Koronavirus: miksi on toimittava nyt?

Mitä poliitikkojen, yhteisöjohtajien ja yritysten johdon tulisi tehdä ja milloin?

Matej Bajgar
Tomas Pueyo
18 min readMar 16, 2020

--

Artikkelin on kirjoittanut Tomas Pueyo, alkuperäinen versio englanniksi löytyy täältä
Artikkelin on kääntänyt suomen kiellelle Marianne Aalto

Korjaukset ja kysymykset voi lähettää sähköpostitse: marianne.aaltohki@gmail.com.

HUOM: alkuperäinen artikkeli on julkaistu 10. maaliskuuta. Tilanne on kehittynyt nopeasti, eikä kaikkia tietoja ole voitu päivittää.

Koronavirus: miksi on toimittava nyt? Mitä poliitikkojen, yhteisöjohtajien ja yritysten johdon tulisi tehdä ja milloin?

Tämänhetkisen koronavirustilanteen aikana voi olla vaikea päättää, miten tulisi toimia juuri tänään. Pitäisikö odottaa lisätietoja? Pitäisikö tehdä jotakin heti? Mitä ylipäätään pitäisi tehdä?

Tässä artikkelissa, jossa on paljon useisiin eri lähteisiin perustuvia malleja, tilastoja ja kaavioita, käsitellään seuraavia kysymyksiä:

  • Kuinka monta koronavirustapausta asuinalueellasi tulee olemaan ja mitä silloin tapahtuu?
  • Mitä sinun tulisi tehdä ja milloin?

Artikkeli pyrkii osoittamaan, että koronavirus on leviämässä kaikkialla maailmassa ja leviämistahti on eksponentiaalinen: ensin virus leviää vähitellen, sitten yhtäkkiä valtavalla nopeudella. Tämä tulee tapahtumaan seuraavien päivien, ehkä viikon tai parin sisällä, aiheuttaen terveydenhuoltojärjestelmän ylikuormittumisen. Potilaita hoidetaan siinä vaiheessa sairaalan käytävillä ja terveydenhuollon työntekijät uupuvat ja sairastuvat. Osa heistä kuolee. Sairaalan työntekijöiden on päätettävä, kuka potilaista saa lisähappea ja kenen annetaan kuolla. Ainoa tapa estää kyseinen tilanne on varmistaa sosiaalinen etäisyys. Ei huomenna, vaan tänään. Tämä tarkoittaa sitä, että mahdollisimman monen ihmisen on pysyttävä kotona niin paljon kuin mahdollista ja sen on tapahduttava heti paikalla.

Poliitikoilla, yhteisöjohtajilla ja yritysten johdolla on valta ja vastuu estää kuvaillun kaltainen tilanne.

Moni saattaa tällä hetkellä pelätä ylireagointia ja odottaa mieluummin että joku toinen ryhtyy toimeen ensin. Toimien vaikutus talouteen saattaa myös mietityttää.

Mutta 2–4 viikon päästä valtiot sulkeutuvat ja jokainen sosiaalisen eristäytymisen päivä, jonka olet päättäjänä mahdollistanut, tulee pelastamaan ihmishenkiä. Siinä vaiheessa ihmiset kiittävät sinua oikean päätöksen tekemisestä.

Aloitetaan.

1. Kuinka monta koronavirustapausta tulee olemaan asuinalueellasi?

Kasvu

Tapausten kokonaismäärä kasvoi eksponentiaalisesti, kunnes Kiina pysäytti sen. Mutta se levisi Kiinan rajojen ulkopuolelle aiheuttaen pandemian, jota kukaan ei voi enää pysäyttää.

Tämänhetkinen tilanne, johtuen lähinnä Italiasta, Iranista ja Etelä-Koreasta:

Etelä-Koreassa, Italiassa ja Iranissa on niin paljon tapauksia, että muita maita on vaikea nähdä, mutta suurennettuna malli näyttää tältä:

Kymmenissä maissa tapausten kasvuvauhti on eksponentiaalinen. Suurin osa niistä on länsimaita.

