Eliminaatio voi olla optimaalinen torjuntastrategia koronavirustautia (COVID-19) ja muita uusia pandemiatauteja vastaan
Michael G. Bakerin, Nick Wilsonin ja Tony Blakelyn BMJ-tiedelehdessä ilmestynyt kirjoitus
Michael Baker ja kollegat väittävät, että pyrkimys SARS-CoV-2-viruksen yhteisöleviämisen eliminointiin voisi tarjota merkittäviä etuja supressio-/tukahduttamis- tai mitigaatio-/lieventämisstrategiassa ilmeneviin jatkuviin tartuntoihin verrattuna.
COVID-19-pandemia saatetaan muistaa tehokkaiden rokotteiden hämmästyttävän nopeasta kehittämisestä. Se on kuitenkin muistettava myös ensimmäisenä hengitystieinfektiopandemiana, jossa muita kuin farmaseuttisia toimenpiteitä käytettiin laajalti leviämisen eliminoimiseksi myös suurissa maissa, kuten Kiinassa. COVID-19-pandemian edelleen voimistuessa suuressa osassa maailmaa, monet maat lisäävät muiden kuin farmaseuttisten toimenpiteiden, kuten “sulkemisia” (lockdown), lieventääkseen taudin leviämisen haitallisia vaikutuksia. Tässä kuvaamme eliminointistrategian (tai eliminaatiostrategian) käytön mahdollisia hyötyjä COVID-19-pandemian kielteisten terveys- ja talousvaikutusten minimoimiseksi. Tämän strategian toteuttaminen on helpompaa, kun tehokkaita rokotteita on laajalti saatavilla
Strategiset valinnat pandemian torjumiseksi
Korkean tulotason maiden (kuten Pohjois-Amerikan ja Euroopan maiden) tyypillinen lähestymistapa on ollut “supressiostrategia” (tai “tukahdutusstrategia”). Joskus tämä seuraa “mitigaatio-” eli “lieventämisstrategiaa” (kuvio 1). Tukahduttamisen tavoitteena on litistää epidemiakäyrää enemmän kuin mitigaatiostrategiassa, mutta silti odottamatta yhteisötartuntavaiheen pysäyttämistä.[1]Nämä lähestymistavat ovat suurelta osin yhdenmukaisia pandemiainfluenssan lieventämiseksi tai tukahduttamiseksi tehtyjen suunnitelmien kanssa.
Sitä vastoin Kiinan menestys pandemian hallitsemiseksi on osoittanut, että SARS-CoV-2 voidaan eliminoida jopa laajamittaisen yhteisötartuntavaiheen jälkeen.[2] Useat muut Aasian maat, erityisesti Taiwan [3], Hong Kong [4] ja Etelä-Korea [5] olivat suhteellisen menestyksellisiä pandemian hillitsemisessä ja hallitsemisessa sen varhaisessa vaiheessa.
Tammikuussa 2020 nopeasti leviävän koronavirustautipandemian vuoksi Uusi-Seelanti julkaisi aluksi nykyisen kansallisen influenssapandemiasuunnitelman toimintansa perustaksi. Australia teki samoin. Onneksi molemmilla mailla oli lyhyen aikaa mahdollisuus hioa lähestymistapoja ennen kuin ensimmäinen raportoitu COVID-19-tartuntatapaus saapui 25. tammikuuta Australiaan ja 26. helmikuuta Uuteen-Seelantiin. Tämä ajoitus antoi maille mahdollisuuden oppia pandemian vaikutuksista pohjoisen pallonpuoliskon maihin ja pohtia erilaisia torjuntastrategioita (kuvio 1).
Uuden-Seelannin hallitus valitsi nimenomaisesti eliminointiin tähtäävän lähestymistavan.[6,7] Australia on myös asettanut yhteisössä tapahtuvien tartuntojen eliminoinnin julkilausutuksi tavoitteeksi, mutta se on yleensä kuvannut strategiaansa “aggressiiviseksi tukahduttamiseksi”.[8] Tähän liittyvä strategia, jonka pyrkimyksenä on myös painaa yhteisötartunnat nollaan, on poissulkemiseen eli ekskluusioon nojaava lähestymistapa, jota jotkut Tyynenmeren saarivaltiot ja -alueet ovat menestyksekkäästi käyttäneet (kuvio 1).
