Bitcoinin yhteiskuntasopimuksen avaaminen
Viitekehys Bitcoinin epäilijöille (2/3)
Bitcoin on uusi yhteiskunnallinen ja taloudellinen instituutio. Se eroaa niin paljon nykyisistä instituutioistamme, että meidän pitäisi olla epäileväisiä ja kysyttävä niin monta vaikeaa ja painavaa kysymystä ennen kuin voimme luottaa sille taloudellista arvoa. Jotkut vastaukset käyvät ilmi ajan myötä (tai Lindyn vaikutus, kuten hienot ihmiset sanovat), mutta se ei tarkoita, ettemme voi keksiä teorioita tai viitekehyksiä. Yksi tällainen viitekehys, joka on auttanut minua ymmärtämään bitcoinia, on yhteiskuntasopimusteoria.
Ensinnäkin, fiat-raha on yhteiskuntasopimuksen seurausta: ihmiset antavat valtiolle vallan hallita rahan tarjontaa ja muita elintärkeitä toimintoja. Valtio puolestaan käyttää tätä valtaa kansantalouden hoitamiseen, varallisuuden uudelleenjakamiseen ja rikollisuuden torjumiseen. Monet eivät kuitenkaan ymmärrä, että myös bitcoin toimii yhteiskuntasopimuksen välityksellä.
Sosiaalinen kerros ja sen säännöt ovat bitcoinin sydän
Ja tätä yhteiskuntasopimuksen viitekehystä voidaan käyttää joihinkin olennaisiin kysymyksiin vastataksemme: Miksi bitcoin syntyi? Kuka päätti sen ominaisuuksista? Kuka hallitsee sitä tänään? Voiko kriittinen ohjelmistovirhe tappaa bitcoinin?
Yhteiskuntasopimusteoria
Yhteiskuntasopimusteoria alkaa ajatuskokeesta. Siinä oletetaan hypoteettinen väkivaltainen luonnontila, jossa ihmisten on sietämätöntä elää. He haluavat parantaa tilannettaan, kokoontuvat yhteen ja sopivat yhdessä valtuuttaa Leviathanin, suvereenin valtiovallan, suojelemaan heitä. Jokainen luopuu osasta vapauttaan (muun muassa varastamisesta ja murhaamisesta tehdään laitonta), kun taas Leviathanilla annetaan valta luoda lakeja, panna ne täytäntöön ja suojella ihmisiä väkivallalta.
Teoria ei kuitenkaan rajoita ihmisten ja valtion välistä suhdetta. Voimme soveltaa samaa ajatuskoetta taloustieteeseen. Jos tarpeeksi monet ihmiset ovat tyytymättömiä vaihtotalouteen eli suoraan vaihdantaan, he voivat yhdessä suostua käyttämään epäsuoran vaihdannan välinettä eli rahaa, luottoa tai jotain muuta kaupankäynnin laadun parantamiseksi.
Rahan tai luoton prosessi tapahtuu epäsuorasti. Jokainen ihminen kysyy, millaisia tuloksia he haluavat ja kuinka he voivat saavuttaa ne. Jos riittävän monet ihmiset yhteiskunnassa tavoittelevat samaa tulosta, voimme kutsua tulosta “Schellingin pisteeksi” tai yhteiskuntasopimukseksi.
Raha yhteiskuntasopimuksena
Kautta historian rahaa hallinneet valtiot ovat väärinkäyttäneet valtaansa kaikenlaisin tavoin: ne ovat takavarikoineet tilejä, estäneet tiettyjä ihmisiä tai ryhmiä käymästä kauppaa ja painaneet enemmän rahaa ja paisuttaneet tarjontaa — päätyen joskus hyperinflaatioon.
Aina kun valtiovalta ylittää sovitut rajat eli käyttää valtaansa väärin, ihmiset menettivät luottamuksensa yhteiskuntasopimukseen, joka antoi valtiolle tämän vallan. He palasivat sopimukseen, joka säilytti suurimman osan eduista (joita olivat yhteinen vaihdannan väline, arvon säilyttäjä ja laskentayksikkö) ilman sen pahempia ongelmia (valtion vallan väärinkäyttö): hyödykerahaan.
Rahalla on tärkeä opetus: mitä suuremmaksi ja arvokkaammaksi yhteiskunnallinen instituutio käy, sitä enemmän se houkuttelee muita hallitsemaan sitä.