Jos tällainen kasvuvauhti jatkuu vain yhden viikon ajan, tilanne on tämä:

Ymmärtääksesi, mitä on tapahtumassa ja kuinka estää se, sinun on tarkasteltava maita, jotka ovat käyneet epidemian jo läpi: Kiina, SARS-epidemian kokeneet Aasian maat ja Italia.

Kiina

Tämä on yksi tärkeimmistä kaavioista.

Oranssit palkit osoittavat päivittäisen virallisen tartuntamäärän Hubein maakunnassa, eli kuinka monella ihmisellä on todettu koronavirus.

Harmaat palkit osoittavat todelliset päivittäiset koronavirustartunnat. Kiinan terveysviranomaiset keräsivät nämä tiedot kysymällä diagnosoiduilta potilailta, milloin heidän oireensa alkoivat.

Merkittävää on se, että kyseisiä todellisia tapauksia ei ollut tuolloin tiedossa. Ne on voitu selvittää ainoastaan takautuvasti, sillä viranomaiset eivät voi tietää kenellä oireet ovat juuri alkaneet. He saavat sen selville, kun potilas kääntyy lääkärin puoleen ja hänet diagnosoidaan. Oranssit palkit osoittavat siis, mitä viranomaiset tiesivät, ja harmaiden perusteella voidaan päätellä, mikä oli todellisuus.

21. tammikuuta diagnosoitujen uusien tartuntojen määrä (oranssit palkit) on räjähtämässä ja uusia tapauksia on noin 100. Todellisuudessa tuona päivänä oli 1 500 uutta tapausta ja määrä kasvoi eksponentiaalisesti. Viranomaiset eivät tienneet tätä, vaan ainoastaan sen, että yhtäkkiä oli 100 uutta tartuntaa.

Kaksi päivää myöhemmin viranomaiset sulkivat Wuhanin. Tuolloin diagnosoitujen päivittäisten uusien tartuntojen lukumäärä oli suurin piirtein 400. Luku on tärkeä: kaupunki päätettiin sulkea sinä päivänä vain 400:n uuden tartunnan perusteella. Todellisuudessa tuona päivänä oli 2 500 uutta tartuntaa, mutta viranomaiset eivät olleet tietoisia siitä.

Seuraavana päivänä vielä 15 muuta Hubein maakunnan kaupunkia suljettiin.

Tammikuun 23. saakka, jolloin Wuhan sulkeutuu, todelliset tartunnat (harmaat palkit) kasvavat eksponentiaalisesti. Heti, kun Wuhan suljettiin, kasvu hidastui. Kun tammikuun 24. suljettiin vielä 15 muuta kaupunkia, todellisten tartuntojen lukumäärä laski. Kaksi päivää myöhemmin todellisten tartuntojen enimmäismäärä saavutettiin, ja se on siitä lähtien vähentynyt.

Huomaa, että viralliset (oranssit palkit) tartunnat kasvoivat edelleen ja vielä 12 päivän ajan näytti siltä, että tauti leviää edelleen räjähdysmäisesti. Mutta sen sijaan, tartunnat vahvistettiin ja niiden tunnistamisjärjestelmä oli parempi.

Virallisten ja todellisten tartuntojen ero on tärkeä. Palataan siihen myöhemmin.

Keskushallinto koordinoi hyvin muita Kiinan alueita, joten ne ryhtyivät välittömiin ja rajuihin toimenpiteisiin, joiden lopputulos oli tämä:

Jokainen vaakasuora viiva on Kiinan alue, jossa esiintyy koronavirusta. Jokaisessa kasvu olisi voinut olla eksponentiaalista, mutta juuri tammikuun lopussa toteutettujen toimenpiteiden ansiosta kaikki alueet pysäyttivät viruksen ennen kuin se sai levitä.

Sillä aikaa Etelä-Korealla, Italialla ja Iranilla olisi ollut kokonainen kuukausi aikaa ottaa opiksi. Valitettavasti näissä maissa alkoi kuitenkin samanlainen eksponentiaalinen kasvu, kuten Hubeissa ja ne ohittivat kasvun määrässä kaikki muut Kiinan alueet jo ennen helmikuun loppua.