Eliminaatio- eli poistamistavoite on merkittävä poikkeama pandeemisen influenssan hillitsemisestä. Mitigaatio- eli hillitsemistavoitteena on tyypillisestä lisätä torjuntatoimia pandemian edetessä ja häiritsevämpien toimenpiteiden, kuten koulujen sulkemista, pidetään varalla epidemiahuipun tasaamiseksi. Sen sijaan eliminointitavoite ottaa nopeasti ja tiukasti käyttöön hallintatoimenpiteet tartuntaketjujen katkaisemiseksi.
Strategian valinta ei välttämättä ole määritelty tie, ja maat saattavat muuttaa lähestymistapaansa. Esimerkiksi Ruotsi näytti aluksi tavoittelevan mitigaation erästä muotoa, jonka tarkoituksena oli saavuttaa laumasuoja, ja näyttää myöhemmin siirtyvän kohti tukahduttamisstrategiaa.[9]
Taudin eliminoinnin määrittely
Taudin eliminointia eli hävittämistä on hyödynnetty monenlaisten ihmisten ja eläinten tartuntatautien torjunnassa, vaikka lopulliseen vaiheeseen tarvitaan yleensä tehokas rokote.[10] Eradikaatio eli taudin hävittäminen viittaa tartuntatapauksien maailmanlaajuista vähentymistä nollaan (esimerkiksi isorokko ja eläintaudeista karjarutto).
Koronavirustaudin eliminoinnista ei ole kansainvälisesti sovittua määritelmää. Mutta on kolme päätekijää, jotka voidaan odottaa olevan tällaisessa määritelmässä (tietolaatikko 1).[11,12] Eliminointia tavoittelevat maat pyrkivät painamaan tartunnat nollaan yhteisössä, mutta hyväksyvät sen, että rajojen terveysturvallisuuden epäonnistumisen seurauksena voi aiheutua uusia tartuntapesäkkeitä, jotka johtavat väliaikaiseen eliminointistatuksen menetykseen, kunnes yhteisötartuntavaihe pysäytetään uudelleen.
Taudin eliminaation saavuttaminen ja ylläpitäminen
Uuden-Seelannin ja Australian kokemukset koronaviruspandemiasta tarjoavat oppitunteja eliminoinnin saavuttamisesta ja ylläpitämisestä (katso liitetiedostosta lisätietoja).
Ensinnäkin eliminointi saavutetaan todennäköisemmin nopeasti tietoon perustuvalla tieteellisellä työllä, vahvalla poliittisella sitoutumisella ja päättäväisin toimin. Eliminoinnin saavuttamiseksi Uudella-Seelannilla ei todennäköisesti ollut toteuttamiskelpoista vaihtoehtoa kansallisen sulun välttämiseksi (joka alkoi 26.3.2020). Maan kansanterveysinfrastruktuuri oli vuosikymmeniä jatkuneiden laiminlyöntien jälkeen alamäessä.[13] Tarvittiin aikaa välttämättömien toimintojen, kuten testauksen ja kontaktien jäljittämisen, laajentamiseksi. Sulkutoimia tarvittiin todennäköisesti myös sen varmistamiseksi, että väestö ymmärtää nopeasti fyysiseen etäisyyteen liittyvät käyttäytymistoimet ja noudattaisi niitä viruksen leviämisen rajoittamiseksi.[6,7,14] Parempi valmius, kuten havaittiin vuoden 2003 SARS-pandemian kokeneissa maissa, vähensi tiukkojen lukitus- ja sulkutoimien tarvetta, kuten Taiwanin esimerkki osoittaa.[15,16]
