Bitcoin poistaa kaikki muut rahat käytöstä
Ensin pikkuhiljaa ja sitten yhtäkkiä
Bitcoinin hyväksymiseen pätee yleensä kaksi sääntöä, jotka eivät käytännössä koskaan näytä rikkoutuvan. Kaikki tuntevat olevansa aina myöhässä ja kaikki näyttävät halunneet ostaa enemmän bitcoinia. Jokaisesta säännöstä on poikkeuksia, mutta bitcoinilla on ihmeellinen kyky muuttaa ihmisen psyykettä. Osoittautuu, että 21 miljoonaa on hupenevan pieni määrä, ja se todella pienenee, kun yhä useammat ihmiset ymmärtävät, että bitcoinin kiinteä tarjonta on pantu uskottavasti käytäntöön ja rahaverkostot lähenevät yhtä rahavälinettä. Bitcoinin kysyntää ohjaa sen rahaominaisuuksien uskottavuus ja rahan konvergentti luonne, mutta bitcoinin kysynnän lisääntyminen vahvistaa bitcoinin kiinteän tarjonnan niukkuutta. Bitcoinista tulee arvokkaampi rahahyödyke aina kun näin tapahtuu. Vaikka tämä ilmenee sitä selkeämmin, mitä syvemmälle bitcoinin kaninreikään liu’ut, ei ole mitenkään epätavallista, että reunoilla kulkevat ihmiset ovat aivan hukassa kryptovaluuttojen suuren määrän vuoksi. Toki, bitcoin on “johtavassa” asemassa tänään, mutta kryptovaluuttoja on tuhansia; mistä tiedät, että bitcoin ei ole kryptovaluuttojen MySpace? Miten voit olla varma siitä, että jokin uusi ei ohita ja vie bitcoinin asemaa?
Vaikuttaa hullulta uskoa, että bitcoinista tulee hallitseva maailmanlaajuinen valuutta, ja todennäköisesti se olisikin hullua, jos asiaa arvioitaisiin ylhäältä alaspäin, todennäköisyydellä painotetusta näkökulmasta. Nykyään bitcoin on yksi tuhannesta kilpailevasta digitaalisesta valuutasta, jotka kaikki näyttävät pintapuolisesti samanlaisilta. Sen 150 miljardin dollarin ostovoima on pisara valtameressä verrattuna maailmanlaajuiseen rahoitusjärjestelmään, joka antaa tukensa 250 biljoonan dollarin velkalastille. Yksin kullan ostovoima on 8 biljoonaa dollaria (50-kertainen bitcoiniin verrattuna). Millä todennäköisyydellä 11-vuotias internet-sensaatio nousee vuoden 2008 finanssikriisin tuhkasta ja muuttuu tyhjästä maailmanlaajuiseksi valuutaksi? Ajatus kuulostaa naurettavalta tai ainakin tällaisen tapahtuman todennäköisyys näyttää olevan liian pieni edes asian harkitsemiseksi. Jos kuitenkin aloitetaan alhaalta ylöspäin ja perustamme näkemyksemme muutamia perusperiaatteiden varaan, niin tuhannen kryptovaluutan melu häviää taustalle. Yhdessä vain muutama perusperiaate luovat yksinkertaisuutta ja selkeyttä siitä, mikä kerran saattoi tuntua liian monimutkaiselta edes havaita. Jos jonkun pitäisi arvioida tuhatta vaihtoehtoa päästäkseen oikeaan ratkaisuun, se ei välttämättä ole käytännöllistä tai mahdollista. Mutta jos voit eliminoida näistä 999 vaihtoehtoa yhden ratkaisun pohjalta tai aloittamalla muutamasta perusperiaatteesta, niin on käytännöllisempää päätyä johdonmukaiseen vastaukseen.
Tämä on etenemissuunnitelma melun vähentämiseksi ja keskittyäksemme siihen, millä on todella merkitystä. Yksilöt saattavat päätyä erilaisiin johtopäätöksiin näistä kysymyksistä, mutta tämä on harkinnanarvoinen tie, kun yritetään ymmärtää, miksi bitcoin kilpailee jatkuvasti kaikkia muita valuuttoja vastaan ja miksi se voittaa ne jatkossakin. Raha on perustarve, mutta se ei ole kollektiivinen hallusinaatio, eikä se ole myöskään yhteinen uskomusjärjestelmä. Yksilöt käyttävät bitcoinia, koska sillä on ainutlaatuisia ominaisuuksia, jotka tekevät siitä erinomaisen rahan muodon kaikkiin muihin rahoihin verrattuna. Koska raha on ratkaisu intersubjektiiviseen ongelmaan, rahajärjestelmät ovat taipuvaisia lähenemään toisiaan yhden rahavälineen kautta. Tai pikemminkin talousjärjestelmät syntyvät luonnollisesti yhdestä rahavälineestä rahan toiminnan vuoksi. Bitcoinille luontaiset ominaisuudet saavat markkinat lähentymään sitä viestintävälineenä ja keinona mitata arvoa, koska se edustaa porrasmaista parannusta muihin rahavälineisiin nähden. Jos joku hyväksyy perusnäkemyksen, jonka mukaan raha on välttämättömyys ja että rahajärjestelmät luonnollisesti lähentyvät toisiaan, niin kysymys on siitä, onko bitcoin optimoitu käyttämään rahan tehtävä paremmin kuin mikään kilpailijoista.
Raha on välttämättömyys
Sivilisaatiota sellaisena kuin me sen tunnemme ei olisi olemassa ilman rahaa. Ilman rahaa ei olisi lentokoneita, autoja eikä älypuhelimia — ja kykymme täyttää perustarpeet olisivat huomattavasti heikommat. Miljoonat ihmiset eivät voineet elää rauhallisesti yhdessä kaupungissa, maakunnassa tai maassa ilman rahaa. Raha on taloudellinen hyödyke, jonka avulla ruoka voi ilmestyä luotettavasti ruokakaupan hyllylle, bensaa saa huoltoasemilta, sähkö virtaa koteihin, puhdasta vettä tulee hanoista ja niin edelleen. Raha saa maailman toimimaan ja se ei toimisi niin kuin pidämme useimmat itsestäänselvyytenä, ellei raha suorittaisi tehtäväänsä. Rahan tehtävä on äärimmäisen aliarvioitu; se on niin huonosti ymmärretty, koska sitä ei yleensä tietoisesti pohdita. Kehittyneessä maailmassa luotettavaa rahaa pidetään annettuna. Samalla tavoin otamme annettuna rahan koordinoivan tehtävän kautta meille toimitetut perustarpeet.
