Työ on loputonta

Työn muutosta koskevassa keskustelussa toistuu väite siitä, että työ katoaa digitalisaation myötä. Tulevaisuuden kuvissa vaihtelevat massatyöttömyyden dystopia ja auvoinen joutenolo. Olisiko tarjolla kolmatta vaihtoehtoa? Voitaisiinko työtä koskevia merkityksiä ja käsitteitä uudistamalla rakentaa monipuolisempia tulevaisuuden mahdollisuuksia? Voisi nimittäin väittää, että työ ei ole loppumassa. Päinvastoin, työtä on tässä maailmassa loputtomasti, ja sitä syntyy jatkuvasti lisää.

Mitä työ on, miksi työtä on olemassa? Ehdotan, että työ ei ole sama asia kuin työpaikka, työnantaja-työntekijä-suhde tai työrooli. Näiden sijaan työ on ongelmanratkaisua. Työ syntyy ongelmasta, johon etsitään ratkaisua, tarpeesta, joka pitää tyydyttää, tai kysymyksestä, johon tarvitaan vastaus. Työtä on tämän vuoksi niin kauan kuin maan päällä on ihmisiä, joilla on tarpeita, ongelmia ja kysymyksiä. Työtä myös syntyy jatkuvasti lisää: kun yksi ongelma ratkeaa, uusia syntyy sen tilalle.

Päinvastoin kuin voisi siis ajatella tämänhetkisen keskustelun valossa, työ ei katoa digitalisaatioksi kutsuttavan ilmiön vuoksi.

Työnteko sen sijaan muuttuu tietenkin jatkuvasti. Työnteko ei sekään ole sama asia kuin työpaikka tai työrooli. Ehdotan, että työnteko on älykästä toimintaa, jolla ratkaistaan työn ytimessä olevaa ongelmaa. Älykäs toiminta missä tahansa ajassa on inhimillisen kyvykkyyden, sosiaalisen merkityksenannon ja laadukkaimpien saatavilla olevien työkalujen yhdistelmä.

Ihmisen ajattelun kehitys, työkalujen kehitys ja sosiaalinen kehitys ovat tietenkin jatkuvassa toisiaan määrittelevässä vuorovaikutuksessa. Kun mikä tahansa näistä muuttuu, muuttuvat myös älykkään toiminnan edellytykset ja tätä myöten (toivottavasti!) työnteko.

Työorganisaatioiden, jotka haluavat tehdä älykästä työtä, pitäisi näin ollen kiinnittää huomiota kaikkiin kolmeen: ihmiseen, työkaluihin, ja sosiaaliseen merkityksenantoon.

Tämän hetken digitalisaatiokeskustelua leimaa kuitenkin keskittyminen voittopuolisesti työkaluihin. Pahin skenaario lienee se, että digitalisaatioon reagoidaan hankkimalla liuta työkaluja, jotka eivät auta työn ytimessä olevan ongelman ratkaisua. Tärkeämpää olisi arvioida, käytetäänkö niitä älykkäästi — auttavatko ne ratkaisemaan työn ytimessä olevaa ongelmaa?

Toinen tärkeä kysymys on se, millä tavoin työorganisaatioissa tuetaan ihmistä? Nimittäin, ihminen luo työelämässä eniten arvoa tekemällä sitä, mihin kone ei pysty. Arvokkaimmassa ihmisen työssä korostuvat sellaiset ajattelun taidot kuin luovuus, oppiminen, joustava ajattelu sekä empatia. Onneksi tuoretta ymmärrystä ihmisestä on paljon saatavilla. Tulevaisuudessa mikä tahansa työorganisaatio voi saavuttaa merkittävää kilpailuetua juuri syvemmän ihmisen ymmärryksen kautta.

Kolmas kysymys on se, kuinka hyvin työnteko vastaa siihen, mikä on ihmisille merkityksellistä. Vastausta tähän kysymykseen ei löydy muutoin kuin vuorovaikutuksen kautta. Vuorovaikutuksen laadun parantaminen kaikkien työntekoon osallistuvien kesken parantaa saman tien ongelmanratkaisukykyä sekä työn potentiaalista merkitystä ja arvoa.

Jos jokin näistä kysymyksistä unohtuu, päädytään älyttömään työntekoon.

Kun keskitytään vain työkaluihin, haaskataan ihmistä. Kun ei ymmärretä, miten ihminen toimii, estetään laadukasta ajattelua. Kun unohdetaan, että työtä tehdään toisille ihmisille, syntyy tuotteita joilla ei ole merkitystä.

Yhteenvetona: Digitalisaatio ei tuhoa työtä, koska työ on loputonta. Työnteko puolestaan muuttuu ja on aina muuttunut ihmisen ajattelun ja työkalujen kehityksen myötä. Mille tahansa työorganisaatiolle paras tapa ”reagoida digitalisaatioon” tai minkä tahansa alueen kehitykseen on edesauttaa työntekijöidensä älykästä, merkityksellistä toimintaa.

Tämä tarkoittaa sitä, että työorganisaatioiden täytyy pystyä vastaamaan kolmeen kysymykseen:

1. Miksi tekemämme työ on olemassa: Mitä ongelmaa ratkaisemme, mihin tarpeeseen vastaamme, mikä on työmme merkitys toisille ihmisille?

2. Mitkä ovat parhaat tarjolla olevat työkalut ja ennen kaikkea, miten niiden käyttö edistää työn ytimessä olevan ongelman ratkaisua?

3. Miten tuetaan arvokkainta inhimillistä ajattelua eli sitä, johon kone ei pysty?