Toiseksi tarvitaan investointeja laajaan julkisen terveydenhuollon infrastruktuurin luokkaan, jotta eliminointi voidaan saavuttaa tai palauttaa nopeasti taudin puhkeamisen yhteydessä: rajavalvonta ja huolellisesti valvottu karanteeni kaikista paikoista, jotka eivät ole eliminoineet virusta; tapauslähtöiset valvontatoimenpiteet, erityisesti testaus, tartuntatapausten eristäminen, kontaktien jäljitys ja kontaktien karanteenitoimet; ja väestöpohjaiset toimet, kuten fyysinen etäisyys ja maskinkäyttö. Lisäksi taudin seuranta, koordinointi ja viestintä ovat ratkaisevan tärkeitä tehokkaan torjuntatoiminnan aikaansaamiseksi.[7,14,17]
Kolmanneksi rajavalvonnan epäonnistumisista johtuvia tautipesäkkeitä voi esiintyä eliminoinnin jälkeen, ja niiden torjunta edellyttää nopeita ja päättäväisiä toimia. Uusi-Seelanti koki tällaisen tautipesäkkeen kolme kuukautta sen jälkeen, kun yhteisössä ei ollut ilmaantunut yhtäkään vahvistettua tartuntaa (katso lisätiedot liitteestä). Tämä tautipesäke saatiin hallintaan ja eliminointistatus saavutettiin uudelleen perusteellisen testauksen, kontaktien jäljittämisen, fyysisen etäännyttämisen ja maskipakon jälkeen. Parannettu tapauspohjainen valvonta mahdollisti näiden toimenpiteiden maantieteellisen kohdistamisen lyhyemmällä ja vähemmän voimakkain lukitustoimin. Australiassa Victorian osavaltiossa koettiin uusi suuri epidemia, joka oli korkeimmillaan yli 700 tartuntatapausta päivässä, mutta osavaltio onnistui eliminoimaan yhteisössä tapahtuvan leviämisen kolmessa kuukaudessa sulkutoimin ja yksityiskohtaisen mallinnukseen tukeutuvan suunnitelman (“tiekartta”) avulla.[8]
Lopuksi, kun otetaan huomioon tiukkojen sulkutoimien aiheuttamat työpaikkojen menetykset ja muut sosiaaliset häiriöt, tarvitaan todennäköisesti useita terveyttä, sosiaalista ja taloudellista toimintaa tukevia toimenpiteitä.[7,14] Uuden-Seelannin hallituksen toiminta on sisältänyt useita taloudellisia toimia ja perustoimeentuloa koskevia toimia heikoimmassa asemassa olevien ihmisten suojelemiseksi. Myös Australia toimeenpani nopeasti taloudellista kansallista tukea työnantajille, jotka pitivät palkkalistoillaan ne työntekijät, jotka eivät voineet tehdä työtä. Australia kasvatti myös merkittävästi työttömiksi jääneiden työttömyysetuuksia, ja Victorian kaltaiset osavaltiot ja alueet ottivat myös käyttöön tukipaketteja.
Taudin eliminoinnin hyödyt, kustannukset ja epävarmuustekijät
Eliminoinnin saavuttaminen tarjoaa merkittäviä etuja, mutta myös joitakin haittoja tukahdutusstrategiaan, joka sallii viruksen jatkuvan leviämisen, verrattuna. Hyötyjen ja kustannusten tasapaino on kuitenkin epävarma, ja se selvinnee vasta pandemian jälkeen (ks. liitetiedot).