Mieti esimerkiksi paikallista ruokakauppaa ja yhdessä myymälässä tarjolla olevaa valikoimaa. Yksilöllisten panostusten ja taitojen määrä, jotka tarvitaan tämän aikaansaamiseen, on hämmentävä. Itse myymälän koordinoinnista yksittäisiin pakkauksiin, teknologiatoimittajiin, logistiikkaverkostoihin, kuljetusverkostoihin, maksujärjestelmiin ja aina joka ikiseen elintarviketuotteeseen. Sitten pohdi tämän perustella kaikkia niitä ainutlaatuisia panoksia, jotka menevät jokaiseen hyllyriviin. Ruokakauppa on vain osa toteutusta; jokaisella tuotantopanoksella on oma erityinen tuotanto- ja toimitusketjunsa. Ja tämä on vain yksi nykyajan ihme. Nykyaikaisen viestintäverkon, energiajärjestelmän tai vesi- ja jätehuoltojärjestelmän purkaminen osasiinsa on samalla tavoin monimutkaista. Jokainen verkosto ja niihin osallistuvat luottavat muihin. Ruoantuottajat luottavat yksilöihin, jotka auttavat heitä tyydyttämään energiantarpeet, viestintäpalvelut, logistiikan, puhtaan juomaveden ja niin edelleen. Samalla tavoin muut luottavat ruoantuottajaan ja kaikkiin muihin. Käytännöllisesti katsoen kaikki verkostot ovat yhteydessä toisiinsa, ja kaikki on mahdollista rahan koordinointitehtävän avulla. Jokainen pystyy antamaan omat taitonsa muiden käyttöön omien mielenkiinnonkohteidensa ja mieltymystensä perusteella: he saavat vastineeksi tänään toimitetusta arvosta ja käyttävät sitten tuota samaista rahaa hankkiakseen muiden luomaa erikoistunutta arvoa tulevaisuudessa.
Eikä se tapahdu myöskään sattumalta. Jotkut vähemmän täsmälliset ajattelijat väittävät, että raha on joko kollektiivinen hallusinaatio tai että se saa arvonsa valtiovallalta. Todellisuudessa raha on työkalu, jonka ihminen keksi tyydyttääkseen hyvin erityisen markkinatarpeen kaupankäynnin helpottamiseksi. Raha auttaa helpottamaan kaupankäyntiä toimimalla välikätenä nykyisten ja tulevien vaihtotapahtumien välillä. Ilman tietoista ohjausta tai suuntaa markkinatoimijat arvioivat erilaisia hyödykkeitä ja lähentyvät sellaista työkalua, joka ominaisuuksiltaan soveltuu parhaiten helpottamaan nimenomaan muuntamaan nykyarvoa tulevaksi arvoksi. Yksilölliset kulutusmieltymykset vaihtelevat henkilöiden välillä ja muuttuvat jatkuvasti, vaihdannan tarve on käytännössä universaali ja tehtävä on selvästi vakio. Raha mahdollistaa jokaiselle yksilölle nykyhetkessä tuotetun arvon muuntamisen tulevaisuuden kulutukseksi. Kodille, autolle, ruualle, vapaa-ajalle ja niin edelleen annettu arvo muuttuu ajan mittaan ja vaihtelee loogisesti henkilöltä toiselle. Mutta tarve kuluttaa ja tarve viestiä mieltymyksistä eivät kuitenkaan muutu ja ne koskevat kaikkia yksilöitä intersubjektiivisesti.
Raha on olemassa mieltymysten, ja viime kädessä arvon, viestimiseksi. Mutta tunnustamalla, että kaikki arvo on subjektiivista (eikä sisäsyntyistä), raha muodostaa peruslähtökohdan arvon, ja mikä vielä tärkeämpää, suhteellisen arvon ilmaisemiseksi. Raha edustaa yhteistä tunnustusta siitä, että kaikille on hyötyä yhteisen kielen olemassaolosta henkilökohtaisten mieltymysten ilmaisemiseksi. Se yhdistää ja mittaa kaikkien talousyksiköiden mieltymykset, milloin tahansa, eikä arvoa olisi mahdollista välittää tai vähintäänkin se olisi äärimmäisen tehotonta, jos ei olisi kaikille yhteistä vakiota. Ajattele rahaa vakiona, jota vastaan kaikkia muita hyödykkeitä voidaan mitata. Jos rahaa ei olisi olemassa, kaikki olisi käytännössä pysähdyksissä eikä kukaan pysty sopimaan minkään arvosta. Yhteen vakioon vertaaminen on siten käytännöllisempi tapa tarkastella kahden hyödykkeen suhteellista arvoa. Miljardit ihmiset tuottavat miljardeja tavaroita ja palveluita. Jokaisella ihmisellä on omat erityiset mieltymyksensä. Lähentyminen kohti yhtä rahan muotoa kaikkien mieltymysten yhdistämiseksi ja ilmaisemiseksi synnyttää lopulta hintajärjestelmän. Mittaamalla ja ilmaisemalla kaikkien hyödykkeiden arvo yhteisessä välittäjässä (raha) on mahdollista ymmärtää, kuinka paljon yhtä hyödykettä (tai resurssia) arvostetaan muihin verrattuna.
Ilman yhteisen valuutan käyttöä ei olisi hinnan käsitettä. Ilman hinnan käsitettä ei olisi mahdollista tehdä minkäänlaisia taloudellisia laskelmia. Kyky suorittaa taloudellista laskentaa antaa yksilöille mahdollisuuden toteuttaa itsenäisesti toimia, jotka perustuvat hintajärjestelmän välittämään informaatioon, tyydyttääkseen parhaiten omat tarpeensa muiden tarpeita ymmärtämällä. Itse asiassa hintajärjestelmän avulla kysyntä- ja tarjontarakenteet muodostuvat, ja se on viime kädessä välttämättömyys, koska se tarjoaa keinon tiedonvälitykseen, jota ilman perustarpeiden tyydyttäminen ei olisi mahdollista. Kuvittele, että millään kuluttamallasi ei olisi hintaa. Mistä tiedät, mitä sinun olisi tuotettava saadaksesi haluamasi tavarat? Näin ollen omaa käsitystäsi tuottamastasi arvosta ja oikeastaan muiden tuottamien tavaroiden ja palveluiden olemassaolo ei olisi mahdollista, ellei hinnasta olisi jonkinlaista ilmentymää jossain muodossa. Siitä tulee kehämäistä, mutta raha on hyödyke, joka mahdollistaa talouden rakenteiden muodostumisen hintajärjestelmän välityksellä. Vaikka rahaa kutsutaan usein kaiken pahan aluksi ja juureksi, raha saattaa olla vain ihmiskunnan historian suurin sattuma. Keksintönä se — raha — on sellainen, että tietoinen ohjailu ei olisi sitä koskaan synnyttänyt.
Olen tarkoituksellisesti käyttänyt sanaa “ihme” järkyttääkseni lukijan omahyväisyyttä; me otamme usein tämän mekanismin itsestäänselvyytenä. Olen vakuuttunut siitä, että jos se olisi seurausta tarkoituksellisesta inhimillisestä suunnittelusta ja jos hinnanmuutoksien ohjaamat ihmiset ymmärtäisivät, että heidän päätöksillään on merkitystä kaukana niiden välittömästä tavoitteesta, tätä mekanismia ylistettäisiin yhtenä suurimmista ihmismielen saavutuksista. Sen epäonni on kaksinkertainen, sillä se ei ole ihmisen suunnittelun tuote ja että sen ohjaamat ihmiset eivät yleensä tiedä, miksi he päätyvät tekemään niin kuin he tekevät. Mutta ne, jotka vaativat “tietoista ohjausta” — ja jotka eivät voi uskoa, että jokin, joka on kehittynyt ilman suunnittelua (ja jopa meidän ymmärtämättämme), pitäisi ratkaista ongelmia, joita emme pystyisi ratkaisemaan tietoisesti — pitäisi muistaa tämä: ongelma on juuri siinä, että kuinka laajentaa resurssien käyttöastetta yksittäisen mielen ulottumattomiin; ja siksi, kuinka luopua tietoisen hallinnan tarpeesta, ja miten luoda kannustimet, jotka saavat yksilöt tekemään toivottavia asioita ilman, että kenenkään tarvitsee kertoa heille, mitä tehdä.
