Muotoilu muuttuu tulevaisuudessa

Anni Leppanen
Julkis-muotoilijat
Published in
5 min readDec 30, 2023

--

Julkishallinnon muotoilun tulevaisuusprosessi on edennyt ja tässä artikkelissa jaan välitilinpäätöstä haastatteluista. Muotoilu muuttuu tulevaisuudessa ja tulevaisuusprosessi kannustaa meitä pohtimaan omaa suhdettamme tulevaisuuteen. Voit lukea blogisarjan ensimmäisen osan täältä.

Millainen suhde sinulla on tulevaisuuteen?

Tulevaisuuden ajatteluun liittyy pitkälti jokaisen meidän oma suhde tulevaisuuden kanssa. Asenteemme, arvomme, olettamuksemme ja toiveemme ohjaavat, millaisena ajattelemme tulevaisuuden ja oman roolimme siinä.

Meillä on kaksi lämmittelykysymystä tulevaisuusprosessimme haastatteluissa. Ne ohjaavat hyvin henkilön pohtimaan omaa suhdettaan tulevaisuuteen.

  • Onko tulevaisuus on parempi ja huonompi kuin nykyhetki? Miksi?
  • Onko sinulla mahdollisuus vaikuttaa tulevaisuuteen? Miten?
Kuva: Adobe Firefly ja Anni Leppänen

Viisi tulevaisuuskuvaa

Haastatteluissa tuli ilmi viisi erilaista tulevaisuuskuvaa ensimmäisen kysymyksen innoittamista keskusteluista.

  • Samaa vanhaa, mutta kasvua. Muotoilun ala kohtaa haasteita, mutta ne vahvistavat meitä ja muotoilun maturiteetti organisaatioissa jatkaa kasvuaan.
  • Muotoilu kuuluu kaikille. Muotoilun demokratisoituminen johtaa siihen, että muotoilu tekee itsensä tarpeettomaksi.
  • Hierarkisuus vahvistuu ja osallisuutta rajataan. Muotoilun toimintakenttä rajautuu, kun poliittisen ilmapiirin myötä päätöksenteko muuttuu entistä hierarkisemmaksi. Muotoilu kärsii myös kansalaisyhteiskunnan aseman heikentymisestä ja kun prosesseista suljetaan laajempi osallistuminen pois.
  • Organisaatiorajat ylittävä muotoilu. Yksittäisten organisaatioiden muotoilijoista siirrytään yhteisten haasteiden muotoilijoiksi.
  • Muotoilu löytää eettisen kompassin. Muotoilu valjastetaan ratkomaan visaisia ongelmia ja maailman kriisejä. Muotoilijat ottavat entistä vahvemman eettisen arvopohjan ja valinnoillaan ohjaavat, mihin kehittäminen kohdennetaan.

Monta tapaa vaikuttaa tulevaisuuteen

Haastattelujen toinen lämmittelykysymys haastaa pohtimaan omaa rooliaan tulevaisuuden tekemisessä. Tämä tuo esille myös näkökulmia, mitä keinoja meillä on vaikuttaa tulevaisuuteen ja, miten itseasiassa olemme keskeisessä roolissa sen muokkaamisessa.

Tulevaisuuteen vaikuttamisessa on samoja piirteitä, kuin systeemiin vaikuttamisessa.

  • Millainen rooli minulla on suhteessa systeemiin? Olenko sisäpuolella, ulkopuolella? Olenko hallinnossa, yksityisellä sektorilla vai kansailaisyhteiskunnassa?
  • Millainen asema minulla on hierarkiassa? Onko minulla valtaa päätöksenteossa — olenko johtavassa asemassa tai töissä organisaation kohdassa, jossa tehdään päätöksiä muiden toiminnasta?
  • Millaisia tapoja minulla on vaikuttaa muiden käyttäytymiseen? Kouluttamalla kollegoja ja sidosryhmiä saamme aikaan oivalluksia ja muutosta. Omien lasten kasvatuksella vaikutamme siihen, millaisia ovat tulevaisuuden aikuiset.
  • Millaiset laatikon rajat asetan itselleni? Toiminko pelkästään oman organisaationi rajojen sisällä, vai löydänkö merkityksen koko yhteiskunnan missiosta? Millä tavalla osallistun verkostojen, kuten Julkis-muotoilijat, yhteistyöhön?
  • Millaiset asenteet, arvot ja taidot ohjaavat omaa toimintaani? Millaiset tulevaisuustaidot auttavat minua vaikuttamaan toimillani tulevaisuuteen? Miten suhtaudun asioihin? Miltä olettamuksilta ponnistan? Kuinka hyvin osaan tunnistaa oman toimintani arvopohjaa?
  • Miten muotoilijana olen itseasiassa jatkuvasti muutoksen äärellä aktiivisena toimijana? Muutoksessa eri toimijoilla on erilaisia rooleja. Muotoilulla on erityinen suhde muutokseen — se on jollakin tapaa koko työmme ydin. Muotoilija voi myös ottaa tietoisen aktiivisen roolin ja tuoda visioihin tärkeitä arvoja ja ohjata muutosta tavoitesuuntaan.