Nopean eliminoinnin ilmeisiä etuja ovat huomattavasti pienemmät tapausmäärät, terveydenhuollon ylikuormituksen riskin madaltuminen ja koronavirustautiin kuolleiden kokonaismäärän väheneminen. On myös mahdollista välttää vakavia terveyseroja, kuten aiempien pandemioiden katastrofaaliset vaikutukset maoreihin, jotka ovat Uuden-Seelannin alkuperäiskansa.[18] Samanlaiset huolenaiheet koskevat myös Australian alkuperäiskansojen terveyttä.[19] SARS-CoV-2-infektion pitkäaikaisista vaikutuksista on yhä enemmän näyttöä, joten myös lievien infektioiden määrän vähentämisestä on hyötyä.[20]
Yksi koetuista esteistä voimakkaan torjunnan, kuten eliminoinnin, soveltamiselle koronaviruspandemian tapauksessa on usko siihen, että tämä saattaa uhrata talouden ja lopulta johtaa suurempiin vaikeuksiin ja kielteisiin terveysvaikutuksiin. Alustavan analyysimme mukaan asia on päinvastoin. Eliminointistrategiaa noudattavien maiden (erityisesti Kiinan, Taiwanin, Australian ja Uuden-Seelannin) koronavirustautikuolleisuus on ollut selvästi pienempi kuin Euroopan ja Pohjois-Amerikan maihin nähden. Vastaavasti Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n koko vuotta 2020 koskevien ennusteiden valossa pandemian vaikutus bruttokansantuotteeseen oli pienempi niissä maissa, jolla oli eliminointitavoitteista kuin niille, joilla oli tukahduttamistavoitteita (ks. lisätiedot).
Strategisia valintoja arvioitaessa hyötyjä ja kustannuksia on kuitenkin tarkasteltava realististen vaihtoehtoisten skenaarioiden tai kontrafaktuaalien avulla. Esimerkiksi kansainvälinen matkailu vähenee huomattavasti riippumatta siitä, onko yksittäisillä mailla rajavalvontarajoituksia. Islanti käynnisti matkailun uudelleen, mutta kysyntä pysyi alhaisena, koronavirustautitapausten tuonti lisääntyi, ja nettovaikutus oli suurempi bruttokansantuotteen lasku kuin mitä Uudessa-Seelannissa nähtiin.[21]
On tärkeää saavuttaa niin monia yhteishyötyjä kuin mahdollista, kun otetaan huomioon pandemian torjunnan valtavat kustannukset (ks. lisätiedot). Yksi tällainen on parannettu kansanterveysinfrastruktuuri, joka voi tukea nopeampaa ja tehokkaampaa toimia tulevaisuuden pandemioita vastaan, kuten Taiwanissa on nähty.[15] Koronaviruspandemian torjunta on myös korostuneesti osoittanut, että on tärkeää yhdistää poliittiseen päätöksentekoon tieteellinen asiantuntemus, mikä voisi parantaa valmiuksia toimia useiden suurten eksistentiaalisten uhkien, kuten ilmastonmuutoksen, tapauksessa.
Kokemukset koronavirustaudin eliminoinnista osoittavat, että tavoite on saavutettavissa monenlaisissa olosuhteissa. Eliminaatio näyttää olevan hallitseva strategia monilla Aasian alueilla, mukaan lukien Kiina, Hong Kong (Kiina), Taiwan, Singapore, Vietnam, Kambodža, Laos, Thaimaa ja Mongolia. Tulevaisuuden yhteistyössä tehtävässä tutkimuksessa voitaisiin tarkastella laajemmin kaikkia näitä alueita, jotta saadaan kattavampi arvio eliminointilähestymistavan vaikutuksia. Aasiasta ja joistakin Australian osavaltioista saadut kokemukset osoittavat, että pitkiä monimutkaisia rajoja voidaan suurilta osin hallita estämään koronavirustaudin tuonti viereisiltä alueilta. Onnistuneen eliminoinnin edellytyksiin kuuluvat tutkijoiden tietoinen panos, poliittinen sitoutuminen päättäväisiin toimiin, riittävä kansanterveysinfrastruktuuri tarvittavien toimenpiteiden toteuttamiseksi, kansalaisten sitoutuminen ja luottamus toteutettuja toimenpiteitä kohtaan sekä sosiaalinen turvaverkko heikossa asemassa olevien väestöryhmien tukemiseksi.