— F. A. Hayek, The Use of Knowledge in Society
Talousjärjestelmät konvergoituvat kohti yhtä ainoaa rahavälinettä
Loppuvaiheen piilaaksolaisten ajattelussa monet ihmiset uskovat, että tulevaisuudessa voi olla satoja, ellei jopa tuhansia, valuuttoja. Koneet tekevät kaikki laskelmat! Tekoäly ja kvanttikoneet hoitelevat asian. Älyllisesti “turvallinen” näkemys on kuitenkin se, että 95 prosenttia kryptovaluutoista todennäköisesti epäonnistuu, mutta on joitakin “mielenkiintoisia” projekteja”. “Lähtökohtaisesti on vaikea tietää, mikä onnistuu.” “Useimmat epäonnistuvat, mutta kuten pääomasijoittamisessa, niin voittajat voittavat suuresti.” Ainakin tämä on se, mitä useimmat Piilaakson asukit uskovat, koska se on puolustettavissa oleva rinnastus historiallisiin kokemuksiin yrityssijoittamisessa. Todellisuudessa se on märkään rättiin verrattava suojaus, joka ei perustu ensimmäisiin periaatteisiin. Se soveltaa myös tuttua kaavaa täysin erilliseen ongelmaluokkaan.
Vaikka voi tuntua loogiselta muodostaa mentaalinen kehys bitcoinin ympärille suhteessa teknologia-alan startuppien moninaiseen historiaan, niin vertailukohtaa ei ole. Bitcoin on rahaa, se ei ole yritys. Olisi epäloogista olettaa, että kahden rahavälineen kilpailu olisi millään tavoin samansuuntaista tai seuraisi samaa kaavaa kuin kahden yrityksen. Yritykset kilpailevat pääomanmuodostuksen asevarustelussa: ne tarvitsevat rahaa taloudellisen toiminnan koordinointiin. Miten ne saavat rahaa? Käyttämällä rahaa tavaroiden ja palvelujen tuotannon koordinointiin ja myymällä tuotoksensa suuremmasta rahasta (tehden voittoa). Pohjimmiltaan yritykset kilpailevat samoista rahavaroista kerryttääkseen pääomaa. Raha on työkalu, joka saa pyörät pyörimään. Kaikkia tarpeellisia yksilöllisiä taitoja ei yksinkertaisesti olisi mahdollista koordinoida, jotta tavaroiden ja palvelujen perille saattaminen voitaisiin nykyaikaisten tuotanto- ja toimitusketjujen aikana tehdä ilman rahaa. Se ei olisi myöskään mahdollista, ellei suuri joukko ihmisiä hyväksyisi yhteistä rahan muotoa.
Kun taloudessa on käytössä yksi yhteinen vaihdon väline, sen koko voi kasvaa yhtä suureksi kuin tuon vaihdon välineen halukkaiden käyttäjien määrä. Mitä suurempi talous on kooltaan, sitä enemmän siellä on mahdollisuuksia saada tuottoja vaihdannasta ja erikoistumisesta, ja mikä kenties vielä merkittävämpää, sitä pidempi ja pidemmälle kehittynyt tuotantorakenteesta voi tulla.
— Saifedean Ammous, Bitcoin-standardi
Tuotannon toimitusketjussa raha palvelee eri luokan erillistä tehtävää kuin mikään muu yksittäinen tavara tai palvelu. Se on ero mieltymysten toteuttamisen (tavaroiden ja palveluiden tuottaminen) ja preferenssien eli mieltymysten koordinoinnin (raha) välillä. Preferenssien tyydyttäminen riippuu preferenssien koordinoinnista, ja preferenssien koordinointi on riippuvainen hintajärjestelmästä, joka voi muodostua vain suuren luokan konvergenssista kohti yhtä rahavälinettä. Työnjakoa ei olisi olemassa ilman hinnoittelujärjestelmää, ei ainakaan siinä määri kuin on tarpeen monimutkaisten toimitusketjujen toiminnan mahdollistamiseksi. Tämä on juuritason periaate, jonka useimmat unohtavat pohtiessaan monien valuuttojen maailmaa. Kaikki hinnoittelujärjestelmät on johdettu yhdestä valuutasta. Hinnan käsitettä ei olisi olemassa, jos ei olisi kriittistä massaa ihmisiä, jotka tuottavat monipuolista joukkoa tavaroita ja palveluita, ja ilmoittavat näiden tavaroiden ja palvelujen arvon yhteisen välineen kautta. Konvergenssi eli lähentyminen on ennakkoehto sille, että rahan ja hinnan hyödyistä voidaan nauttia. Tämän seurauksena voi olla tarkempaa sanoa, että talousjärjestelmät syntyvät yhdestä rahavälineestä sen sijaan, että ne lähentyisivät toisiaan. Yksilöt lähentyvät yhtä rahavälinettä ja tuotos on talousjärjestelmä.
Siinä missä kaikkien muiden tavaroiden ja palvelujen arvo on kulutuksessa, rahan arvo on vaihdossa. Vaihto on se hyödyke, jonka jokainen yksilö ostaa valitessaan muuntaa arvoa (ajan, työvoiman ja aineellisen pääoman subjektiivinen tuotanto) rahahyödykkeeksi. Yksilölliset kulutusmieltymykset ovat ainutlaatuisia, mutta rahalla on yksi ainoa tehtävä kaikille markkinaosapuolille: se muodostaa sillan nykyisestä tulevaisuuteen (olipa kyseessä päivästä, viikosta, vuodesta tai pidemmästä ajanjaksosta). Missä tahansa nykyarvon vaihdossa menee jonkin verran aikaa tulevaisuudessa tapahtuvaan vaihtoon. Vaihtohetkellä jokaisen yksilön on päätettävä, mikä rahahyödyke parhaiten palvelee nykyhetkessä luodun arvon säilyttämisessä tulevaisuuteen. A vai B? Vaikka henkilö voi halutessaan pitää hallussaan yhtä tai useampaa valuuttaa, vain yksi voi suorittaa tämän toiminnon määritelmällisesti muita tehokkaammin. Yksi säilyttää tulevaisuuden ostovoiman paremmin kuin toinen. Jokainen ymmärtää tämän intuitiivisesti ja tekee päätöksen yhden välineen luontaisista ominaisuuksista suhteessa toiseen. Päättäessään, mitä rahahyödykettä käytetään, toisen yksilön preferenssit vaikuttavat toiseen yksilöön, mutta jokainen yksilö tekee lopulta riippumattoman arvion eri rahahyödykkeiden suhteellisista vahvuuksista. Ei ole sattumaa, että markkinat lähenevät yhtä rahavälinettä, koska kukin yksilö pyrkii ratkaisemaan saman tulevan vaihdon ongelman, joka riippuu toisten mieltymyksistä.