Uuden hyödykerahasopimuksen ongelmana oli kuitenkin se, että se osoittautui yhtä epävakaaksi. Otetaan esimerkiksi kultakanta. Fyysinen kulta oli liian hankalaa jaettavaksi, liikuteltavaksi ja varastoitavaksi. Niinpä ihmiset keksivät nopeasti toisen kerroksen sen päälle ja kävivät kauppaa edustuksellisella paperirahalla, kun taas fyysinen kulta pysyi paikoillaan. Koska paperirahaa on helppo tuottaa, tarjonnan valvomiseksi oli oltava luotettava keskusvastapuoli. Tästä valtiovallalla oli pieni askel siihen, että se erotti paperirahan arvon sen taustalla olevasta hyödykkeestä fiat-rahan ottamiseksi käyttöön uudelleen.
Tässä on arvokas opetus: voit olla yhtä mieltä siitä, että olet kauhistuttavassa tilanteessa ja olet samaa mieltä siitä, että haluat muuttaa sitä, mutta tuloksena oleva yhteiskuntasopimus on vain niin vahva kuin se on uskottava. Ilman vakaata instituutiota sen toimeenpanemiseksi, sopimus menettää kansalaisten luottamuksen ja hajoaa.
Bitcoinin säännöt
Kun Satoshi Nakamoto keksi bitcoinin, hän ei keksinyt uutta yhteiskuntasopimusta. Satoshi teki jotain muuta — hän hyödynsi teknologiaa ratkaistakseen monia aiempien toteutusten ongelmia ja pani vanhan sopimuksen täytäntöön uudella ja paremmalla tavalla. Hän päätti noudattaa seuraavia sääntöjä:
- Vain kolikon omistaja voi tuottaa allekirjoituksen sen kuluttamiseksi (takavarikoimaton)
- Kuka tahansa voi käydä kauppaa ja säilöä arvoa bitcoiniin ilman lupaa (sensuroimattomuus)
- Bitcoineja tulee olemaan vain 21 miljoonaa kappaletta, jotka lasketaan liikkeelle ennustettavassa aikataulussa (inflatoitumattomuus)
- Kaikkien käyttäjien on voitava tarkistaa bitcoinin säännöt (väärentämättömyys)
Bitcoin uutena yhteiskunnallisen instituution muotona
Rahalla on tärkeä opetus: mitä suuremmaksi ja arvokkaammaksi yhteiskunnallinen instituutio käy, sitä enemmän se houkuttelee muita hallitsemaan sitä. Niinpä instituutio tarvitsee suojelua, jonka se voi saada vain toiselta voimakkaalta entiteetiltä: valtiolta. Ajan myötä suojelu muuttuu hallinnaksi ja sitten väärinkäytöksi. Kun yhteiskunnallisesta instituutiosta ei ole enää hyötyä kansalle, se korvataan uudella instituutiolla ja kierto käynnistyy uudelleen.
Satoshi yritti murtaa tämän noidankehän kahdella tavalla: ensinnäkin sen sijaan, että bitcoin saa turvallisuustakeensa voimakkaalta keskustoimijalta (kuten valtiolta), se luo hyperkilpailulliset markkinat omaksi turvakseen. Se muuttaa turvallisuuden hyödykkeeksi ja turvallisuuden tarjoajat (louhijoista) hampaattomiksi hyödykkeen tuottajiksi. Ja, toiseksi, Satoshi löysi keinon, jolla nämä kilpailevat turvallisuuden tarjoajat voisivat päästä yksimielisyyteen (konsensus) siitä, kuka omistaa mitäkin minä tahansa ajankohtana.
Bitcoin-protokolla automatisoi yhteiskuntakerroksessa solmitun sopimuksen, kun taas yhteiskuntakerros määrittelee bitcoinin säännöt käyttäjien yksimielisyyden perusteella. Ne ovat symbioottisessa suhteessa keskenään: kumpikaan niistä ei ole riittävä ilman toista kerrosta. Sosiaalinen kerros ja sen säännöt ovat bitcoinin sydän. Mutta protokollakerros tekee niistä ensimmäistä kertaa täytäntöönpanokelpoisia, ja samalla tekee yhteiskuntasopimuksesta uskottavamman ulkopuolisten näkökulmasta.
Bitcoinin hahmottamiseen yhteiskuntasopimuksena, jonka tekninen kerros mahdollistaa ja automatisoi, liittyy monia etuja. Ja se voi auttaa meitä vastaamaan bitcoinia koskeviin filosofisiin kysymyksiin.
Kuka voi muuttaa bitcoinin sääntöjä?