Aasian maat

Etelä-Korean tartuntojen määrä on räjähtänyt. Entä miksi Japanissa, Taiwanissa, Singaporessa ja Hong Kongissa näin ei ole tapahtunut?

Kaikki nämä maat kävivät läpi SARS-epidemian vuonna 2003 ja oppivat siitä. Ne oppivat kuinka virus voi levitä ja kuinka tappava se voi olla, joten he tiesivät ottaa sen vakavasti. Siitä syystä, vaikka tartuntojen määrä alkoi kasvaa aikaisemmin näissä maissa, se ei silti kasvanut eksponentiaalisesti.

Toistaiseksi meillä on uutisia koronaviruksen räjähdysmäisestä kasvusta joissakin maissa sekä näiden maiden hallituksista, jotka ymmärtävät asian ja toimivat sen mukaan. Muissa maissa tilanne on kuitenkin täysin erilainen.

Tätä ennen kuitenkin maininta Etelä-Koreasta, joka on todennäköisesti poikkeustapaus. Koronaviruksen leviäminen oli pysäytetty ensimmäiseen 30:neen tapaukseen. Potilas numero 31 oli kuitenkin ns. superlevittäjä, jonka kautta virus levisi tuhansille muille ihmisille. Virus oli jo levinnyt siinä vaiheessa, kun viranomaiset havahtuivat, sillä virus leviää ennen kuin ihmisillä ilmenee oireita. Etelä-Korea kärsii nyt tämän yhden tapauksen seurauksista. Maan toiminta viruksen pysäyttämiseksi poikii kuitenkin tuloksia, minkä huomaa siitä, että Italia on ohittanut Etelä-Korean tartuntojen määrässä ja Iran ohitti sen 10 maaliskuuta 2020.

Washingtonin osavaltio

Olemme jo nähneet tartuntojen määrän kasvuvauhdin länsimaissa ja sen, kuinka huonolta vain yhden viikon ennusteet näyttävät. Jos Wuhanin ja joidenkin muiden Aasian maiden kaltaiset toimet leviämisen pysäyttämiseksi puuttuvat, leviämistahti on kolossaalinen.

Tarkastelemme seuraavaksi muita alueita, eli Washingtonin osavaltiota, San Franciscon lahden aluetta, Pariisia ja Madridia.

Washingtonin osavaltio on Yhdysvaltojen Wuhan. Tartuntojen määrä kasvaa siellä räjähdysmäisesti. Muutama päivä sitten niitä oli 140.

Aikaisemman kehityksen takia, kuolleisuuden määrä osavaltiossa oli valtava. Jossain vaiheessa osavaltiossa oli vain 3 vahvistettua tartuntaa, joista yksi johti kuolemaan.

Tiedämme muiden alueiden perusteella, että koronaviruksen kuolleisuus on 0,5–5% välillä (palataan tähän myöhemmin). Kuinka kuolleisuus voisi sitten olla 33%?

Kävi ilmi, että virus oli levinnyt Washingtonin osavaltiossa huomaamatta viikkojen ajan. Tartuntoja oli paljon enemmän kuin vain kolme. Sen sijaan viranomaiset olivat tietoisia vain kolmesta tartunnasta, joista yksi oli johtanut kuolemaan, koska mitä vakavampi on potilaan tila, sitä todennäköisemmin hänet testataan.

Kyseessä on hieman samanlainen tilanne kuin todelliset ja vahvistetut tartunnat Kiinassa. Washingtonin osavaltiossa tiedettiin vain virallisesta kolmesta tartunnasta, eivätkä luvut vaikuttaneet huolestuttavilta. Todellisuudessa kuitenkin tapauksia oli satoja, ehkä tuhansia.

Ongelma piilee juuri siinä, että vain viralliset tartunnat ovat tiedossa, eivät todelliset. Todellisten tartuntojen määrän selvittämiseksi on pari keinoa. Olen kehittänyt kaavan molemmille keinoille, jossa voi tarkastella erilaisia vaihtoehtoja.