Perimmäisenä tavoitteena on päästä yksimielisyyteen siten, että jokainen yksilö voi viestiä ja vaihtaa laajimman ja merkityksellisimmän kauppakumppanien joukon kanssa. Kollektiivisesti se on objektiivinen arvio aineellisista hyödykkeistä, joka perustuu intersubjektiiviseen tarpeeseen. Tavoitteena on löytää yksi hyödyke, jonka kaikki hyväksyvät olevan i) suhteellisen muuttumaton, ii) mitattavissa ja iii) toimivan vaihdossa. Suhteellisen muuttumattomuuden olemassaolo luo järjestyksen, jota ei aikaisemmin ollut olemassa, mutta tämän “vakion” on toimittava myös mittaamisen, että vaihdon välineenä. Se on näiden ominaisuuksien yhdistelmä, jota usein kuvataan rahalle ainutlaatuisten ominaispiirteiden — niukkuuden, kestävyyden, korvattavuuden (fungibiliteetin), jaettavuuden ja siirrettävyyden — yhdistelmänä. Hyvin harvoilla hyödykkeillä on kaikki nämä ominaisuudet, ja jokainen hyödyke on ainutlaatuinen, jonka luontaiset ominaisuudet tekevät siitä paremman tai huonomman tiettyjen tehtävien täyttämiseksi taloudessa. A on aina erilainen kuin B, ja rahahyödykettä täydellistävien ominaisuuksien yhdistelmä on niin harvinainen, että ero niiden välillä ei ole koskaan marginaalinen.
Käytännöllisemmin kaikki ovat yhtä mieltä rahahyödykkeestä, jonka avulla arvoa voidaan ilmaista, koska se on heidän yksilöllisten ja yhteisten etujensa mukaista. Se on ongelma itsessään: miten viestiä arvosta muiden markkinaosapuolten kanssa. Koko harjoituksen kannalta olisi epäedullista, jos yksimielisyyttä ei synny. Mutta itse rahahyödykkeen ominaisuudet mahdollistavat konvergenssin käynnistymisen ja konsensuksen muodostumisen. Tuhansien valuuttojen mielikuvitusmaailma on sokea näiden perusperiaatteiden suhteen. Yhteistä rahavälinettä kohti konvergoituvien yksilöiden kriittinen massa on se syöte, joka edellytetään toivotun informaation selvittämiseksi. Ja yhteisen välineen arvo kasvaa vain, kun yhä useammat ihmiset konvergoituvat sitä kohti vaihdannan helpottamiseksi. Perimmäinen syy on se, että kun useammat yksilöt lähenevät yhtä ainoaa välinettä, väline kerää itse asiassa enemmän informaatiota ja siitä tulee aiempaa hyödyllisempi.
Ajattele jokaista yksilöä mahdollisena kauppakumppanina. Kun yksilöt omaksuvat yhteisen välineen arvon standardiksi, kaikki rahaverkon nykyiset osallistujat saavat uusia kauppakumppaneita, samoin kuin ne yksilöt, jotka hakeutuvat osaksi rahaverkkoa. Tästä on molemminpuolista hyötyä, ja viime kädessä valinnanvapaus kasvaa. Mutta rahaverkon laajentuessa käy myös niin, että entistä useampia hyödykkeitä arvotetaan yhteisessä vaihdon välineessä. Hintoja on enemmän, ja sen seurauksena myös suhteelliset hinnat muodostuvat. Lisäinformaatio yhdistetään yhteiseen rahavälineeseen, johon kaikki verkon jäsenet (ja koko verkko) voivat luottaa resurssien paremmaksi koordinoimiseksi ja muuttuviin mieltymyksiin reagoimiseksi. Vakiosta tulee arvokkaampi ja luonnostaan luotettavammaksi, kun se välittää enemmän informaatiota useamman yksilön tuottamista hyödykkeistä. Vakiosta tulee itse asiassa muuttumattomampi, koska sen kautta välitetään enemmän muuttuvampaa informaatiota.
Kun rahaverkon omaksuminen kasvaa suuruusluokalla (10x), mahdolliset verkkoyhteydet kasvavat kahdella suuruusluokalla (100x). Vaikka tämä auttaa osoittamaan omaksumiseen liittyvän molemminpuolisen edun, se korostaa myös sen seurauksia, kun arvoa muunnetaan pienemmäksi rahaverkoksi. Kymmenesosan kokoisella verkolla on yksi prosentti kaikista mahdollisista yhteyksien lukumäärästä. Kaikki verkon jakaumat eivät ole tasavertaisia, mutta suurempi rahaverkko johtaa luotettavampaan vakioiseen tiedonsiirtoon — suurempaan tiheyteen, merkityksellisempään informaatioon ja viime kädessä laajempaan valikoimaan. Rahaverkon koosta ja verkon odotetusta kasvusta tulee kriittisiä osia intersubjektiivisen A/B-testauksessa, kun jokainen yksilö määrittelee, mitä välinettä käytetään. Vaikka niiden ihmisten määrä, joiden kanssa voimme ylläpitää merkityksellisiä sosiaalisia suhteita, on luonnostaan rajallinen, samat rajoitukset eivät koske rahaverkkoja. Raha antaa ihmisille mahdollisuuden murtaa Dunbarin luvun asettamat rajoitteet. Rahaverkko mahdollistaa miljoonien (ellei jopa satojen miljoonien) toisilleen tuntemattomien ihmisten myötävaikuttaa arvonlisäykseen verkon loppupisteissä, jonka vuoksi suoria yhteyksiä tarvitaan suhteellisen vähän.
Rahaverkot keräävät lopulta kaikkien muiden verkkojen arvon, koska kaikkia muita verkostovaikutuksia ei olisi olemassa ilman rahaverkkoa. Monimutkaiset verkot eivät voi muodostua ilman, että yhteinen valuutta koordinoi taloudellisia tuotantopanoksia, jotka ovat välttämättömiä positiivisesti vahvistavien hintapalautesilmukoiden käynnistymiseksi. Yhteinen valuutta on minkä tahansa rahaverkon perusta, jonka varaan muut arvoverkot voivat muodostua. Se tarjoaa yhteisen kielen arvon viestimiseksi, johtaen lopulta kaupankäyntiin ja erikoistumiseen, ja luo orgaanisesti kyvyn laajentaa resurssien käyttöä “tietoisen ohjauksen” ulottumattomiin (Hayekia lainatakseni). Jos tarkastellaan sosiaalisen verkoston, logistiikkaverkoston, televerkon, energiaverkon ja niin edelleen verkostovaikutuksia, niin summaa ne kaikki yhteen ja tulos on rahaverkon arvo. Rahaverkko ei vain tarjoa perustaa kaikille muille arvoverkoille, mutta kyseisen verkoston valuutalla maksetaan myös pääsystä kaikkiin rahaverkon johdannaisverkkoihin. Yhteinen valuutta on moottori ja öljy.