Sopimuksen säännöistä päätetään ja neuvotellaan jatkuvasti uudelleen yhteiskuntakerroksessa. Bitcoin-protokollan toteutus vain automatisoi ne. Bitcoin, tietokoneverkko, syntyi, kun monet ihmiset ajoivat tietokoneillaan samoja sääntöjä noudattavia bitcoinin toteutuksia (ajattele niiden puhuvan ikään kuin samaa kieltä).
Pysyt verkossa niin kauan kuin noudatat samoja sääntöjä kuin kaikki muutkin. Jos muuttaisin bitcoinin sääntöjä yksipuolisesti omalla tietokoneellani, se ei vaikuttaisi muuhun verkkoon — vain minä joutuisin häädetyksi, koska emme enää ymmärrä toisiamme (puhun nyt eri kieltä).
Ainoa tapa muuttaa bitcoinin sääntöjä on ehdottaa muutosta yhteiskuntasopimukseen. Muiden verkon jäsenten on hyväksyttävä jokainen tällainen ehdotus vapaaehtoisesti, koska siitä tulee sääntö vain, jos tarpeeksi moni ihminen aktiivisesti sisällyttää sen paikalliseen sääntökirjaan. Miljoonien ihmisten vakuuttaminen edellyttää uskomattoman paljon (ruohonjuuritason) työtä ja käytännössä sulkee pois kiistanalaiset muutokset, joista ei koskaan päästä laajaan yhteiskunnalliseen yksimielisyyteen. Tämän vuoksi bitcoin verkkoa voidaan päivittää tavoilla, jotka heijastavat sen jäsenten toivomuksia, mutta samalla se on uskomattoman vastustuskykyinen huonojen toimijoiden ehdottamia muutoksia vastaan.
Voiko ohjelmistovirhe tappaa bitcoinin?
Syyskuussa 2018 bitcoinin suosituimmassa toteutuksessa ilmeni ohjelmistovirhe (paikallisessa sääntökirjassa. Ohjelmistovirhe oli kaksi mahdollista hyökkäysvektoria: sen kautta mahdollinen hyökkääjä pystyi sulkemaan muiden käyttäjien bitcoin-ohjelmiston (joten he eivät enää voineet tarkistaa sääntöjä, väärentämättömyyden rikkoutuminen) ja mahdollisesti käyttää saman bitcoinin kahdeksi (inflatoitumattomuuden rikkoutuminen).
Bitcoinin kehittäjät korjasivat virheen nopeasti tarjoamalle verkolle päivitetyn sääntökirjan, joka sulki nämä mahdolliset hyökkäysvektorit. Vaikka virhe löydettiin ajoissa, eikä hyökkääjä koskaan hyödyntänyt virhettä, jotkut ihmiset kysyivät: Kuinka paljon vahinkoa olisi voinut syntyä? Olisiko bitcoin-verkon pitänyt elää inflaation kanssa hyökkäyksen jälkeen, mikä käytännössä rikkoo kyseistä sääntöä vastaan.
Yhteiskuntasopimusteoria voi vastata tähän kuuluvasti “ei”. Bitcoinin säännöt muodostetaan yhteiskuntakerroksessa ja ohjelmisto vain automatisoi ne. Jos yhteiskuntasopimus- ja protokollakerrot eroavat toisistaan, protokollakerros on väärässä — aina. Protokollakerroksen väliaikainen epäonnistuminen sopimuksen sääntöjen toimeenpanemisessa ei vaikuta itse sopimuksen pätevyyteen.
Itse bitcoin-poletilla ei ole arvoa. Arvo esiintyy puhtaasti yhteiskuntakerroksella.
Sen sijaan tässä on se, mitä olisi tapahtunut: mahdollinen virheen hyväksikäyttö olisi voitu korjata järjestelmällä lohkoketju uudelleen tavalla, joka kumoaa hyökkääjän aiheuttamat vahingot. Tämä olisi jakanut bitcoin-verkon kahteen eri verkkoon, joista kummallakin on oma rahakkeensa: yksi ohjelmistovirheen kanssa ja yksi ilman sitä. Jokaisella bitcoinin omistajalla olisi yhtä suuri määrä poletteja kummassakin verkossa, mutta näiden polettien arvon määrittävät yksinomaan markkinat, toisin sanoen kuinka paljon seuraava henkilö on halukas maksamaan niistä.