Tehokkaiden koronavirusrokotteiden käyttöönotto todennäköisesti myös helpottaa eliminaatiota. Pandemiaa torjuvien maiden ja alueiden on harkittava kahta päävaihtoehtoa. Ne voisivat siirtyä hallintamenetelmään (tukahduttaminen) käyttämällä erilaisia rokotusstrategioita haavoittuvimpien ihmisten suojelemiseksi (kuten kausi-influenssan yhteydessä tehdään) ja hyväksyä sen, että SARS-CoV-2-virusinfektiot saattavat yleistyä muussa väestössä eli taudista tulee endeeminen. Tai ne voivat noudattaa eliminointistrategiaa hyödyntämällä rokotteita järjestelmällisesti vähentääkseen tartunnat väestötasolla nollaan ja hallita uusia tartuntatapauksia, jos niitä sattuu ilmenemään (kuten useimmat maat nyt tekevät tuhkarokon tapauksessa). Maailmanlaajuista eradikaatiota voidaan lopulta harkita, jos kansallinen ja alueellinen eliminaatio osoittautuu mahdolliseksi ja jos se on perusteltua taloudellisen analyysin perusteella, kuten isorokon tapauksessa on tehty.
Tärkeimmät koronavirustaudin torjunnasta saadut opetukset koskevat tulevien pandemioiden hallintaa. Eliminointi on luultavasti suositeltavin strategia niitä uusia tartuntatauteja vastaan taisteltaessa, joissa ilmenee pandemiauhka ja jotka ovat kaikkea muuta kuin kohtalaisen vakavia, varsinkin keskeisiä muuttujia tarkasteltaessa. Jotkin biologiset ja ekologiset tekijät on myös otettava huomioon ennen kuin päätetään uuden tartuntataudin eliminoimisesta, erityisesti eläinreservuaarien rooli.[10] Muut kuin farmaseuttiset toimenpiteet ovat yleensä ottaen ainoat käytettävissä olevat varhaisvaiheen toimenpiteet. Aasian ja Tyynenmeren maiden, kuten Kiinan, Taiwanin, Australian ja Uuden-Seelannin, kokemukset osoittavat näiden toimenpiteiden nopean ja voimakkaan soveltamisen hyödyt eliminointitavoitteen saavuttamiseksi. Uuden-Seelannin vastatoimet onnistuivat eliminoimaan myös kausi-influenssan talvella 2020, mikä osoittaa, että eliminointi on myös mahdollinen vaihtoehto (kustannustehokkuutta huomioimatta) tulevien influenssapandemioiden ehkäisemiseksi.[24]
Eliminointistrategian käyttöä koskevat johtopäätökset
Kokemus on osoittanut, että koronavirustaudin eliminointi on onnistunut useilla alueilla, vaikkakin rajavalvonnassa tapahtuneista virheistä on syntynyt satunnaisia uusia tartuntaryppäitä, jotka on otettava haltuun nopeasti ja tehokkaasti. Eliminointiin liittyy merkittäviä kansanterveydellisiä ja oikeudenmukaisuuteen liittyviä etuja, ja se todennäköisesti vähensi talouden yleistä supistumista tukahduttamisstrategiaan verrattuna. Eliminointistrategialla voidaan tukea myös koronavirustaudin hallintaa samalla, kun pitkän aikavälin toimenpiteitä, erityisesti rokotuksia, kehitellään, arvioidaan ja toimeenpannaan.
Tarvitsemme työkaluja ja ohjeita tukemaan eliminointimenetelmien tehokasta käyttöä ja tulevia pandemioita vastaan taistellaksemme (tietolaatikko 2). Tarvitaan tutkimus- ja kehitystyötä paremman näyttöpohjan muodostamiseksi niistä olosuhteista, joissa eliminointistrategia on todennäköisesti optimaalinen lähestymistapa.
Ydinviestit
- Tavoite eliminoida koronavirustautia aiheuttavan pandemiaviruksen (SARS-CoV-2) leviäminen yhteisössä on saavutettavissa ja kestävällä pohjalla joillakin alueilla, jotka käyttävät muita kuin farmaseuttisia toimenpiteitä, ja sitä edistetään ottamalla käyttöön tehokkaita rokotteita.