Kyllä, dollari, euro, jeni, punta, frangi, yuan, rupla, liira, peso ja niin edelleen ovat kaikki olemassa rinnakkain, mutta tämä ei ole avoimen maailmanlaajuisen talouden luonnollinen tehtävä. Sen sijaan jokainen nykyisin olemassa oleva fiat-valuutta on syntynyt kullan, jonka ympärille maailma oli aiemmin konvergoitunut yhteisenä rahastandardina, osittaisvarannon esityksenä. Yksikään fiat-valuutta ei selviäisi omillaan ilman valtiovallan interventiota; yksikään fiat-valuutta ei olisi koskaan syntynyt, ellei kultaa (ja sen rajoituksia) olisi ollut aiemmin rahavälineenä. Niin nykyaikaiset rahateoreetikot kuin kultaintoilijatkin eivät koskaan myönnä sitä, mutta kaikkien fiat-järjestelmien onnettomuudet ovat vain osoitus kullan epäonnistumisesta rahavälineenä. Kuolemaantuomittu kävelee. Kultakanta hylättiin virallisesti vuonna 1971, ja sen jälkeen lakiin perustuvien fiat-järjestelmien olemassaolo edustaa vain ohimenevää poistumista vapaiden markkinoiden rahavoimista. Nykyaikaiset fiat-järjestelmät ovat onnistuneet selviytymään niin kauan kuin ne ovat, koska ratkaisua fiatin luomaan ongelmaan ei vielä ollut olemassa. Bitcoin on ratkaisu fiatin ongelmaan, ja sen luomisesta lähtien ihmiset ovat konvergoituneet sitä kohti uutena rahastandardina; trendi jatkuu tiedon luonnollisesti levitessä.
Kaikki tiet konvergoituvat Bitcoiniin
Suurin vakio — äärellinen niukkuus
Markkinat lähentyvät bitcoinia kohti ajan myötä, ja bitcoinin arvo kasvaa jatkuvasti, koska se tarjoaa vakion, joka on parempi kuin mikä tahansa muu rahan muoto. Bitcoinilla on optimaalinen rahapolitiikka, jota noudatetaan uskottavasti hajautetusti. Vain 21 miljoonaa bitcoinia on koskaan olemassa, ja luottamustekijä poistetaan yhtälöstä kokonaan. Bitcoinin kiinteä tarjonta toteutetaan hajautetusti konsensusmekanismin avulla. Kukaan ei luota kehenkään ja kaikki valvovat sääntöjä itsenäisesti. Näiden kahden toiminnon seurauksena bitcoinista on tulossa niukin koskaan olemassa olleista rahan muodoista. Äärellinen niukkuus on ominaisuus, jota mikään muu rahan muoto ei ole koskaan saavuttanut tai voi koskaan saavuttaa, ja niukkuus pohjimmiltaan ohjaa bitcoinin kysyntää. Niukkuus on kuitenkin kaksipuolinen yhtälö. Kiinteä tarjonta voi olla ensisijainen veto, mutta kysyntä on kriittinen ja usein unohdettu osa niukkuutta. Kysyntä tekee tosiasiallisesti niukkuudesta hyödyllisen vakion vaihdannassa. Bitcoinista tulee yhä niukempaa kasvavan kysynnän ja täysin joustamattoman lopputarjonnan kaksisuuntaisena funktiona. Kiinteän tarjonnan niukkuus luo kysyntää, mutta lisääntyvä kysyntä luo sitten lisää niukkuutta. Se kuulostaa kehäpäätelmältä, koska sitä se on. Jos bitcoineja olisi 21 miljoonaa ja vain yksi ihminen pitäisi niitä jonkin arvoisena, bitcoinissa ei olisi mitään niukkaa tai hyödyllistä. Mutta jos 100 miljoonaa ihmistä arvostaa bitcoinia, 21 miljoonaa kappaletta on jo varsin niukkaa. Ja jos verkko kasvaisi miljardiin ihmiseen, niin 21 miljoonasta tulee erittäin niukkaa ja bitcoinista tulisi hyödyllisempi vakiona.
Kiinteän tarjonnan myötä lisääntynyt kysyntä johtaa luonnollisesti siihen, että bitcoinit leviävät useampiin käsiin. Niitä on vain tietty määrä ja lopulta piirakka jakautuu aina vain pienempiin osiin, jotka entistä useammat ihmiset omistavat. Yhä useamman ihmisen arvostaessa bitcoinia, sen verkosta ei saa vain suurempaa hyötyä; siitä tulee myös turvallisempi. Siitä saa suurempaa hyötyä, koska useammat ihmiset viestivät samalla arvon kielellä luotettavan vakion (= mittatikun) kautta. Ja kun useammat ihmiset osallistuvat verkon konsensusmekanismiin, koko järjestelmä on vastustuskykyisempi korruptiota vastaan ja lopulta koko verkko on turvallisempi. Huomaa, että lohkoketjussa ei ole mitään, joka takaisi kiinteän tarjonnan, eikä bitcoinin tarjonta-aikataulu ole uskottava, koska ohjelmisto sanoo sen olevan niin. Sen sijaan 21 miljoonaa on uskottava vain siksi, että sitä hallinnoidaan hajautetusti ja hallintaan osallistuu jatkuvasti kasvava määrä verkkoon osallistujia. 21 miljoonasta tulee sitä uskottavampi kiinteä numero, mitä useammat yksilöt osallistuvat konsensukseen, ja lopulta siitä tulee luotettavampi vakio, koska jokainen yksilö hallitsee aina vain pienempää osuutta verkosta ajan kuluessa. Kun käyttöönotto ja omaksuminen lisääntyy, turvallisuus ja hyödyllisyys toimivat ikään kuin lukitusmekanismina. Mieti bitcoinien jakautumista ja suhteellista tiheyttä ympäri maailmaa (lämpökartta verkon solmujen alla). Koska kattavuus ja tiheys jokaisella markkinalla leviää, bitcoinin vakio muuttuu aina vain kovemmaksi ja muuttumattomammaksi.
Mitä enemmän yksilöitä osallistuu bitcoin-verkkoon, sitä uskottavammaksi 21 miljoonaa käy, ja bitcoinia käyttävien mielissä äärellisestä niukkuudesta tulee se, joka erottaa bitcoinin kaikista muista rahan muodoista — niin vanhoista valuutoista kuin myös kilpailevista kryptovaluutoista. Kaikki muut valuutat joko keskittyvät ajan kuluessa (esim. dollari, euro, jeni ja kulta) tai ne olivat liian keskitettyjä alusta alkaen (esim. kaikki muut kryptovaluutat) kilpaillakseen uskottavasti 21 miljoonan kiinteän tarjonnan kanssa. Keskittäminen luo luonnostaan tarpeen luottaa johonkuhun, ja luottamus vaarantaa lopulta minkä tahansa valuutan tarjonnan, mikä puolestaan heikentää kysyntää ja syrjäyttää sen hyödyllisyyden vaihdannassa. Kaikki muut valuutat perustuvat luottamukseen, mutta bitcoinin vakio ei perustu luottamukseen — bitcoin on vapaa luottamuksen pakkopaidasta. 21 miljoonaa on uskottava vain siksi, että bitcoin on hajautettu, ja bitcoinista tulee yhä hajautetumpaa ajan myötä. Parasta mitä tahansa muu rahamuoto voi tehdä on olla bitcoin, mutta käytännössä se ei ole mahdollista, koska ihmiset konvergoituvat kohti yhtä rahavälinettä ja bitcoin voittaa kaikki muut valuutat kilpailussa. Kaikkien muiden valuuttojen on lopulta kilpailtava ihanteellista vakiota vastaan; sellaista, joka ei muutu ja joka ei perustu luottamukseen.
