Bitcoin-reformaatio
Protestanttisen reformaation lyhyt historia, erityisesti Flandersin alue
1. Varhaiset erimielisyydet
Vuonna 1509 Erasmus Rotterdamilainen julkaisi menestysteokseksi kivunneen Tyhmyyden ylistys, joka oli rohkea satiirinen hyökkäys katolista kirkkoa vastaan. [2] Kuusi vuotta myöhemmin vuonna 1517 Martti Luther julkaisee 95 teesiään (lat. Disputatio pro declaratione virtutis indulgentiarum, suom. Väittely aneiden voimasta ja tehokkuudesta), jossa Luther kritisoi katolisen kirkon riistäviä ja saalistavia käytänteitä. [3] Muutaman kuukauden kuluessa tuhansia kopioita Lutherin teoksesta leviää ympäri Eurooppaa. Vastauksena tähän koettuun harhaoppisuuteen katolinen kirkko järjestää ensimmäiset kirjaroviot vuonna 1521. [4] Vuonna 1522 Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsija Kaarle V käynnisti inkvisition Alankomaissa harhaoppisten tukahduttamiseksi. [5] Vuonna 1523 ensimmäiset harhaoppiset poltetaan roviolla. [6] Vuonna 1535 keisari Kaarle V tuomitsee kaikki harhaoppiset kuolemaan ja vuonna 1539 hän tukahduttaa Gentissä syntyneen verokapinan.
Tänä aikana mikään sosiaaliluokka ei ole turvassa tukahduttamisyrityksiltä. Inkvisitio syyttää jopa harrasta flaamilaista Gerhardus Mercatoria (kuuluisa kartografi, joka tunnetaan hänen vuoden 1569 maailmankartastaan) vuonna 1543 ja hän vietti seitsemän kuukautta vankilassa, kunnes hänen vapautetaan todisteiden puutteen vuoksi. Samana vuonna Nikolaus Kopernikus julkaisee kirjansa heliosentrisestä eli aurinkokeskeisestä teoriasta ja flaamilainen lääkäri ja tieteellinen anatomian uranuurtaja Andreas Vesalius haastaa perustavalla tavalla Galenoksen anatomisen mallin ensimmäistä kertaa 1500 vuoteen. Vuonna 1548 renessanssihumanisti Christoffel Plantijn muuttaa Antwerpeniin. Hänen kirjakustantamostaan tulee nopeasti eräs Länsi-Euroopan arvostetuimmista. [7] Vuonna 1555 Antwerpeniin perustetaan ensimmäinen maanalainen protestanttinen kirkkokunta.
2. Avoin kapina
Kalvinistisaarnaajien häpeilemättömyys täällä [Flanderin] alueella on kasvanut niin suureksi, että he kehotttavat saarnoissaan ihmisille, että epäjumalien palvominnan lopettaminen heidän sydämistään ei riitä; epäjumalat on poistettava myös heidän näkyviltään. Vaikuttaa siltä, että he kehottavat kuulijoitaan ryöstämään kirkon ja poistamaan kaikki kuvat.
- Kortrijkilainen virkamies (1566) [*] [29]
Vuonna 1559 keisari Filip II matkasi Brysselistä Espanjaan. Filip II nimittää sisarpuolensa Margareeta Parmalaisesta Habsburgien hallitseman Espanjan Alankomaiden kenraalikuvernööriksi. Filip II kuitenkin kaappasi Margareetan nuoren pojan, Alexander Parmalaisen, mukaansa varmistaakseen, että sisarpuoli tekee kuten hän halusi. [28] Vuosi 1566 tunnetaan “ihmeellisenä vuotena”. Se saa alkunsa siitä, että flaamilainen aatelisto jätti Alankomaiden kenraalikurvernöörille syyttämättä jättämistä koskevan vetoomuksen, joka sai osakseen vähän huomiota. Tästä rohkaistuneina protestanttiset ryhmät ryhtyvät saarnaamaan katolisten kirkkojen sisällä ja rikkovat paikkoja tapahtumasarjassa, joka tunnetaan myöhemmin ikonoklasmina tai flaamiksi Beeldenstormina. Paikallinen aselepo saavutetaan ilman kenraalikuvernöörin myötävaikutusta ja protestanteille annetaan lupa saarnata kuudessa kirkossa Antwerpenin kaupunginmuurien sisällä. [8] Myöhemmin samana vuonna hollantilaisten kalvnistististen aatelismiesten muodostaman armeijan (geuzen) kärsimä tappio kallistaa valtaa takaisin rojalisteille eli kuningasvallan kannattajille.