Yksi vaihtoehto on tarkastella todellisten tartuntojen määrää kuolemien kautta. Jos asuinalueellasi on kuolemantapauksia, voit käyttää tätä tietoa arvioidessasi todellisten tartuntojen lukumäärän. Tiedämme, että noin 17,3 päivää kuluu viruksen tarttumisesta ihmisen kuolemaan. Tämä tarkoittaa sitä, että henkilö, joka kuoli Washingtonin osavaltiossa 29. helmikuuta, todennäköisesti sai tartunnan noin 12. helmikuuta.

Lisäksi tiedämme kuolleiden määrän. Tätä skenaariota varten määrittelemme kuolleisuuden yhteen prosenttiin (tästä yksityiskohtaisemmin myöhemmin), jolloin noin 2. helmikuuta osavaltiossa olisi ollut noin 100 tapausta, joista yksi kuoli noin 17,3 päivää myöhemmin.

Tiedämme myös, että tartuntojen määrän kaksinkertaistumiseen kuluu keskimäärin 6.2 päivää. Eli 17 päivän aikana, jolloin henkilö Washingtonin osavaltiossa sai tartunnan ja kuoli, tapausten määrä on kerrottava noin kahdeksalla (= 2 ^ (17/6)). Tämä tarkoittaa sitä, että jos kaikkia tartuntoja ei diagnosoida, yksi kuolema tänään tarkoittaa todellisuudessa 800 tartuntaa.

Washingtonin osavaltiossa on tällä hetkellä kuollut 22 tartunnan saanutta. Nopealla laskelmalla todellisten tartuntojen määräksi saadaan 16 000, eli yhtä paljon kuin Italian ja Iranin viralliset tapaukset yhteensä.

Yksityiskohtia tarkastelemalla selviää, että 19 näistä kuolemista oli peräisin yhdestä rykelmästä tartuntoja, josta virus ei välttämättä ole levinnyt pidemmälle. Jos siis ajatellaan, että osavaltiossa on kolme kuolemaa sekä yksi 19:een kuolemaan johtanut rykelmä josta virus ei ole levinnyt, voidaan arvioida, että osavaltiossa on noin 3000 tartuntaa tällä hetkellä.

Tämä Trevor Bedfordin lähestymistapa tarkastelee itse virusta ja sen mutaatioita todellisen tartuntojen määrän arvioimiseksi.

Tämän perusteella Washingtonin osavaltiossa on tällä hetkellä todennäköisesti noin 1100 tartuntaa.

Mikään näistä arvioista ei ole täydellinen, mutta ne kaikki viittaavat samaan: todellisten tartuntojen lukumäärää ei voi tietää, mutta se on paljon suurempi kuin virallinen. Luku ei ole sadoissa, vaan tuhansissa tai ehkä enemmän.

San Franciscon lahden alue

Ennen 8. maaliskuuta San Franciscon lahden alueella ei ollut kuolemantapauksia, joten todellisten tartuntojen määrä oli vaikea selvittää. Virallisesti tapauksia oli 86, mutta Yhdysvallat testaa tartunnansaaneita erittäin vähän testityökalujen puutteen takia. Yhdysvallat kehitti oman testinsä, joka osoittautui toimimattomaksi.

Tämä oli eri maissa 3. maaliskuuta suoritettujen testien lukumäärä:

Turkissa, jossa ei ollut koronavirustartuntoja, testejä tehtiin asukasta kohti kymmenen kertaa enemmän kuin Yhdysvalloissa. Myös muutama päivä sitten Yhdysvalloissa edelleen tehtiin noin 8000 testiä, eli noin 4000 ihmistä on testattu.

Tässä kaavassa voi verrata virallisten tartuntojen suhdetta todelliseen tartuntojen määrään. San Franciscon lahden alueella testattiin kaikki, jotka olivat olleet ulkomailla, sekä heidät kohdanneet henkilöt, joten suurin osa matkustamiseen liittyvistä tartunnoista oli tiedossa. Sen sijaan tietoa ei ollut yhdestäkään yhteisön sisällä levinneestä tartunnasta. Todellinen tartuntojen määrä on mahdollista selvittää vertaamalla yhteisön sisäisen levinneisyyden (ei matkoihin liittyvä levinneisyys) lukuja matkojen kautta saatuihin tartuntoihin.