Kaikki rahan muodot kilpailevat keskenään jokaisessa vaihtotapahtumassa. Jos omaisuuserän ensisijainen (tai ainoa) hyöty on sen vaihtaminen muihin tavaroihin ja palveluihin ja jos samaiseen omaisuuserään ei sisälly vaatimusta tuottavan omaisuuden (kuten osakkeen tai joukkovelkakirjan) tulovirtaan, sen on kilpailtava rahan muotona. Tämän seurauksena kaikki tällaiset omaisuuslajit kilpailevat suoraan bitcoinin kanssa täsmälleen samasta käyttötapauksesta, eikä mikään muu valuutta koskaan tarjoa luotettavampaa vakiota, koska bitcoin on jo olemassa ja se on rajallista. Koska yksilöt konvergoituvat kohti yhtä rahavälinettä, bitcoinin niukkuus kasvaa jatkuvasti sekä tarjonta- että kysyntäpuolella, kun taas päinvastainen voima vaikuttaa kaikkiin muihin valuuttoihin rahakilpailun refleksiivisen luonteen vuoksi. Kahden rahahyödykkeen erottelu ei ole koskaan marginaalista, eikä se johdu yksittäisistä päätöksistä vaihtaa pikemminkin yhdessä rahavälineessä kuin toisessa. Raha on intersubjektiivinen ongelma, ja valinta ottaa yksi rahaväline käyttöön on nimenomainen merkki toisesta rahavälineestä luopumisesta, mikä puolestaan saa yhden verkon kasvattamaan arvoaan (ja hyödyllisyyttään) toisen verkon välittömällä kustannuksella. Kun bitcoinista tulee niukempaa ja luotettavampi vakiona, muut valuutat ovat vähemmän niukkoja ja muuttuvampia. Rahakilpailu on nollasummapeliä, ja suhteellinen niukkuus, joka on niin tarjonnan kuin kysynnän dynaaminen funktio, luo perustavanlaatuisen eron kahden rahahyödykkeen välille, joka vain kasvaa ja muuttuu ilmeisemmäksi ajan myötä.
Mutta muista, että niukkuus niukkuuden vuoksi ei ole minkään rahan tavoite. Sen sijaan raha, joka tarjoaa suurimman vakioisuuden, helpottaa vaihdantaa parhaiten. Suurimman suhteellisen niukkuuden omaava rahahyödyke säilyttää parhaiten arvon nykyisten ja tulevien vaihtojen välillä ajan kuluessa. Kaikkien muiden hyödykkeiden suhteelliset hinnat ja suhteelliset arvot ovat rahan koordinaatiotoiminnasta haluttu seuraus, ja jokaisessa vaihdossa jokaista henkilöä kannustetaan maksimoimaan nykyarvo tulevaisuudessa. Bitcoinin rajallinen niukkuus tarjoaa suurimman varmuuden siitä, että tällä hetkellä vaihdettu arvo säilyy tulevaisuuteen, ja koska yhä useammat ihmiset yhdessä tunnistavat bitcoinin olevan suhteellisesti niukin rahahyödyke, sen hintavakaus tulee uutena ominaisuutena (katso Bitcoin ei ole liian epävakaa).
Suurin mittaustyökalu — Jaettavuus
Vaikka niukkuus on kallio, kaikki niukat hyödykkeet eivät toimi rahana. Jotta rahahyödyke voisi toimia arvon viestinnän välineenä, rahahyödykkeen on oltava suhteellisen vakio, helposti mitattavissa ja toiminnallinen vaihdossa. Viivoitin voi olla tehokas mittaustyökalu, mutta viivaimet eivät ole niukkoja. Yksittäisiä viivoittimia on myös vaikea paloitella ja yhdistellä isommiksi tai pienemmiksi yksiköiksi vaihdon helpottamiseksi. Tätä vastoin rahahyödykkeen niukkuus ja mitattavuus mahdollistaa kaikkien muiden hyödykkeiden mittaamisen; mahdollisuus jakaa ja siirtää helposti rahayksiköitä tarjoaa vastineeksi käytännön hyötyä. Bitcoin yhdistää rajallisen niukkuuden ja kyvyn jakaa jokainen kokonainen yksikkö kahdeksan desimaalin tarkkuudella (0,00000001 BTC, 100 millibittiä (mBTC), 1 000 000 mikrobia (mkBTC) tai 100 000 000 satoshia) ja siirtää minkä tahansa määrän arvoa riippumatta sen suuruudesta tai pienuudesta. Jaettavuus jaettavuuden vuoksi ei välttämättä ole arvokasta rahan kannalta, kuten ei myöskään aiemmin mainittu niukkuus niukkuuden vuoksi. Juuri yhdistelmästä tulee arvokasta rahan yhdessä, etenkin kun jokainen jaettu yksikkö on fungiibeli eli vaihdettavissa päittäin — jokainen yksittäinen yksikkö on merkityksellisesti vaihdettavissa toiseen yksikköön ja jokainen yksikön osa on erotettavissa toisesta yksiköstä. Nämä ominaisuudet yhdessä tekevät bitcoinista paitsi täydellisen vakion, mutta myös tehokkaan keinon mitata arvoa vaihdon helpottamiseksi.
Koodissa yksi bitcoin esitetään todellisuudessa 100 000 000 alayksikkönä, jossa pienintä yksikköä kutsutaan satoshiksi (tai lyhyesti sat). Teknisesti yksi bitcoin on 100 000 000 satoshia. Vaikka yksi bitcoin vastaa tänään noin 9 000 dollaria, yksi satoshi on suunnilleen yhtä paljon kuin 0,0000900685 dollaria (yksi dollari on tällä hetkellä noin 11 103 satoshia). Pohjimmiltaan kuka tahansa voi vaihtaa minkä tahansa määrän arvoa bitcoiniksi. Bitcoin, kuten mikä tahansa muu raha, on toiminnallinen yhtä tarkoitusta varten eli säilyttää arvoa vaihtojen muodostaman sarjan välillä. Saa bitcoinia tänään tuotetusta arvosta, säästä ja kuluta bitcoinia tulevaisuudessa vastineeksi muiden tuottamasta arvosta. Se suorittaa saman tehtävän määrästä riippumatta. Jaettavuuden käytännön seuraus on, että bitcoin pystyy mittaamaan minkä tahansa ja kaiken arvon, jonka avulla se voi tukea kaikkea ja mitä tahansa omaksumista. Yksilöt tuottavat laajan kirjon arvoa, ja jaettavuuden avulla yksilöt voivat käyttää bitcoinia säästömekanismina riippumatta siitä, että säilyttääkö se 50 dollarin tai 50 000 dollarin edestä arvoa. Jotta rahahyödyke olisi tehokas viestintäväline, sen on kyettävä mittaamaan kaikenlaista ihmisten tuottamaa arvoa, ja bitcoin tekee tämän virheettömästi. Mahdollisuus jakaa ja siirtää mikä tahansa määrä bitcoineja saattaa sen kaikkien yksilöiden ja lopulta kaikkien tuotettujen hyödykkeiden saataville, riippumatta siitä, kuinka paljon arvoa kuhunkin niistä jyvitetään.