3. Kurinpalautus
Vuonna 1567 espanjalainen Alban 3. suurherttua Fernando Álvarez “Rautaherttua” de Toledo saapui Alankomaihin 10 000 espanjalaisen veteraanisotilaista muodostetun armeijan kanssa Espanjan kuninkaan Filip II:n käskystä panemaan paikalliset kapinalliset kuriin. [9] Hän perusti “verituomioistuimen” vain muutama päivä saapumisensa jälkeen. Hänen kuusivuotisen kenraalikuvernöörikautensa aikana tapettiin lähes 20 000 ihmistä. [10] Alankomaihin saapuessaan uusi käskynhaltija korotti veroja ja käynnisti rakennusurakan valtavan linnoituksen rakentamiseksi Antwerpenin laitamille. Linnoitus valmistui vuonna 1572. Tästä viisikulmaisesta linnoituksesta tuli “yksi 1500-luvun tutkituimmista kaupunkirakennelmista.” [11]
Kolme vuotta myöhemmin Espanjan kuningas Filip II on taloudellisissa vaikeuksissa, Espanja julistaa konkurssin ja Espanjan kruunu jättää Alankomaita miehittävien palkkasoturien palkat maksamatta. Tämän seurauksena Antwerpenin linnoituksen komentaja, kenraali ja Alban herttuan henkivartija Sancho d’Avila ryöstivät Antwerpenin vuonna 1576. [12] “Espanjalaisten raivosta” tuli yksi pahimmista hirmuteoista vuosisatoihin. Sen aikana 7–10 % väestöstä tapettiin kolmessa päivässä ja tuhansia rakennuksia tuhottiin.
Vuosia jatkuneesta kovasta vastarinnasta huolimatta, jonka aikana muun muassa Antwerpenin linnoitus osittain tuhottiin, Antwerpenin kaupunki antautui vuonna 1585 espanjalaisille ja protestantit saavat neljä vuotta aikaa järjestellä asiansa ja muuttaa pois kaupungista. Sama tapahtuu Gentissä ja Brysselissä. Kaksikymmentä vuotta Antwerpenin ryöstön jälkeen yli puolet asukkaista on muuttanut muualle asumaan. [13] Euroopan vahvin talous sai sydänkohtauksen: seuraavan vuosisadan ajan Antwerpenin palkkataso on 35 prosenttia Leideniä alempi, vaikka tuolloin protestanteille ystävällinen Leidenin kaupunki sijaitsee vain 140 Antwerpenista pohjoiseen. [14]
4. Alankomaat, Uusi Amsterdam ja New York
Antwerpenin ja muun Etelä-Alankomaan kaatuminen saivat aikaan Hollannin tasavallan kulta-ajan, kun alueelle muutti noin 50–100 000 flaamilaista. [15] Samaan aikaan Englannin, joka oli jo tuolloin suhteellisen turvallinen uskonnollinen turvasatama, inhimillinen pääoma kasvu kiihtyi ulkomailta tapahtuvan muuttoliikkeen ansiosta. [16] Vuosikymmeniä jatkuneiden sotien ja valloitusretkien jälkeen Espanjan imperiumi oli sisäisesti heikentynyt (osittain kuninkaallien suvun sisäsiittoisuuden vuoksi) [17]. Sen vahvasta hierarkiapohjaisesta hallinnosta ei ollut vastusta ketterille, dynaamisille ja kaupallisesti suuntautuneille Alankomaiden ja Britannian talouksille. Uskonnollisen ja kaupallisen suvaitsevaisuuden ja toisaalta veden ympäröivän puolustettavissa olevan hallintoalueen yhdistelmä osoittautui menestysreseptiksi. Seuraavien 200 vuoden aikana Alankomaat ja Britannia kulkivat taloudellisen innovoinnin ja talouskasvun eturintamassa. [18]
23. tammikuuta 1579 joukko protestanttisia Pohjois-Hollannin maakuntia solmi Utrechtin liiton, jonka yhteydessä ne julistautuivat yhdeksi itsenäisiksi Espanjasta. Liittoasiakirjassa julistettiin täydellinen uskonnonvapaus Alankomaihin ja jota kunnioitettiin myös Uudessa Amsterdamissa. Sen jälkeen, kun englantilaiset ja joukko hollantilaisia olivat yhdessä vuonna 1588 onnistuneet tuhoamaan Espanjan suuren sotalaivaston (Voittamattoman armada) Englannin kanaalin taisteluissa, Espanja luopui pyrkimyksestään valloittaa Englanti. Vuonna 1602 muun muassa Antwerpeniin muuttanut kauppias Dirck van Os perustaa yhdessä kumppaniensa kanssa Hollannin Itä-Intian kauppakomppanian (VOC). Van Os auttoi myös rahoittamalla englantilaisen Henry Hudsonin vuoden 1607 Pohjois-Amerikan tutkimusretkikuntaa, allekirjoitti yhdet maailman vanhimmista osaketodistuksista ja perusti vuonna 1609 yhdessä muiden kanssa maailman ensimmäisen keskuspankin, Amsterdamsche Wisselbankin (AWB).