Tarkastelimme tätä suhdetta Etelä-Koreassa, jossa tilastoja on kerätty paljon. Esimerkiksi, kun Etelä-Koreassa oli 86 tapausta, 86% näistä tapauksista oli yhteisön sisällä levinneitä, eli ne eivät liittyneet matkoihin.

Tämän perusteella voi laskea todellisten tartuntojen määrän. Jos lahden alueella on tänään 86 tartuntaa, on todennäköistä, että todellisten tartuntojen määrä on noin 600.

Ranska ja Pariisi

Ranskan viranomaisten mukaan maan tilanne on tällä hetkellä 1 400 tartuntaa ja 30 kuolemantapausta. Näitä kahta menetelmää käyttämällä voi arvioida todellisten tartuntojen määräksi tuona ajankohtana 24 000–140 000. (Päivitys: tiedot perustuvat Ranskan tilanteeseen 10. maaliskuuta.)

Eli tartuntojen todellinen lukumäärä Ranskassa on todennäköisesti tällä hetkellä noin 24 000–140 000.

Toisin sanoen, todellisten tartuntojen lukumäärä Ranskassa on todennäköisesti kymmenen tai sata kertaa suurempi kuin vahvistettujen tartuntojen lukumäärä, mahdollisesti jopa enemmän.

Vaikuttaako uskomattomalta? Katsotaanpa taas Wuhan-grafiikkaa.

Jos virallisten tartuntojen määrä 22. tammikuuta saakka (oranssit palkit) lasketaan yhteen, saadaan 444 tartuntaa. Kun tähän lisätään vahvistamattomat tartunnat (harmaat palkit), saadaan jopa noin 12 000 tartuntaa. Tämä tarkoittaa sitä, että silloin kun Wuhanissa vahvistettiin 444 tartuntaa, niitä oli todellisuudessa 27 kertaa enemmän. Jos Ranskassa on vahvistettu 1400 tartuntaa, niitä saattaa olla kymmeniä tuhansia.

Sama laskukaava pätee Pariisiin. Kun kaupungin sisällä on noin 30 tartuntaa, todellinen tartuntojen määrä on todennäköisesti satoja, ehkä tuhansia. Silloin, kun Ile-de-France-alueella on 300 virallista tartuntaa, alueen todellisten tartuntojen määrä saattaa olla jopa yli kymmeniä tuhansia.

Espanja ja Madrid

Espanjan tartuntaluvut ovat hyvin samankaltaisia, kuin Ranskassa (1 200 tartuntaa verrattuna 1 400 tartuntaan, ja molemmissa maissa on 30 kuolemantapausta). Sama pätee siis Espanjaan, jossa on todellisuudessa luultavasti noin 20 000 tartuntaa.

Madridin Comunidad-alueella, jossa on 600 virallista tartuntaa ja 17 kuollutta, tartuntojen todellinen lukumäärä on todennäköisesti 10 000–60 000.

Nämä tartuntojen määrät voivat tuntua uskomattomilta, mutta on muistettava, että Wuhan suljettiin jo tässä vaiheessa.

Wuhan suljettiin siinä vaiheessa, kun siellä oli sama määrä tartuntoja, kuin tällä hetkellä Yhdysvalloissa, Espanjassa, Ranskassa, Iranissa, Saksassa, Japanissa, Alankomaissa, Tanskassa, Ruotsissa tai Sveitsissä.

Vaikka Hubei onkin vain yksi alue Kiinassa, on muistettava, että siellä on lähes 60 miljoonaa ihmistä, eli sen asukasluku on miltei sama kuin Ranskassa ja suurempi kuin Espanjassa.

2. Mitä tapahtuu, kun koronavirustartunnat ottavat vallan?

Koronavirus leviää siis jo. Se on piilossa ja leviää eksponentiaalisesti.