Rahakilpailun A/B-testissä, jos A > B, mikä tahansa määrä A:ta suorittaa rahan tehtävä paremmin kuin mikään määrä B:tä. Ajan kuluessa A kasvattaa ostovoimaansa suhteessa B:hen, olipa kyse sitten 50 dollarin tai 50 000 dollarin arvosta. Älä anna koskaan Coinbasessa kaupankäynnin kohteena olevien edullisilta ja “paremmalta diililtä” vaikuttavien kryptovaluuttojen sekoittaa mieltäsi, vaikka bitcoin näyttäisi “kalliilta”. Muista aina, että bitcoin voidaan jakaa pienempiin tai suurempiin yksiköihin suuremman tai pienemmän arvon säilyttämiseksi. Yksi bitcoin on luonnostaan mielivaltainen yksikkö, samoin kuin mikä tahansa valuuttayksikkö. Markkinatesti on seuraava: onko A toiminnallisempaa rahana kuin B. Se on intersubjektiivinen päätös, ja vaikka markkinat kertovat, minkä verkon se uskoo suorittaman rahatoiminnallisuuden tehokkaimmin hinnan ja arvon kautta, verkon arvo on tuotos, ei panos. Panos on jokainen yksilö, joka arvioi itse rahahyödykkeen ominaisuuksia suhteessa muihin. Jos bitcoin on arviossasi A, niin ei ole olemassa “liian kallista”. Bitcoin voi olla yli- tai aliarvostettu milloin tahansa, mutta jokainen bitcoinia käyttävä yksilö lisää verkon arvoa (palauta mieleen kauppakumppaneita ja verkkoyhteyksiä koskeva keskustelu). Mahdollisuus jakaa bitcoin hyvin pieniin yksiköihin sallii käytännössä rajattoman määrän ihmisiä muuntamaan ja viestimään arvosta verkon kautta. Jos A on suurempi kuin B ja jos A voi tukea rajoittamatonta omaksumista, se lopulta poistaa tarpeen käyttää verkkoa B.
Yksilöt, jotka arvioivat itsenäisesti tämän A/B-testin, päätyvät lopulta hyväksymään bitcoinin, ja bitcoin jaetaan aina vain (keskimäärin) entistä pienempiin yksiköihin. Tämä johtuu kasvavasta kysynnästä yhdistettynä kiinteään tarjontaan, ja verkon arvo kasvaa itse asiassa tämän prosessin tuloksena. Verkkona bitcoinista tulee arvokkaampi, koska useammat ihmiset arvostavat sitä. Pohjimmiltaan 0,1 bitcoin = 1000 dollaria on arvokkaampi kuin 1,0 bitcoin = 1000 dollaria, vaikka kummassakin tapauksessa arvo on sama dollareissa mitattuna. Mitä enemmän vaihdantaa (ja viime kädessä lisää kauppaa) tulee mahdolliseksi, sitä arvokkaampi bitcoin on kokonaisuudessaan, mutta arvo on todellisuudessa sen seurausta, että entistä useammat ihmisistä valitsevat käyttää bitcoinia vaihdon välineenä. Jokainen yksilö omistaa aina vain pienemmän nimellismäärän valuuttaa, mutta vastaavan yksikön ostovoima kasvaa ajan kuluessa. Jokaisen vaihdon yhteydessä jokainen yksilö välittää oman arvonsa verkkoon ja tekee sen kilpailevan rahaverkon välittömällä kustannuksella. Tämän prosessin avulla määritellään uusi hinta, joka on nimenomaan kunkin yksilön luomaa ja mittaamaa, ja sen seurauksena bitcoiniin kertyy enemmän informaatiota monipuolisemmasta kauppakumppanien joukosta.
Vaikka nykypäivän hintoja ei ehkä vielä ilmoitetakaan bitcoin-määräisesti, hinnoittelujärjestelmä syntyy joka kerta, kun yksilö muuntaa arvoa bitcoiniksi. Vaikka dollarit ovat epäsuoria välittäjiä, arvo, joka tuotetaan jossain maailmassa tietylle erilliselle yksilölle, ilmaistaan bitcoin-yksikössä; kun yhä useammat ihmiset valitsevat tehdä niin ja enenevässä määrin omista lähtökohdistaan, arvo muuttuu aina vain (keskimäärin) pienemmäksi bitcoin-yksiköksi. Seurauksena on, että aiempaa suurempi joukko ihmisistä voi käyttää pienempää bitcoinin nimellisarvoa siirtääkseen vastaavan määrän arvoa, ja koska useampi ihminen mittaa asioita bitcoinissa, sen kyky mitata suhteellista arvoa vain kasvaa. Koska bitcoin voi mitata kaiken arvon ja sen voi ottaa käyttöön rajaton määrä ihmisiä, se käytännössä vähentää kaikkien muiden arvonsiirtoverkkojen tarpeen pitkällä aika välillä, koska ajan mittaan vähiten muuttuva raha välittää lopulta informaation täydellisimmin. Rajallinen niukkuus yhdistettynä jaettavuuteen luovat erittäin tehokkaan vaihdon välittäjän. Bitcoinilla on alhaisin mahdollinen muutosnopeus sen ehdottoman niukkuuden vuoksi, ja se voidaan jakaa pennin murto-osiksi, minkä ansiosta sillä voidaan mitata arvoa paljon tarkemmin kuin millään muulla valuutalla.
Suurin vaihdon väline — Siirrettävyys
Tämän perustason myötä todellinen tyrmäysisku muuttuu todeksi: bitcoinia voidaan siirtää peruuttamattomasti viestintäkanavan kautta ilman, että tarvitaan minkäänlaista luotettavaa kolmatta osapuolta välittäjäksi. Tämä on täysin erilaista kuin fiat-järjestelmissä suoritettava digitaaliset maksut, jotka ovat riippuvaisia luotettavista välittäjistä. Kaiken kaikkiaan bitcoin on suurempi vakio, muuttumaton, kuin mikä tahansa muu rahan muoto ja se on erittäin hyvin jaettavissa (ja mitattavissa), jonka lisäksi sitä voidaan myös siirtää internetin kautta. Yritä tunnistaa mikä tahansa muu hyödyke, jolla voisi olla seuraavat ominaisuudet: äärellinen niukkuus (suurin muuttumattomuus) + jaettavuus ja fungibiliteetti (mittaaminen) + mahdollisuus lähettää sitä viestintäkanavan kautta (siirron helppous). Tämän kilpailun kaikki muut rahahyödykkeet kohtaavat kilpaillessaan konvergentista roolistaan rahana. Käytännössä ainoa tapa todella arvostaa tällaisen harvinaisen dynamiikan voimaa on kokea se omakohtaisesti. Kuka tahansa voi käyttää verkkoa lupia kysymättä ajamalla bitcoin-solmun kotikoneellaan. Mahdollisuus avata tietokone missä päin maailmaa tahansa ja siirtää äärimmäisen niukkaa resurssia kenelle tahansa muulle yksilölle ilman lupaa tai luottamatta luotettavaan kolmanteen osapuoleen on voimaannuttavaa. On lähes mahdotonta täysin ymmärtää, että sadat miljoonat ihmiset voivat tehdä tämän yhdessä ilman, että kenenkään tarvitsee luottaa muihin verkkoon osallistuviin.
