Johdanto
Itävaltalaisen taloustieteen historialliset juuret
Itävaltalainen taloustieteen koulukunta syntyi saksalaisen historiallisen koulukunnan vastakohtana. Itävaltalaisen taloustieteen perustajan Carl Mengerin metodologiset näkemykset kehittyivät hänen taistellessaan kilpailevaa ryhmää vastaan. Haluan siis ensin käsitellä historiallisen koulukunnan filosofisia oppeja, koska se syventää käsitystämme vastakkaisesta itävaltalaisesta näkökulmasta.
Seuraavaksi tarkastelen eräitä filosofisia vaikutteita, jotka vaikuttivat itävaltalaisen koulukunnan perustajiin, erityisesti Franz Brentanoon ja hänen seuraajiinsa. Brentano oli 1800-luvun lopun johtava itävaltalainen filosofi. Hän kannatti paluuta Aristoteleen jalanjäljille, joten korostan itävaltalaisen koulukunnan aristoteelisia juuria.
Eugen Böhm-Bawerk, joka oli itävaltalaisen koulukunnan toinen suuri hahmo heti Mengerin jälkeen, sai vaikutteita aivan toisenlaisesta filosofisesta koulukunnasta, jota kutsutaan nominalismiksi. Tarkastelen lyhyesti hänen painottamaansa käsitteellistä selkeyttä.
Ludwig von Mises, joka oli 1900-luvun suurin itävaltalainen taloustieteilijä, joutui filosofisten hyökkäysten kohteeksi. Loogiset positivistit kohdistivat hänen deduktiiviseen tai prakseologiseen lähestymistapaansa ankaraa arvostelua. Wienin piiriin kuuluneet filosofit väittivät tieteen olevan empiiristä. Deduktio ei voi antaa meille uutta tietoa maailmasta, ellemme turvaudu ei-deduktiivisiin premisseihin. Tarkastelemme positivistisen kritiikin voimaa.
On mielestäni olennaista sanoa ennen siirtymistäni itävaltalaisiin, että aatehistoriassa on tavallisesti melko vaikeaa selvittää, kuka on vaikuttanut tiettyyn ihmiseen. Hyvin usein voidaan osoittaa oppien välisiä yhdenmukaisuuksia, mutta erityistapauksia lukuun ottamatta voidaan yleensä saavuttaa vain vihjaavan hypoteesin tasolle. Jos kirjoittaja ilmoittaa suoraan jonkun vaikuttaneen häneen, voidaan tietysti lopettaa arvailu, mutta valitettavasti tässä yhteydessä tarkasteltavat ajattelijat kertoivat hyvin harvoin selväsanaisesti älyllisestä perinnöstään. Jäljempänä esitettävä selvitys pyrkii siis korkeintaan luomaan uskottavan tarinan. Mikään historiallinen tulkinta ei ole välttämättä (apodiktisesti) totta.