Mitä seuraavaksi tulee siis tapahtumaan maissa, joissa virus leviää? Asia on helppo selvittää vertailemalla muihin maihin ja alueisiin, jossa leviäminen on jo ottanut vallan. Parhaita esimerkkejä ovat Hubei ja Italia.

Kuolleisuusluvut

Maailman terveysjärjestö (WHO) ilmoittaa, että kuolleisuusaste on 3,4% (% ihmisistä, joiden kohdalla tartunnan saaminen johtaa kuolemaan). Tässä vaiheessa täytyy selittää konteksti.

Kuolleisuusaste todellakin vaihtelee maiden ja ajankohdan mukaan: Etelä-Koreassa se on 0,6%, kun taas Iranissa se on 4,4% Iranissa. Miten siis selvittää todellinen kuolleisuusaste?

Kaksi tapaa määritellä kuolleisuusaste on laskea kuolemat suhteessa tartuntoihin ja kuolemat suhteessa tartuntoihin, jotka ovat päättyneet (henkilö on toipunut tai kuollut). Ensimmäisessä menetelmässä aste saattaa olla aliarvioitu, sillä monet keskeneräiset tartuntatapaukset saattavat vielä johtaa kuolemaan. Toisessa menetelmässä kuolleisuusaste saattaa olla yliarvioitu, koska kuolemaan johtavat tartuntatapaukset määritellään päättyneiksi nopeammin, kuin ne jotka johtavat toipumiseen.

Katsoimme siis kuinka kumpikin luvuista kehittyy ajan myötä. Molemmista luvuista tulee lopulta samanlaiset, sitten kun kaikki tartunnat ovat päättyneet, joten jos aikaisempaa kehitystä heijastaa tulevaisuuteen, voi arvioida lopullisen kuolleisuusasteen.

Tilastojen mukaan Kiinan kuolleisuusaste on tällä hetkellä 3,6–6,1%. Kun yhdistetään tämänhetkinen tilanne ja arviot tartuntojen tulevasta kehityksestä, näyttää siltä, että kuolleisuusaste on suurin piirtein 3,8% -4%. Luku on kaksinkertainen verrattuna moniin muihin arvioihin, joiden mukaan kuolleisuusaste on noin 2% ja se on 30 kertaa kuolettavampi kuin influenssa.

Kiinan kuolleisuusaste kuitenkin koostuu hyvin erilaisista luvuista, sillä se perustuu arvioihin Hubeista ja muusta Kiinasta.

Hubein kuolleisuusaste tulee luultavasti olemaan noin 4,8%, kun taas muualla Kiinassa se on todennäköisesti noin 0,9%:

Kartoitin myös Iranin, Italian ja Etelä-Korean kuolleisuuslukuja, joissa kuolemantapausten määrä mahdollistaa arviot.

Iranin ja Italian kuolemat / kokonaistapaukset ovat molemmat lähentymässä kolmea tai neljää prosenttia. Näiden maiden lopulliset kuolleiden lukumäärät tulevat varmasti olemaan tätä luokkaa.

Etelä-Korea on mielenkiintoinen esimerkki, koska nämä kaksi lukua ovat täysin erilaisia: kuolleisuus verrattuna käynnissä oleviin tartuntoihin on vain 0,6%, mutta kuolleisuus verrattuna päättyneisiin tartuntoihin on jopa 48%. Tämä johtuu useasta eri seikasta. Ensinnäkin, Etelä-Korea testaa kaikki (joten kuolleisuus näyttää alhaiselta suhteessa niin moneen käynnissä olevaan tartuntaan) ja tartunnat määritellään päättyneiksi myöhemmin silloin, kun henkilö toipuu (sen sijaan tartuntatapaus määritellään päättyneeksi heti, kun henkilö kuolee). Lisäksi Etelä-Koreassa on paljon sairaalasänkyjä (ks. Kaavio 17.b.). On myös mahdollista, että muut seikat vaikuttavat tilanteeseen, mutta emme ole niistä tietoisia. Joka tapauksessa on merkittävää, että kuolleiden määrä on pysynyt noin 0,5 prosentissa ja pysynee tällaisena luultavasti tehokkaan terveydenhuoltojärjestelmän ja kriisinhallinnan ansiosta.