Tulevaisuus on asenteesta kiinni

Asenteellamme tulevaisuutta kohtaan on siis merkitystä. Haastatteluissa nousi esille monenlaisia asenteita, joista on hyötyä tulevaisuuden muovaamisessa ja muutoksen keskellä.

Moninäkökulmaisuus — muotoilijan on syytä ymmärtää roolinsa erilaisten näkökulmien käsittelijänä ja yhteen tuojana. Osallisuus ja yhteiskehittäminen kuuluvat olennaisesti muotoiluun. Moninäkökulmainen asenne auttaa meitä rakentamaan tulevaisuuteen polkuja, sillä tulevaisuus tehdään yhdessä eikä yksin.

Maailmankatsomus — muotoilua ei tule nähdä vain työkalujen ja menetelmien valossa, vaan muotoilu itsessään on asenne, eräänlainen maailmankatsomus. Muotoilija kehystää ja uudelleenkehystää ongelmia, ratkaisuja ja maailmoja. Asenteemme avulla voimme kehystää myös tulevaisuuden eri tavoin.

Nöyryys — muotoilijan on syytä olla nöyrä siten, että huomaa muotoilun ylikorostamisen riskit. Muotoilua ei pidä ajatella itseisarvona, vaan kiinnittyä ympärillä oleviin tavoitteisiin ja toimijoihin. Liiallinen muotoilukeskeisyys saattaa pitää muotoilua päälleliimattuna. Meidän tulee tunnistaa, milloin ei enää kannata puhua muotoilusta, jotta se ei asetu tulevaisuutemme esteeksi.

Yhteistyö — Muotoilija ei voi ratkoa haasteita yksin, vaan kehittämisen tulee olla aina yhteistä ja monialaista. Moniammattillisuus muotoilijoissa ja kehitystiimeissä ja kaikessa tekemisessä antaa vahvan tuen tulevaisuuden muokkaamiseen.

Joustavuus ja muutosmielisyys — Muotoilija ei saa pelätä muutosta, sillä muutos on muotoilun tavoite. Erityisen hyvä asenne on sellainen, joka auttaa näkemään pitkän tähtäimen muutosta ja isoa kuvaa. Muutosorientaatio ja joustavuus auttaa löytämään vaihtoehtoisia polkuja tulevaisuuteen. Muotoilijan tulee suhtautua myös integroitumiseen joustavasti. Muotoilijan tulee nähdä vaikeudet — säästöt, tehostamiset, tuottavuuspaineet — mahdollisuutena muutokselle.

Oivaltaminen — Muotoilijan tärkeimpiä tehtäviä on oivaltaminen ja oivalluttaminen. Muutosta syntyy, kun autamme ihmisiä oivaltamaan. Saamme oivallusten avulla aikaan ajattelun muutosta. Oivallukset synnyttävät motivaatiota toimintaan ja muutokseen.

Muotoilun tulevaisuuden neljä avainteemaa

Haastattelujen pääosassa on korttipakka, johon on koottu 12 väittämää muotoilun ja julkishallinnon tulevaisuudesta. Väittämät on kirjoitettu siten, että ne houkuttelevat esille kriittistä keskustelua ja pohdintaa. Lämmittelyosuuden jälkeen haastateltava saa valita ne kortit, jotka erityisesti herättävät ajatuksia — ärsytystä tai innostusta. Keskustelujen perusteella väittämät alkoivat muodostaa kuvaa neljästä tulevaisuuden avainteemasta.

Teema 1: Muotoilun rooli organisaatioissa

Muotoilun rooli organisaatioissa on muutoksessa ja erityisesti tätä muutosta ajaa työmme vaikuttavuus, muotoilun maturiteetti ja muotoilun intgroituminen. Karkeasti ottaen muotoilun rooli organisaatioissa voisi tulevaisuudessa suuntautua kahteen suuntaan:

2030-luvulla muotoilu keskittyy vaikuttavuuteen — vaikuttavuusketjuihin ja arvon luomiseen osana muutosjohtamista. Muotoilu on integroitunut organisaatioihin ja moni muu ammattiala on omaksunut muotoilun ajattelutapoja ja menetelmiä.

TAI

Muotoilun vaikuttavuus on niin hähmäistä, että 2030-luvulla ei enää tehdä suoraan muotoilua, vaan se on integroitunut osaksi organisaatioita, joissa moniammatilliset tiimit hyödyntävät muotoiluajattelua ja -menetelmiä, mutta muotoilusta ei enää puhuta.

Teema 2: Mitä muotoilemme?