Tapahtumien kulku Hollannissa vuoden 1600 jälkeen on ristiriidassa yleisen mielipiteen kanssa siitä, miten tärkeää julkisen kaupankäynnin kohteena oleva valtionvelka on sekundaarimarkkinoiden synnyn kannalta. VOC:in osakkeet olivat ratkaiseva läpimurto, eivät valtion joukkolainat.
- Oscar Gelderblom ja Joost Jonker (2004)
Samana vuonna 1609 Espanja ja Alankomaiden tasavalta solmivat rauhansopimuksen. Vuonna 1620 pyhiinvaeltajaisät, jotka myöhemmin purjehtivat Mayflower-laivalla Pohjois-Amerikkaan ja perustivat Plymouthin siirtokunnan, saapuivat Leidenin kaupunkiin, joka antoi heille turvaa heidän kotimaassaan Englannissa roihunneelta uskonnolliselta suvaitsemattomuudelta. Vuonna 1621 flaamilaishollantilainen kauppias Willem Usselincx sai yleiseltä säätyjen kokoukselta (holl. Staten-Generaal) luvan perustaa Hollannin Länsi-Intian kauppakomppanian (holl. Verenigde Westindische Compagnie, WIC), joka sai yksinoikeuden Pohjois-Amerikan retkille. Vuonna 1624 ensimmäiset hollantilaiset uudisasukkaat saapuivat Governors Islandille Manhattanin laitamille. Vuonna 1626 vallonialaisesta Peter Minuitista tuli Uuden Alankomaan johtaja ja hän osti Manhattanin saaren lenapeisilta, joka on eräs lukuisista Pohjois-Amerikan alkuperäisasukkaiden heimoista. Manhattanista tuli siirtokunnan pääkaupunki, joka oli tuolloin vielä puhtaasti kaupallinen yritys. Vuonna 1638 Italiasta Hollantiin salakuljetettu Galileo Galilein aurinkokeskeinen tähtitiedettä käsittelevä teos “Kaksi uutta tiedettä” julkaistaan Leidenissa, Hollannissa. [19]
“Ennen muita vapauksia antakaa minulle vapaus tietää, lausua ajatukseni ja keskustella asioista rajoituksitta omantuntoni mukaan.”
- John Milton (1644)
Vuonna 1643 Isaac Jogues arvioi, että Manhattanilla asuu noin 500 ihmistä ja siellä puhutaan 18 eri kieltä. [20] Vuonna 1644 englantilainen runoilija John Milton julkaisee filosofisen sanan- ja ilmaisunvapauden puolustuksen Areopagitican. Vuonna 1654 pieni ryhmä portugalinjuutalaisia saapuu Manhattanille ja juutalaisyhteisön vedottua WIC:in johtajiin Euroopassa, heille Uuden Amsterdamin kuvernööri Peter Stuyvesant lopulta suostuu antamaan heille luvan jäädä. Tämä oli merkittävä ennakkotapaus tuleville ei-hollantilaisille uudisasukkaille. [21] Vuonna 1664 brittiarmeija valloitti Uuden Amsterdamin ja se nimettiin uudelleen New Yorkiksi. Kaupungin väkiluku oli tuolloin 9000. [22] Vuonna 1665 flaamilainen pakolainen ja entinen Baruch Spinozan opettaja Franciscus van den Enden julkaisee teoksensa Vapaat poliittiset lauselmat tai näkökohtia valtioon (holl. Vrye Politijke Stellingen, en Consideratien van Staat [23]), jossa van den Endenen puolusti sananvapautta, uskonnonvapautta, tasa-arvoa, orjuuden lakkauttamista ja suoraa demokratiaa. Vuonna 1683 englantilainen Earl Thomas Dongan nimettiin New Yorkin kuvernööriksi, jonka tehtäväksi annettiin anglikaanisen kirkon toiminnan edistämistä Uudessa maailmassa. Hän ei kuitenkaan koskaan onnistunut tehtävässään. [24] Vuonna 1689 eräs tunnetuimmista uuden ajan filosofeista John Locke julkaisee teoksensa Kirjanen suvaitsevaisuudesta (A Letter Concerning Toleration), jossa Locke esittää erittäin vaikutusvaltaisen uskonnollisen suvaitsevaisuuden puolustuksen. Vuonna 1777 New York hyväksyi ensimmäisenä osavaltiona perustuslain, jossa ei ole uskonnollista tunnustusta. New Yorkista tuli vallankumouksellinen osavaltio myös siinä, että se ei edellyttänyt viranhaltijoilta uskonnollista vakaumusta. [25]
Tämä kokous määrää edelleen, määrittelee ja julistaa, että uskonnon vapaa harjoittaminen ja uskonnosta nauttiminen sekä Jumalan palveleminen vailla syrjintää tai etusijaa, sallitaan ikuisesti tämän valtion rajojen sisäpuolella koko ihmiskunnalle.