Viimeisin mielenkiintoinen esimerkki on Diamond Princess -risteily: 706 tartunnan, 6 kuolemantapauksen ja 100 toipumisen perusteella kuolleisuusaste on 1–6,5%.

On pantava merkille, että maiden ikäjakaumilla saattaa olla myös vaikutusta kuolleisuusasteeseen. Ikäihmisten kuolleisuus on paljon korkeampi, joten Japanin kaltaiset maat, joissa väestö ikääntyy, kärsivät enemmän kuin Nigerian kaltaiset nuoren ikäjakauman maat. Mahdollisesti myös säätekijät vaikuttavat, erityisesti kosteus ja lämpötila, mutta vaikutus on toistaiseksi epäselvä.

Jos kyseisiä epävarmoja seikkoja ei oteta huomioon, voidaan tehdä seuraavat päätelmät:

  • Maissa, joissa epidemiaan vastataan nopeasti ja tehokkaasti, kuolleisuusaste on noin 0,5% (Etelä-Korea) — 0,9% (muu Kiina).
  • Ylikuormittuneissa maissa kuolleisuusaste on noin 3% -5%

Toisin sanoen, maat jotka toimivat nopeasti, voivat vähentää kuolemantapauksia ainakin kymmenkertaisesti. Tämä koskee vain kuolleisuutta; nopea toiminta vähentää myös tartuntojen määrää huomattavasti, korostaen nopean ja tehokkaan toiminnan tärkeyttä entisestään.

Maat jotka toimivat nopeasti vähentävät kuolleisuutta ainakin kymmenenkertaisesti.

Mitä maiden olisi tehtävä?

Minkälaisen paineen alle järjestelmät joutuvat?

Noin 20% tartunnoista vaatii sairaalahoitoa, 5% tartunnoista vaatii tehohoitoa ja noin 2,5% erittäin intensiivistä hoitoa esimerkiksi keuhkojen ventilaatiota ja sydänkeuhkokoneella toteuttettua ECMO-hoitoa.

Ongelmana on, että ventilaatio-ja sydänkeuhkokoneita ei voida valmistaa tai ostaa helposti. Muutama vuosi sitten Yhdysvalloissa oli yhteensä 250 ECMO-konetta.

Jos yhtäkkiä 100 000 ihmistä saa tartunnan, monet heistä pitää testauttaa, noin 20 000 tartunnan saanutta vaatii sairaalahoitoa, 5 000 tarvitsee tehohoitoa ja 1 000 tarvitsee koneita, joita ei ole tarpeeksi saatavilla. Ja tämä koskee vain 100 000 tartuntaa.

Tässä ei myöskään oteta huomioon esimerkiksi hengityssuojaimia. Muun muassa USA:ssa on vain 1% hengityssuojaimista, joita tarvittaisiin terveydenhuollon työntekijöille (N95-mallisia suojaimia on 12 miljoonaa ja kirurgisia noin 30 miljoonaa, vaikka niitä tarvittaisiin 3,5 biljoonaa). Jos paljon tartuntoja ilmenee kerralla, suuojaimet loppuvat kahdessa viikossa.

Maat, kuten Japani, Etelä-Korea, Hong Kong ja Singapore, sekä Hubein ulkopuolella olevat Kiinan alueet, ovat hyvin valmistautuneita ja siellä potilaat ovat saaneet tarvitsemaansa hoitoa.

Mutta muut länsimaat kulkevat pikemminkin Hubein ja Italian suuntaan. Mitä näissä maissa siis tapahtuu?

Miltä näyttää ylikuormittunut terveydenhuoltojärjestelmä?

Kertomukset Hubeista ja Italiasta ovat alkaneet muistuttaa toisiaan. Hubei rakensi kaksi sairaalaa kymmenessä päivässä, mutta silloinkin se oli täysin hukassa.