Muotoilun kohde on vuosikymmenten aikana laajentunut fyysistä tuotteista, tiloista ja rakennuksista ja visuaalisesta suunnittelusta kohti palvelujen ja systeemien muotoilua. Julkishallinnossa muotoilijat löytävät itsensä tyypillisesti erilaisten julkisten palvelujen kehittämisen parista. Pienempi osa meistä työskentelee abstraktimpien asioiden parissa osana erilaisia innovaatio- ja strategiatoimintoja. Tulevaisuudessa peruspalvelujen muotoilu ei ole enää keskiössä, vaan muotoilun kohteet löytyvät muualta, kuten seuraavat kaksi suuntaa kuvaavat:

2030-luvulla muotoilijat eivät enää kehitä peruspalveluja, vaan keskitymme strategiseen muotoiluun: politiikkatoimet (policy design), ennakointi, asiakaskokemuksen johtaminen ja ekosysteemityö.

TAI

2030-luvulla muotoilijat ovat jakaantuneet kahtia — osa tekee vain oman organisaation sisällä joka paikan höylänä tukiprosesseja ja organisaatiomuotoilua moniammatillisissa tiimeissä, osa on keskittynyt herkimpien ryhmien osallisuuteen ja demokratiaprosessien tukemiseen.

Teema 3: Miten muotoilemme?

Muotoilun tekemisen tavat ovat isossa kuvassa muuttuneet vain vähän sitten Design Councilin tuplatimantin julkistuksen jälkeen. Julkishallinnon muotoilun kiihdytyskaudella 2014–2024 olemme nähneet, että muotoilun tekeminen on keskittynyt organisaatioiden sisälle, projektimuotoiseen ja konsulttivetoiseen muotoiluun. Edelleen moni muotoilija hallinnon sisällä ei tee työtään muotoilutiimissä, vaikka sisäiset palvelumuotoiluverkostot ovatkin olleet kasvussa. Onko nykymuodolle vaihtoehtoja? Tulevaisuuteen hahmottuu ainakin kaksi suuntaa:

2030-luvulla muotoilua tehdään organisaatiorajat ylittäen. Suurin osa muotoilusta ei ole enää projektimuotoista eikä muotoilukonsultteja ole määrällisesti inhousemuotoilijoita enemmän. Muotoilijat työskentelevät monialaisissa tiimeissä, mutta heillä on vahva tuki omassa muotoilun kotipesässä.

TAI

Rahoitusrakenteet eivät ole vielä muuttuneet, joten muotoilua tehdään edelleen projektimuotoisena ja konsulttivetoisesti. Inhousemuotoilu on typistynyt konsulttien ohjaamiseksi ja projektinhallinnaksi. Muotoilutiimejä ei tarvita, vaan muotoilijat toimivat muiden alojen alaisuudessa.

Teema 4: Osaaminen ja ura

Palvelumuotoilun opiskeluvaihtoehdot ovat laajentuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tutkintopohjaisia palvelumuotoilun ohjelmia on nykyisin 16 Suomessa. Yli 40-vuotiaat muotoilijat ovat tyypillisesti vanhemmista muotoilun ohjelmista tai työn kautta oppineita. Opintotausta vaikuttaa merkittävästi muotoilijan ajatusmaailmaan ja toimintatapoihin. Toisaalta samaan aikaan työkaverimme ovat käyneet muotoilukurssit ja täydennyskoulutukset. Muotoiluammatin osaamisvaatimukset ovat todella kirjavia, ja muotoilun kiihdytysvuosikymmen on johtanut alan saturoitumiseen ja roolien kaventumiseen. Muotoilun moninaiset tuotteistukset ja erikoistuminen entisestään lisäävät ammattialan hähmäisyyttä. Vaikka muotoilijoiden määrä on kasvanut hallinnossa kymmenessä vuodessa parista henkilöstö satoihin, urapolkuja löytyy lähinnä horisontaalisesti. Osaamisen kehittäminen ja muotoilijoiden urakehitys johtavat tulevaisuudessa mahdollisesti kahteen suuntaan:

2030-luvulla muotoilun demokratisoituminen on saavuttanut lakipisteen — muotoilun ammatti ei ole enää suosittu julkishallinnossa, vaan se on taito, joka vaaditaan jokaiselta palvelun kehittäjältä. Julkismuotoilun lyhytkoulutukset ja lähettiläsohjelmat ovat kouluttaneet 20% hallinnon työntekijöistä. Muotoilijat ovat erikoistuneet substansseihin — yleisiä pamuja ei ole enää.

TAI

Muotoilun tuotteistaminen jatkuu ja yleisiä pamuja ei ole enää. Muotoilijoille on luotu erilaisia urapolkuja ja muotoilijat oppivat jatkuvasti uutta ja käyttävät sujuvasti tekoälyä manuaalisiin hommiin. Muotoilun koulutusohjelmat ja ala ovat säännöllisessä vuorovaikutuksessa, mikä on johtanut senioriteetin kasvuun.

Kirjoittajasta:

Anni Leppänen on Julkis-muotoilijat yhteisön perustaja ja johtava palvelumuotoilija Helsingin kaupungilla. Anni luotsaa julkishallinnon muotoilun tulevaisuusprosessia, jonka tarkoituksena on pohtia alan tulevaisuutta 2030-luvulla.

--

--

Anni Leppanen
Julkis-muotoilijat

Strategic designer, change agent and specialist in sustainability transitions, digital transformation, government and experiments.