- New Yorkin osavaltion perustuslaki (1777)
Viitteet
[1] Ilsink, M. & Koldeweij, J. (2016). Hieronymus Bosch: Visions of Genius. Bryssel: Mercatorfonds. Suom. huom. — Sebastian Brantista, ks. Eby, C. T. (1985) “Sebastian Brant and the Northern Renaissance”. Sacred Heart University Review 5(1): 19–32.
[2] “Tyhmyyden ylistyksestä oli ilmestynyt 36 latinankielistä painosta vuoteen 1536 mennessä”, ks. van Gulik, E. (2018). Erasmus and His Books. Kääntäjä J. C. Grayson. Toimittaneet J. K. McConica & J. Trapman. Toronto, Kanada: University of Toronto Press, s. 118.
[3] “Vatikaanin arkistoista käy ilmi, että noin vuonna 1512 varakkaat pankkiiriperheet, kuten saksalaiset fuggerit, ryhtyivät paavin edustajiksi anetodistusten myöntämiseksi ja muiden verojen keräämiseksi. Verojen määrä ja kovuus moninkertaistuivat keskiajalla. Väliaikaiset maksut muuttuivat pysyviksi, ja varakkaimmille kirkon jäsenille asetettiin monia uusia veroja. […] Anemarkkinoiden lisäksi on olemassa todisteita [katolisen kirkon harjoittamasta] avioliittomarkkinoiden saalistuskaupasta. Endogamia eli sisäryhmäavioliittoisuutta ja avioliittoa koskevia määräyksiä muutettiin mahdollisimman korkeiden ylimääräisten voittojen saamiseksi liittämällä avioliittosopimukseen “pelastusta koskevia lupauksia”. Ks. Ekelund Jr., R. B., Hébert, R. F. & Tollison, R. D. (2002). “An Economic Analysis of the Protestant Reformation”. Journal of Political Economy 110(3), s. 656.
[4] De Moor, I. (2010). De kracht van het protestantse woord: Het succes van de hagenpreken in Antwerpen en Gent. Maisterin opinnäytetyö Gentin yliopistossa.
[5] English, G. (2014). “Flemish Religious Emigration in the 16th/17th Centuries”. St. Andrews Institute of Scottish Historical Research (Scotland and the Flemish People), 7.2.2014.
[6] “Alankomaissa oli ylivoimaisesti sortavin harhaoppien vastainen lainsäädäntö koko Euroopassa. Vuosien 1523 ja 1566 välillä teloitettiin ainakin 1300 ihmistä ja tuhansia muita asetettiin syytteeseen, sakotettiin tai karkotettiin”. Ks. Pollmann, J. (2006). “Countering the Reformation in France and the Netherlands: Clerical Leadership and Catholic Violence 1560–1585”. Past & Present 190(1): 83–120. Suom. huom. — ks. Diefendorf, B. A. (). “Catholic Identity and the Revolt of the Netherlands: A View from South of the Border”. BMGN — Low Countries Historical Review, 126(4): 82–88; ks. myös Benedict, P. ym. (toim.) (1999). Reformation, revolt and civil war in France and the Netherlands 1555–1585. Amsterdam: Royal Netherlands Academy of Arts and Sciences; Frijhoff, W. T. M. (2011). “How North and South in the Low Countries Switched Religions: Catholic and Protestant”. Low Countries. Arts and Society in Flanders and the Netherlands. A Yearbook: 19, 46–53.