Tässä vaiheessa on tärkeää ymmärtää, että bitcoin-poletilla itsessään ei ole arvoa; se ei ole muuta kuin tilikirjassa oleva numero. Arvo on puhtaasti yhteiskuntakerroksessa. Siksi myös yhteiskunnallinen yksimielisyys ratkaisee, kumpi kahdesta poletista saa taloudellista tukea. On todennäköistä, että kaikki taloudellinen arvo siirtyisi uuteen, korjattuun verkkoon.
Kun bitcoin-ohjelmisto automatisoi yhteiskuntasopimuksen säännöt onnistuneesti, kaksi kerrosta synkronoidaan. Ja kun ohjelmisto ei väliaikaisesti synkronoidu, sillä on aina yhteiskuntasopimuksen majakanvalo ohjaa sen palaamaan. Tämä viimeisin ohjelmistovirhe ei ollut viimeinen. Yhteiskuntasopimusteoria antaa meille varmuuden siitä, että ohjelmistovirheitä voi ilmentyä ja että ne eivät uhkaa bitcoinin yhteiskunnallista instituutiota.
Vaarantavatko bitcoinin haaraumat inflatoitumattomuuden säännön?
Toinen kuuluisa filosofinen kysymys keskittyy “haaraumien” (engl. fork) käsitteen ympärille. Bitcoin-ohjelmisto on avointa lähdekoodia (jonka ansiosta käyttäjät voivat tarkistaa, että heidän sääntökirjansa tekee sen, mitä siinä sanotaan), joten kuka tahansa voi kopioida sen ja tehdä muutoksia. Tätä kutsutaan “haarautumiseksi”. Mutta, kuten aiemmin todettiin, nämä muutokset tehdään vain protokollakerrokseen, ei yhteiskuntakerrokseen. Muuttamatta ensin yhteiskuntakerroksen sääntöjä, bitcoinin haarauman ainoa tulos on, että häädät itse itsesi verkosta.
Jos haluaisit haarauttaa bitcoinin — ja et halua uuden verkon kuolevan heti — sinun olisi ensin haarautettava yhteiskuntasopimus. Sinun on vakuutettava mahdollisimman monet ihmiset siitä, että sääntöjoukko on heidän kannaltaan parempi, jotta he päivittäisivät sääntönsä yhdessä sinun kanssasi. Tällaisia haaraumia on vähän ja niissä on vaikea onnistua, koska ne vaativat tuhansien ihmisten mukaan tulemista. Tämän prosessin käyttäminen arvon luomiseen on samanlaista kuin presidentinvaalikampanjan kääntäminen taloudelliseksi sijoitukseksi.
Jälleen on tärkeä ymmärtää, että kaikki polettien arvo on puhtaasti sosiaalinen konstruktio. Poleteilla ei ole mitään arvoa; ne saavat arvonsa yhteiskunnallisesta yksimielisyydestä. Protokollan haarauttaminen ei ole yhtä kuin yhteiskuntasopimus, joten uusi poletti on oletusarvoisesti arvoton. Siinä harvinaisessa tapauksessa, että yhteiskuntasopimus itsessään jakautuu (kuten silloin, kun bitcoin cash jakautui bitcoinista), lopputuloksena voi olla kaksi heikompaa yhteiskuntasopimusta — kummankin on hyväksynyt vähemmän ihmisiä kuin vanhan sopimuksen.
Rahaa yleensä ja erityisesti bitcoinia voidaan pitää yhteiskunnassa elävien ihmisten välisenä yhteiskuntasopimuksena. Bitcoin ei ole uusi sopimus; se on vain uusi tapa toimeenpanna satoja vuosia vanha sopimus. Aiempiin yrityksiin verrattuna bitcoinin toteutus on dramaattinen parannus, koska se luo hyperkilpailulliset markkinat omaksi turvakseen. Bitcoinin yhteiskuntakerros ja protokollakerros vahvistavat toinen toisiaan, ja niiden välinen suhde antaa meille käsityksen vähän ymmärretyistä asioista, kuten sääntömuutoksista, haaraumista ja protokollavirheistä.
Suomennos Hasun (Twitter) kirjoittamasta artikkelista “Unpacking Bitcoin’s Social Contract”. Artikkeli on julkaistu alun perin Mediumissa 4.12.2018.
Hasu on itsenäinen kryptovaluuttatutkija ja -sijoittaja, jolla on vahva tausta peliteoriasta. Hasu on tällä hetkellä eräs tunnetuimmista kryptoalan analyytikoista. Hänen lempikirjansa on Franz Kafkan Oikeusjuttu.
Kirjoituksen on suomentanut Thomas Brand (Twitter).