Bitcoinia kuvataan usein digitaaliseksi kullaksi, mutta tämä ei todellisuudessa tee sille oikeutta. Bitcoin yhdistää fyysisen kullan vahvuudet digitaalisen dollarin vahvuuksiin ilman kummankaan rajoituksia. Kulta on niukkaa, mutta sitä on vaikea jakaa ja siirtää, kun taas dollaria on helppo siirtää, mutta se ei ole niukkaa. Bitcoin on äärimmäisen niukkaa, helposti jaettavaa ja helposti siirrettävää. Nykyisessä muodossaan sekä kulta että kaikki fiat-rahajärjestelmät ovat riippuvaisia luottamuksesta, mutta bitcoin on luottamukseton tai ainakin luottamukseltaan minimoitu. Bitcoin on optimoitu molempien vahvuuksien ja heikkouksien suhteen, minkä vuoksi markkinat konvergoituvat (ja jatkavat konvergoitumistaan) kohti bitcoinia rahan tehtävän toteuttamiseksi.
Bitcoin poistaa kaikki muut rahat pois käytöstä
Jos joku yksilö päätyy kolmeen tärkeimpään johtopäätökseen: i) raha on perustarve, ii) raha ei ole kollektiivinen hallusinaatio ja iii) talousjärjestelmät lähenevät kohti yhtä välinettä, niin kyseinen yksilö etsii tietoisemmin parasta mahdollista rahaa. Se on raha, joka säilyttää arvon tulevaisuuteen, ja antaa yksilölle lopultakin mahdollisuuden muuntaa oma aikansa ja omat taitonsa niin valtavaksi valintajoukoksi, että aikaisempien sukupolvien on vaikea sitä edes ymmärtää. Lopulta luotettava rahamuoto on vapautta: vapautta tavoitella yksilöllistä etua (erikoistuminen) ja kykyä muuntaa tuon arvon tuotos muiden luomaan arvoon (kaupankäynti). Ihmisten on pakko vastata näihin kysymyksiin toiminnassaan; kysyivätpä he tietoisesti itseltään tällaisia kysymyksiä tai eivät. Tietoinen ja tiedostamaton päätyvät samaan päätelmään, koska perustotuudet eivät muutu, ja rahan tehtävä on ainutlaatuinen: välittää nykyisiä ja tulevia vaihtoja ja tarjota peruslähtökohta subjektiivisen arvon viestimiseksi sen laajan ihmisryhmän keskuudessa, joka hyötyy kaupankäynnistä ja erikoistumisesta. Raha on välttämättömyys. On havaittavissa olevia ominaisuuksia, jotka tekevät tietyistä hyödykkeistä enemmän tai vähemmän toiminnallisia vaihdossa, ja vaihto on luonnostaan intersubjektiivinen ongelma.
Bitcoinin omistamisesta on tulossa kustannus pääsystä sellaiseen järjestelmään, joka on todennäköisesti kaikkien aikojen suurin ja monimuotoisin talous. Bitcoin on maailmanlaajuinen ja siihen pääsee mukaan lupaa kysymättä. Koska bitcoinista tulee kaikkien osallistujien jakama yleinen arvon kieli, kuka tahansa verkkoon kuuluva voi viestiä ja lopulta käydä kauppaa muiden verkkoon osallistuvien kanssa. Mitä enemmän kauppakumppaneita on, sitä suuremman arvon kukin yksikkö tarjoaa valuuttaa hallussaan pitäville yksilöille. Vaikka todennäköisesti aina on olemassa lainkäytöstä johtuvaa kauppaa haittaavaa kitkaa, pääsy samaan yhteiseen valuuttaan poistaa arvon viestimiseen liittyvän kitkan juurisyyn, ja bitcoinin kiinteän tarjonnan ansiosta sen hinnoittelumekanismi kerää ja välittää täydellisempää informaatiota vähimmällä mahdollisella vääristymän määrällä suhteessa mihin tahansa muuhun rahan muotoon. Ja kun yhä useammat ihmiset päättävät säilöä arvoa bitcoiniin, sen kiinteästä tarjonnasta tulee uskottavampi ja hinnoittelumekanismista luotettavampi ja tarkoituksenmukaisempi. Rahaverkon uudet omaksujat antavat arvoa ja realisoivat arvoa omaksumisen suhteessa, minkä vuoksi bitcoinista ei voi myöhästyä, eikä bitcoinista tule koskaan liian kallista.
Sillä ei ole väliä, kuinka monimutkainen bitcoin on. Päivän päätteeksi bitcoinista tulee A/B-testi. Rahan tarve on todellista ja yksilöt lähenevät sellaista rahan muotoa, joka parhaiten täyttää tehtävänsä vaihdossa. Mitään muuta valuuttaa maailmassa ei voi koskaan olla niukemmin kuin bitcoinia, ja niukkuus toimii ikään kuin painovoima, joka johtaa kasvavaan omaksumiseen ja arvon viestintään bitcoinissa. Nykyään suurin osa miljardööreistä ei ymmärrä bitcoinia. Bitcoin taistelee mahdollisuuksien tasa-arvon puolesta. Mutta jopa ne, jotka eivät ymmärrä bitcoinia, tulevat luottamaan siihen. On monia perustavanlaatuisia kysymyksiä. Bitcoin on liian epävakaa, näennäisen hidas, hidas skaalautumaan, ei yleisesti käytetty maksutapa, kuluttaa paljon energiaa ja niin edelleen. Vakaus on emergentti ominaisuus, joka seuraa sen omaksumisesta, ja kaikki muut havaitut rajoitukset ratkaistaan sen arvon suhteen, joka syntyy sen äärimmäisestä niukkuudesta yhdistettynä sen mitattavuuteen, jaettavuuteen ja arvon siirtämiseen. Valuutalla A on kiinteä tarjonta. Valuutalla B ei ole. Valuutta A kasvattaa arvoaan suhteessa valuuttaan B. Valuutta A:n ostovoima kasvaa edelleen suhteessa tavaroihin ja palveluihin, kun taas valuutta B käyttäytyy päinvastoin. Kumpaa niistä haluan? A vai B? Tee oikea valinta, koska vaihtoehtoiskustannus on aika ja arvo. Kaikki muu vain yksinkertaisesti selittää, miksi yksilöt mieluummin valitsevat A:n valuutta B:n sijaan, mutta käytännössä kaikki perustuu arkijärkeen ja itsesuojeluvaistoon. Bitcoin poistaa kaikki muut rahat pois käytöstä, koska talousjärjestelmät konvergoituvat kohti yhteistä valuuttaa — ja bitcoinilla on uskottavimmat rahaominaisuudet.
En usko, että meillä tulee koskaan olemaan kestävää rahaa ennen kuin otamme sen pois valtion hallinnasta. Emme toisin sanoen voi ottaa sitä väkivaltaisesti pois valtion käsistä. Kaikki mitä voimme tehdä asian edistämiseksi, on tarjota ovelalla epäsuoralla tavalla jotain, mitä valtiot eivät voi pysäyttää.
— Friedrich A. Hayek (haastattelussa vuonna 1984)
Kirjoituksessa esittämäni näkemykset yksinomaan minun, eivätkä ne edusta Unchained Capitalin tai työtoverieni mielipiteitä. Kiitos Will Colelle ja Phil Geigerille siitä, että tarkistitte kirjoittamani ja annoitte arvokasta palautetta.
Suomennos Parker Lewisin (Twitter) kirjoittamasta artikkelista “Bitcoin Obsoletes All Other Money”. Artikkeli on julkaistu alun perin Unchained Capitalin blogissa 24.1.2020.
Parker Lewis työskentelee Unchained Capitalin liiketoiminnan kehitysjohtajana.
Kirjoituksen on suomentanut Thomas Brand (Twitter).
