Avoimella asenteella kohti uutta
Yksilöt ovat organisaatioiden ja yhteisöjen versova voimavara. Kuinka asenteet ja ajattelun eri tavat vaikuttavat toimintaamme organisaatioympäristössä? Miten valmiita olemme uusille ideoille, niiden kokeilemiselle, hyväksymään mahdollisia epäonnistumisia ja haastamaan omia asenteitamme?
Olen koonnut tähän ajatuksia, kenties inspiraation aiheita ja keskustelun avauksia siitä, miten oma ajattelutapa taipuu muutoksen mahdollistamiseen. Fokuksena kokeilukulttuurin mahdollistaminen ja yksilön merkitys sen synnyttämisessä ja ylläpitämisessä.
Yksilöt ovat organisaatioiden ja yhteisöjen versova voimavara. Uudistuminen syntyy alhaalta ylöspäin ja lopulta johtaa yhteiskunnan tasolle. Kysymys kuuluukin: kuinka muovautumiskykyisiä olemme individuaaleina? Yhtä vahvoja kuin asenteemme ja ajattelukykymme? Onneksi suhtautumistaan, ajatteluaan ja ennen kaikkea asennettaan voi muuttaa. Jatkuvasti.
Muutos, uusiutuminen on prosessi, joka vaatii omien ajatusmallien altistamisesta uudelle. Lähtökohta uudistumiselle ja itse muutokselle on avoin mieli. On vaikea kuvitella, että mikään muutos tapahtuisi vastahakoisesti tai käskemällä ylhäältä alaspäin.
Kokeileva ja avoin asenne avaa tien uusille innovaatioille ja ideoille.
Stanfordin yliopiston professori, psykologi Carol Dweck on tuonut tutkimustensa tuloksena esiin kaksi oppimista ja menestystä ohjaavaa mentaliteettia, joilla on merkitystä elämäämme.
Hänen mukaansa nämä ovat
- growth mindset eli vapaa kasvun asenne ja
- omia mahdollisuuksia rajoittava fixed mindset eli muuttumattomuuden asenne.
Kuinka merkityksellistä yksilön asenteet ovat?
Organisaatioissa henkilöt, joilla on kasvun asenne, kääntävät erilaiset haasteet helpommin mahdollisuuksiksi ja tarttuvat ongelmiin päättäväisen innokkaasti. Heille on selvää, että jokainen yhteisön jäsen mahdollistaa omalla asenteellaan organisaation kyvykkyyden kasvun ja luo mahdollisuuden muutokseen.
Kun henkilö kasvattaa omaa growth mindsettiään, hän samalla nostaa tiimin ja lopulta koko organisaation resilienssikykyä. Kun hän on kiinnostunut uusista asioista ja haastaa itseään uusille epämukavuusalueille, hän oppii kasvattamaan epäonnistumisten sietokykyään, tarttumaan rohkeammin haasteisiin ja keskittymään oikeisiin ongelmiin. Rakkaus oppimiseen ja kiinnostus eksponentiaalisesti uusiin asioihin vievät ihmistä eteenpäin.
Jos taas herää tunne, että uudistuminen on tahmaista, kannattaa katse kääntää asenteeseen. Muuttumista estävät tehokkaasti erilaiset ajattelun vääristymät. Henkilö voi nähdä asiat ulkopuolelta annettuina kykyinä tai ominaisuuksina, joihin ei ole mahdollisuutta vaikuttaa. Konkreettisena se näyttäytyy kaikkien uusien haasteiden välttämisenä, koska henkilö ei luota omiin kykyihinsä tai hänellä ei ole riittävää ymmärrystä asiasta. Myös tuntemattoman tai epäonnistumisen pelko estävät tarttumista uusiin asioihin.
Jokaisella meistä voi olla muuttumattomuuden mentaliteetti yhdellä elämän osa-alueella ja kasvun asenne toisella. Omien vahvuuksien ja haasteiden ymmärtäminen onkin tärkeää, jotta ihminen kykenee parhaiten kehittämään asennettaan ja vaikuttamaan ennen kaikkea itseensä ja omaan toimintaympäristöönsä.
Kokeillen epäonnistumisen ja oppimisen mestariksi
Mitä tapahtuu yksilön oppimismahdollisuuksille, jos kokeiluihin on määritelty onnistumisen kriteerit jo valmiiksi? Voiko johtamiskulttuuri edesauttaa paikallaan pysyvyyttä? Vai pystytäänkö johtamisella tukemaan henkilöiden avointa kasvua ja oppimisilmapiiriä?
Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä muuttumattomuuden asenteen näkökulmasta. Jokaisen on hyvä tunnistaa omassa ympäristössään piilevät rakenteet ja toimintamallit, jotka estävät kehitystä. Lähtökohta on aina yksilössä itsessään. Minä voin kokeilla! Haasta ensin omat ajatusmallisi ja lähde haastamaan sitten vallitsevia asenteita.
Mokaamisen juhlimisesta on useita mielipiteitä. Ei kokeillessa tai uuden oppimisessa ensisijaisesti pyritä epäonnistumaan, mutta kokeilun epäonnistuminen kasvattaa kykyä oppia ja itse oppimispääomaa. Oppien jakaminen kääntyy myös parhaimmillaan pidemmän aikavälin tuottavuushyödyksi.
Oma oppimisstrategia auttaa jalostamaan kokeiluista syntyneet oivallukset taidoiksi. Kuten Tuula Soukkanen ja Satu Osola bloggauksessaan Kokeillen kohti auringonsiltaa nostavat esiin:
“…kokeilut tukevat sekä yksilöiden, organisaatioiden että yhteiskunnan kyvykkyyttä oppia niitä taitoja, joita tarvitsemme jatkuvasti muuttuvassa ympäristössä.”
Kokeilujen anti on niiden nopeus tuottaa mahdollisimman pienin resurssein mahdollisimman paljon oppia testattavasta ideasta. Nopea reagointi, rohkea päättely ja kyky ajatella laatikon ulkopuolelta antavat avaimia nykyajan luomiin haasteisiin ja niiden mukana tulleisiin uudenlaisiin ongelmiin.
Esimerkiksi vuonna 2020 alkanut, jokaista koskettanut koronaepidemia nostaa edelleen esiin yllättäviäkin ilmiöitä, joihin eri palveluntarjoajat joutuvat reagoimaan. Eri toimijat lähtivät ripeästi testaamaan erilaisin kokeiluin, kuinka helpottaa sekä asiakkaidensa elämää, että omaa ahdinkoaan. Syntyi uusia oivalluksia, jotka vastasivat asiakastarpeeseen. Muuttumattomuuden asenteella onnistumisia ei todennäköisesti olisi tullut.
Kokeiluista syntyneiden oppien käyttöönotto ja jakaminen saattoivat taata tuottavuuden ja asiakastyytyväisyyden aikana, jolloin mikään ei ole yhtä varmaa kuin epävarmuus. Oppimiskyvykäs ja tulevaisuuteen orientoitunut mieli on nopea reagoimaan muutoksiin reaaliaikaisesti, usein jopa ennakoivasti. Uudistumiskykyisimmät muuttavat toimintaansa ripeästi ja menestyvät. Tämä pätee niin yksilöihin kuin organisaatioihin. Asenne usein ratkaisee.
Kokemuksia matkan varrelta
Parhaimmillaan growth mindset -kollegat ovat innostaneet minut kokeilemaan asioita oman mukavuusalueeni ulkopuolella ja kannustaneet epäonnistumisissa. Olen kokenut mahdollistavaa tukemista ja psykologista turvallisuutta. Ja olen oppinut erilaisista kokeiluista, uusiin tilanteisiin heittäytymisistä paljon, etenkin niistä, joissa tunnen aluksi olevani heikoimmillani. Ne ovat myös antaneet eniten.
Toisaalta muuttumattomuuden asenne on työurani kohtaamisissa näyttäytynyt valmiiksi jo selkeänä muutosvastarintana ja usein keskittymisenä tiettyyn substanssiosaamisalueeseen. Subjektiivinen kokemus on ollut, ettei fixed mindsetillä lähdetä kovin herkästi mukaan tuntemattomille poluille mm. kokeilukehittämään uusia toimintamalleja, tuotteita tai innovatiivisia ideoita. Usein yksilön defenssit voivat nostaa helposti päätään, jos kyse on tuntemattomasta ja epämiellyttävästä asiasta.
Entäs minä? Koen menneinä vuosina oppineeni muovaamaan ajatteluani ja asennettani yhä enenevissä määrin growth mindset -puolelle. Oppia olen saanut myös nykyisiltä kollegoiltani, jotka jatkuvasti eri kokeilujen puitteissa vetävät muotoilijan vahvasti huimaan uusien nousevien teknologioiden maailmaan. Siitä onkin seuraava haaste muovailla omaa aivokapasiteettiä. Ei voi enää sanoa fixed mindset -malliin, että “en tajua mitään tekniikasta”.
Elämyksiä on seurannut jo pelkästään siitä, kuinka professionaalisten laaja-alaisesti ongelmia ratkovien ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa saan tehdä päivittäin työtäni ja vielä organisaatiorajat ylittäen.
Eläköön erilaiset verkostot!
Kiitos kannustuksesta kirjoittamaan kokeilukollegat! Kokeilen, opin, elän.
