraha todella loppuu, niin tulisi kertoa mistä leikataan.
Alla oleva kuvaaja kuvaa koronaan liittyvää kumulatiivista kuolleisuutta Euroopan maissa pandemian alusta 31.12.2021 asti (y-akseli) rajoitustoimien intensiteetin suhteen (keskiarvo, x-akseli). Ylikuolleisuus olisi vielä parempi mittari mutta sen suhteen on data-aukkoja. Kun katsoo maita missä korkein kuolleisuus, en oikein näe korrelaatiota keskimäärin kovien tai maltillisten toimien kanssa. En näe korrelaatiota pitkäkestoisiin maskimandaatteihin, koulusulkuihin tai aggressiivisiin rajatoimiin. Näen lähinnä heikkoja ja alirahoitettuja terveysjärjestelmiä, eriarvoisuutta ja köyhyyttä, asumisahtautta ja kroonisia kansanterveysongelmia. Ja sitten on paljon mitä emme yksinkertaisesti tiedä viruksen elämästä, meistä riippumatta. Tämä ei ole tutkimus vaan avoimeen dataan perustuva havainto. Uskoisin kuitenkin, että asiaan paneudutaan tutkimuksellisesti lisääntyvästi lähitulevaisuudessa.
Lähde: https://github.com/owid/covid-19-data/tree/master/public/data,stringency index: https://covidtracker.bsg.ox.ac.uk
TiedeTM
Pandemia on johtanut tiedeyhteisössä isoihin valitettaviin jakolinjoihin (kuten politiikassa) ja ”tieteen konsensuksen” nimeen on sanottu kaikenlaista. Tämä on jo syönyt uskottavuutta ja töitä pitää tehdä hurjasti sen palauttamiseksi.
Itse olen ollut hämmästynyt siitä kuinka puutteellista katsausten ja tutkimusten laadunarviointi näyttää olevan. Näytön asteella todellakin on väliä, toistan tätä hautaan asti. Ehdottaisin kaikille tieteentekijöille ja asiantuntijoille, ilmeisesti etenkin labratutkijoille ja insinööreille, kertausta tai pakollista kurssia datalukutaidosta ja näytön asteesta. Jos logiikalla ”toimii labrassa=toimii arjessa, muuta ei tarvita” jatketaan, niin yleisesti olemme aika pulassa. Nyt näyttää esimerkiksi olevan rummutusta FFP2-suojainten suhteen. Tämänkään suhteen todellista väestötason näyttöä ei ole eikä se muuksi muutu vaikka kuinka toivoisi. Toki Itävallasta ja Saksasta on jo kokemuksia mandaateista yli vuoden ajalta. Jokainen voi verrata maiden mittareita vaikkapa Ruotsiin missä maskien käyttöaste ylipäätänsä on ollut matala. Mitä vaan voi myydä, kunhan on vakuuttavalta tuntuvat perustelut. Epävarmuuden vallitessa on OK sanoa, että ”tehdään näin varmuuden vuoksi, emme oikeasti tiedä onko siitä hyötyä mutta aloitamme välittömästi asianmukaiset selvitykset”. On puolestaan vastuutonta sanoa, että ”tiedämme toimivan, piste”.
Pandemiavarautumisen pointit
Mutta miten mennään eteenpäin? Seuraavia pandemioita tuskin voi kokonaan pysäyttää, mutta juurisyihin voi puuttua ja vähentää riskejä. Nyt viittaan nimenomaan ihmisen ja ympäristön rinnakkaiseloon ja kuinka maankäytön muutokset, metsähakkuut ja ruoantuotantoon liittyvä tekijät liittyvät eri terveysturvallisuusriskien hallintaan. Nämä ovat isoja kokonaisuuksia ja en nyt mene niihin tarkemmin. Puhun lähinnä pandemiavarautumisesta terveydenhuollon ja terveysjärjestelmän näkökulmasta.
Itse näkisin neljä tärkeää kokonaisuutta:
1) Perusterveydenhuolto on laadukkaan ja tehokkaan terveysjärjestelmän kulmakivi ja sitä tulee vaalia. Valppaat lääkärit ja hoitajat etulinjassa havaitsevat signaaleja, jotka käynnistävät säännöllisesti harjoitellun vastetoiminnan.
2) Erikoissairaanhoidon kykyä vastata (väistämättömiin) tautihuippuihin tulee merkittävästi vahvistaa. Pandemiamatkan aikana tästä on puhuttu ihan liian vähän, ehkäpä ajateltiin ettei huippuja tule kunhan vaan tehdään X, Y ja Z.
3) Seurantajärjestelmien, laboratorioverkoston ja valmiustoimintojen vahvistaminen. Tärkeintä on ehdottomasti parantaa laadukkaan tiedon keräämistä kentältä ja siinä olennaista on asianmukaisesti koulutettujen henkilöresurssien lisääminen. Teknologisia ratkaisuja painotetaan korupuheissa, mutta jos kentältä ei tule dataa tai sen laatu on heikkoa, tekoäly ja koneoppiminen eivät ratkaise yhtään mitään. Tutkijoilla on aina omat agendansa ja se on hyvä huomioida markkinointipuheissa.
4) Kansanterveyden ja hyvinvoinnin parantaminen. Kaikista pandemioista on aina opittu, että vakavan taudin merkittäviä riskitekijöitä ovat iän lisäksi monet krooniset sairaudet sekä sosioekonomiset tekijät, joita voidaan ehkäistä pitkäjänteisellä terveys- ja hyvinvointipolitiikalla. Väestön kokonaisterveys, mukaan lukien henkinen hyvinvointi ja resilienssi, on monessa maassa valitettavasti kehittynyt väärään suuntaan koronpandemian aikana.
Näin, olen sanottavani sanonut. Näistä voi olla samaa tai eri mieltä, mutta kaikki tämä on joka tapauksessa käytävä perusteellisesti läpi. Tärkeintä on palauttaa luottamus viranomaisiin ja asiantuntijoihin. Tulen jatkossa vähentämään covid-someilua ja pyrin siirtymään muiden aiheiden pariin. Tekee varmasti hyvää.
Jussi Sane
terveysturvallisuusasiantuntija, infektioepidemiologian dosentti