[7] Plantijnin perustelut Antwerpeniin muutolle: “Mikään muu kaupunki maailmassa ei voinut tarjota minulle enemmän mahdollisuuksia harjoittaa liiketointa, jonka halusin aloittaa. Antwerpeniin pääsee helposti; eri kansat tapaavat täällä markkinoilla; myös raaka-aineet, jotka ovat välttämättömiä kaupankäynnille, löyvytä täältä; kaikkien alojen käsityöläiset löytyvät helposti ja ovat opastettavissa lyhyessä ajassa.” Lähde: Spufford, P. (2006). “From Antwerp and Amsterdam to London: The Decline of Financial Centres in Europe”. De Economist 154(2): 143–175.
[8] Ks. aateliston sovitteluratkaisu
[9] Tätä tapahtumasarjaa pidetään kahdeksankymmenvuotisen sodan tai Alankomaiden itsenäisyyssodan lähtölaukauksena. Seuraavien viiden vuosikymmenen aikana Espanja lähetti Hollantiin 140 000 sotilasta. Huippuvuotena niin sanottuun Flanderin armeijaan kuului 86 235 sotilasta. Lähde: Parker, G. (2004). The Army of Flanders and the Spanish Road, 1567-1659: The Logistics of Spanish Victory and Defeat in the Low Countries’ Wars. Cambridge, UK: Cambridge University Press. Suom. huom. — Huomioi myös 1600-luvun Euroopan muut uskonsodat.
[10] Parker, G. (2012). “The Spanish Road to the Netherlands”. HistoryNet.
[11] Pollak, M. (2010). Cities at War in Early Modern Europe. New York, NY: Cambridge University Press, s. 14.
[12] Huhun mukaan hollantilaiset merten veijarit sieppasivat espanjalaissotilaiden palkkaa kuljettaneen aarrelaivaston. Tämän on tulkittu olleen espanjaisille oikeutus Antwerpenin verilöylyyn. Ks. Kunzle, D. (2002). From Criminal to Courtier: The Soldier in Netherlandish Art 1550–1672. Leiden: Brill, s. 145.
[13] Marnef, G. (1996). Antwerpen in de tijd van de Reformatie: Ondergronds protestantisme in een handelsmetropool 1550–1577. [E-kirja, s. 25]
[14] Ks. Van Der Wee, H. (1978). “Prices and Wages as Development Variables: A Comparison between England and the Southern Netherlands, 1400–1700”. Teoksessa I. Schöffer (toim.), Acta Historiae Neerlandicae (s. 93). Dordrecht: Springer. Osittain siksi, että Hollannin tasavalta (1587–1863) peri tullimaksuja kaikesta Antwerpeniin tuodusta kauppatavarasta, väestö ei koskaan täysin toipunut 1600-luvun kultaisille ajoille ennen kuin vasta 1850-luvulla. Ks. Antwerpenin väestökehitys.
[15] Joitakin esimerkkejä ovat Justus Lipsius (kielitieteilijä ja humanisti, Leidenin yliopiston ensimmäinen dekaani), Dirck van Os (amsterdamilainen kauppias, vakuuttaja, rahoittaja ja laivanvarustaja), Franciscus van den Enden (runoilija, lääkäri, taidekauppias ja filosofi) ja Judocus Hondius (kaivertaja ja kartografi). Ks. St. Andrewsin yliopiston Skotlantilaisen historian tutkimuksen instituutin tiedot ja artikkeli Schilling, H. (1983). “Innovation through Migration: The Settlements of Calvinistic Netherlanders in Sixteenth- and Seventeenth-Century Central and Western Europe”. Histoire sociale-Social History XVI(31): 7–33.