- Yhteisöleviämisen eliminointi tarjoaa kansanterveyttä, oikeudenmukaisuutta ja mahdollisesti taloutta edistäviä etuja verrattuna hillitsemiseen tai tukahduttamiseen perustuvaan hallintastrategiaan.
- Onnistuneen eliminaation edellytyksiä ovat tutkijoiden tietoinen panos, poliittinen sitoutuminen, riittävä kansanterveysinfrastruktuuri, kansalaisten sitoutuminen ja luottamus sekä turvaverkko haavoittuvassa asemassa olevien väestöryhmien tueksi.
- Eliminointi voi olla suositeltava strategia taisteltaessa uusia tartuntatauteja vastaan, joissa on pandemiapotentiaalia ja joiden vakavuusaste on kohtalainen tai suuri, erityisesti keskeisiä muuttujia tarkasteltaessa.
—
Viitteet
[1] Ferguson N, Laydon D, Nedjati-Gilani G ym. Impact of non-pharmaceutical interventions (NPIs) to reduce covid-19 mortality and healthcare demand. Imperial College. 2020. https://www.imperial.ac.uk/media/imperial-college/medicine/sph/ide/gida-fellowships/Imperial-College-COVID19-NPI-modelling-16-03-2020.pdf
[2] WHO-China Joint Mission. Report of the WHO-China joint mission on coronavirus disease 2019 (covid-19). 2020. https://www.who.int/docs/default-source/coronaviruse/who-china-joint-mission-on-covid-19-final-report.pdf
[3] Wang CJ, Ng CY, Brook RH. Response to covid-19 in Taiwan: big data analytics, new technology, and proactive testing. JAMA 2020;323:1341–2. doi:10.1001/jama.2020.3151 pmid:32125371
[4] Cowling BJ, Ali ST, Ng TWY, ym. Impact assessment of non-pharmaceutical interventions against coronavirus disease 2019 and influenza in Hong Kong: an observational study. Lancet Public Health 2020;5:e279–88. doi:10.1016/S2468–2667(20)30090–6 pmid:3231132
[5] Kang J, Jang YY, Kim J, ym. South Korea’s responses to stop the COVID-19 pandemic. Am J Infect Control 2020;48:1080–6. doi:10.1016/j.ajic.2020.06.003 pmid:32522606
[6] Suomennettu: Baker, M. ym. Uuden-Seelannin COVID-19-pandemian eliminointistrategia ja mitä tarvitaan sen toteuttamiseksi (2020)
[7] Suomennettu, Baker, M. ym. Uuden-Seelannin COVID-19-eliminointistrategia (2020)
[8] Blakely T, Thompson J, Carvalho N, Bablani L, Wilson N, Stevenson M. The probability of the 6-week lockdown in Victoria (commencing 9 July 2020) achieving elimination of community transmission of SARS-CoV-2. Med J Aust 2020;213:349–351.e1. doi:10.5694/mja2.50786 pmid:32981108
[9] Giesecke J. The invisible pandemic. Lancet 2020;395:e98. doi:10.1016/S0140–6736(20)31035–7 pmid:32539940
[10] Centers for Disease Control and Prevention (CDC). Global disease elimination and eradication as public health strategies. Proceedings of a conference. Atlanta, Georgia, USA. 23–25 February 1998. MMWR Suppl 1999;48:1–208.pmid:11186140
[11] Suomennettu: Baker, M. ym. Tarvitsemme luotettavan tieteellisen määritelmän eliminoinnille (2020)
[12] Suomennettu: Heywood AE, MacIntyre CR. Koronavirustaudin eliminointi: Miltä se näyttäisi ja onko se mahdollista? (2020)
[13] Baker M, Wilson N, Delany L, ym. A preventable measles epidemic: lessons for reforming public health in NZ. Public Health Expert, 2020
[14] Suomennettu: Baker M ym. Koronavirustaudin leviämisen onnistunut eliminointi Uudessa-Seelannista (2020)