[16] Parker, G. (2013). “Complexity and diversity: domestic material culture and French immigrant identity in early modern London”. Post-Medieval Archaeology 47(1): 66–82
[17] Álvarez, G., Ceballos, F. C. & Quinteiro, C. (2009). “The Role of Inbreeding in the Extinction of a European Royal Dynasty”. PLOS ONE 4(4): e5174. Suom. huom. —Ceballos, F. C. & Álvarez, G. (2013). “Royal dynasties as human inbreeding laboratories: the Habsburgs”. Heredity 111: 114–121; Álvarez, G. & Ceballos, F. C. (2015). “Royal Inbreeding and the Extinction of Lineages of the Habsburg Dynasty”. Human Heredity 80: 62–68
[18] Suom. huom. — Hollannin talouden kehityksestä 1500–1900-luvuilla, ks. esim. Israel, J. I. (1989). Dutch Primacy in World Trade, 1585–1740. Oxford, UK: Clarendon Press; van Zanden, J. L. (1993) The Rise and Decline of Holland’s Economy: Merchant Capitalism and the Labour Market. Manchester, UK: Manchester University Press; de Vries, J. & van der Woude, A. (1997). The First Modern Economy: Success, Failure, and Perseverance of the Dutch Economy, 1500–1815. Cambridge, UK: Cambridge University Press; van Bochove, C. (2008). The Economic Consequences of the Dutch: Economic Integration Around the North Sea, 1500–1800. Amsterdam: Aksant.; Gelderblom, O. (toim.) (2009). The Political Economy of the Dutch Republic. Oxfordshire, UK: Routledge; Price, J. L. (2014 [2000]). Dutch Society: 1588–1713. Oxfordshire, UK: Routledge; Oostindie, G. & Roitman, J. V. (2014). Dutch Atlantic Connections, 1680–1800: Linking Empires, Bridging Borders. Leiden/Boston: Brill.
[19] Suom. huom. — ks. esim. Hilliam, R. (2005). Galileo Galilei: Father of Modern Science. New York, NY: Rosen Publishing
[20] ks. Woodard, C. (2012). American Nations: A History of the Eleven Rival Regional Cultures of North America. New York, NY: Penguin.
[21] ks. Finkelman, P. (2012). “The Roots of Religious Freedom in Early America: Religious Toleration and Religious Diversity in New Netherland and Colonial New York”. Nanzan Review of American Studies 34: 1–26.
[22] “[Yorkin] Herttuan siirtomaa oli todennäköisesti Uudessa maailman kaikkein monikielisin. Alankomaalaisen reformoitun uskonnollinen enemmistön lisäksi uskonnollinen väestölaskenta totesi alueella olevan hollantilaisia ja ruotsalaisia luterilaisia, ranskalaisia kalvinisteja ja presbyteerejä, puritaaneja, separatisteja, baptisteja, anabaptisteja, kveekareita ja monia muita protestanttilahkoja Brittein saarilta ja muualta; ja pieni määrä juutalaisia ja katolisia. […] Uudessa Alankomaissa suvaitsevaisuudesta ei ollut teoriaa tai filosofiaa. Se kehittyi tarpeesta kansoittaa erämaat ja edistää kauppaa ja kaupankäyntiä. Yksinkertaisesti sanottuna Hollannin Länsi-Intian kauppakomppani arvosti maallista menetystä teologiaa enemmän.” Lähde: viite [21]
[23] Suom. huom. — Lavaert, S. & Schröder, W. (2017). The Dutch Legacy: Radical Thinkers of the 17th Century and the Enlightenment. Leiden: Brill.
[24] Ks. viite [21]
[25] Ks. viite [21]
[26] Lähde: Horst, D. R. (2014). “The Duke of Alba: The Ideal Enemy”. Arte Nuevo: Revista de estudios áureos 1: 130–154. Hollanninkielinen kuvateksti kääntyy osittain: “Lopettakaa puutarhani tonkiminen, espanjalaiset siat // Kääntykää takaisin ja menkää pois // Tai [meri]veijarien nuijani näyttää teille kaapin paikan // Se rikkoo kallonne tai venyttää kaulanne […] // Juoskaa roistot, juoskaa, tai [merten] veijarit panevat teidät [juoksemaan].”
[27] Lähde: Gelderblom, O. C. (2003). “From Antwerp to Amsterdam: The Contribution of Merchants from the Southern Netherlands to the Commercial Expansion of Amsterdam (C. 1540–1609)”. Review (Fernand Braudel Center) 26(3): 247–282.
[27] Lähde: Gelderblom, O. C. (2003). “From Antwerp to Amsterdam: The Contribution of Merchants from the Southern Netherlands to the Commercial Expansion of Amsterdam (C. 1540–1609)”. Review (Fernand Braudel Center) 26(3): 247–282.
[28] Suom. huom. — Pösti, O. (2009 [1989]). Uusi katekismus. Verkkosivu. Vierailtu 13.11.2019.
[29] Janssen, G. H. (2014). The Dutch Revolt and Catholic Exile in Reformation Europe. Cambridge, UK: Cambridge University Press, ss. 23, 74–76. Suom. huom. — ks. myös, Green, V. (2000). A New History of Christianity. New York, NY: Continuum, ss. 140–142.