[15] Summers J, Cheng HC, Lin H ym. Potential lessons from the Taiwan and New Zealand health responses to the covid-19 pandemic. Lancet Reg Health West Pac 2020; 4:100044doi:10.1016/j.lanwpc.2020.100044
[16] Lu N, Cheng K-W, Qamar N, Huang KC, Johnson JA. Weathering covid-19 storm: successful control measures of five Asian countries. Am J Infect Control 2020; 48:851–2. doi:10.1016/j.ajic.2020.04.021 pmid:32360746
[17] Group of Eight Australia. Covid-19: roadmap to recovery: a report for the nation. 2020. https://go8.edu.au/research/roadmap-to-recovery
[18] Wilson N, Barnard LT, Summers JA, Shanks GD, Baker MG. Differential mortality rates by ethnicity in 3 influenza pandemics over a century, New Zealand. Emerg Infect Dis 2012; 18:71–7. doi:10.3201/eid1801.110035 pmid:22257434
[19] Eades S, Eades F, McCaullay D, Nelson L, Phelan P, Stanley F. Australia’s First Nations’ response to the covid-19 pandemic. Lancet 2020; 396:237–8. doi:10.1016/S0140–6736(20)31545–2 pmid:32711797
[20] Greenhalgh T, Knight M, A’Court C, Buxton M, Husain L. Management of post-acute covid-19 in primary care. BMJ 2020; 370:m3026. doi:10.1136/bmj.m3026 pmid:32784198F
[21] Scudellari M. How Iceland hammered COVID with science. Nature 2020; 587:536–9. doi:10.1038/d41586–020–03284–3 pmid:33239802
[22] Boyd M, Baker MG, Wilson N. Border closure for island nations? Analysis of pandemic and bioweapon-related threats suggests some scenarios warrant drastic action. Aust N Z J Public Health 2020; 44:89–91. doi:10.1111/1753–6405.12991 pmid:32259383
[23] Dinnes J, Deeks JJ, Adriano A ym. Cochrane COVID-19 Diagnostic Test Accuracy Group. Rapid, point-of-care antigen and molecular-based tests for diagnosis of SARS-CoV-2 infection. Cochrane Database Syst Rev 2020; 8:CD013705.pmid:32845525
[24] Huang QS, Wood T, Jelley L, et al. Impact of the covid-19 nonpharmaceutical interventions on influenza and other respiratory viral infections in New Zealand. medRxiv [Preprint]. 2020 https://www.medrxiv.org/content/10.1101/2020.11.11.20228692v1
Suomennos Michael G. Bakerin, Nick Wilsonin ja Tony Blakelyn artikkelista “Elimination could be the optimal response strategy for covid-19 and other emerging pandemic diseases”. Kirjoitus ilmestyi 7.8.2020 New England Journal of Medicine -tiedelehdessä.
Michael Baker on Otagon yliopistossa työskentelevä epidemiologi, lääkäri ja niin sanotun Otagon tukahduttajien vaikutusvaltainen edustaja. Hän työskentelee Otagon yliopiston kansanterveystieteen laitoksella professorina ja johtaa useita kansanterveysohjelmia.
Nick Wilson on kansanterveyteen erikoistunut lääkäri, joka on kirjoittanut yli 450 vertaisarvioitua tieteellistä julkaisua. Wilson erikoistunut kroonisten tautien ehkäisyn taloustieteeseen, tupakointiin, infektiotauteihin ja eksistentiaalisiin riskeihin. Wilson kuuluu Bakerin ohella Otagon tukahduttajiin.
Professori Blakely on uusiseelantilainen epidemiologi ja kansanterveyden asiantuntija, joka johtaa väestöinterventioiden tutkimusyksikköä Melbournen yliopistossa. Hän työskenteli Otagon yliopistossa vuosina 1998–2010. Blakely on erikoistunut kansanterveyden ja taloustieteen välisiin tutkimusaiheisiin.
Kirjoituksen on suomentanut Thomas Brand (Twitter).