Molemmissa potilaiden määrä ylikuormitti sairaalat, joten heitä piti hoitaa käytävillä, odotushuoneissa jne.

https://bergamo.corriere.it/notizie/cronaca/20_marzo_07/coronavirus-bergamo-medico-humanitas-facebook-situazione-drammatica-altro-che-normale-influenza-4fdf6866-6088-11ea-8d61-438e0a276fc4.shtml

Terveydenhuollon työntekijät käyttävät tuntikaupalla samaa suojavarustusta, koska niitä ei ole tarpeeksi. Seurauksena on, että he eivät voi tuntikausia poistua sairaalan tartunta-alueelta. Työntekijät ovat uupuneita ja murtuvat. Työvuoroja ei enää ole ja eläkkeellä olevat työntekijät kutsutaan takaisin töihin. Ihmiset, joilla ei ole aavistustakaan hoitotyöstä, koulutetaan yön yli täyttämään kriittiset roolit. Kaikki ovat jatkuvasti päivystyksessä.

Näin jatkuu kunnes työntekijät sairastuvat, mikä on yleistä, sillä he ovat jatkuvasti alttiina virukselle ilman riittäviä suojavarusteita. Sairastuttuaan heidän on oltava karanteenissa 14 päivän ajan, jolloin he eivät voi auttaa. Parhaimmassa tapauksessa työntekijän apu menetetään kahdeksi viikoksi, pahimmassa tapauksessa hän kuolee.

Tehohoito-osastolla on pahin tilanne silloin, kun moni potilas tarvitsee hengityslaitteita tai hapetuslaitteita samaan aikaan, ja niitä on mahdoton jakaa. Työntekijöiden on silloin päätettävä, kuka saa käyttää laitteita, eli kuka saa elää ja kenen annetaan kuolla.

Kaikki tämä johtaa siihen, että tällaisissa maissa kuolleisuusaste on 4% sen sijaan että se olisi 0,5%. Eli jos toimintaan ei ryhdytä tänään, asuinalueellasi tulee olemaan 4% kuolleisuus.

3. Mitä pitäisi tehdä?

Käyrän on muututtava jyrkästä vaakasuoraksi.

Tämä on pandemia, eikä sitä voi enää pysäyttää. Sen sijaan, voimme vähentää sen vaikutuksia.

Jotkut maat ovat olleet tässä esimerkillisiä, kuten Taiwan, joka on Kiinaan tiiviissä yhteydessä ja jolla on silti tällä hetkellä alle 50 tartuntaa. Tämä raportti selvittää mitkä varhaiset toimet otettiin käyttöön leviämisen pysäyttämiseksi.

https://jamanetwork.com/journals/jama/fullarticle/2762689

Taiwan pysäytti leviämisen, mutta muissa maissa kyseinen asiantuntemus puuttuu, ja niissä tilanne on nyt erilainen. Tällaisten maiden täytyy keskittyä vähentämään haittavaikutuksia ja hidastamaan leviämistä.

Jos tartuntojen määrää vähennetään niin paljon kuin mahdollista, terveydenhuoltojärjestelmä pystyy käsittelemään tartuntoja paljon paremmin ja näin ollen vähentämään kuolleisuutta. Ja jos tartuntojen määrä onnistutaan jakamaan pitkälle aikavälille, saatetaan päästä tilanteeseen jossa muu väestö voidaan rokottaa. Tässä vaiheessa ei ole mahdollista kokonaan eliminoida tartuntoja, mutta niitä voidaan lykätä.

Mitä enemmän tartuntojen määrää hidastetaan, sitä paremmin terveydenhuoltojärjestelmä voi toimia, ja sitä alhaisempi on kuolleisuus ja suurempi väestön osuus, joka rokotetaan ennen kuin se saa tartunnan.

Kuinka tämän voi saavuttaa?

Sosiaalinen etäisyys

Sosiaalinen etäisyys on hyvin yksinkertainen ja erittäin tehokas keino.

Wuhan-grafiikka osoittaa, että heti kun kaupunki suljettiin, tartuntojen määrä laski. Tämä johtui siitä, että ihmiset eivät olleet vuorovaikutuksessa keskenään, eikä virus levinnyt.

Tiedeyhteisö on yksimielinen siitä, että tämä virus voi levitä kahden metrin päästä, jos henkilö yskäisee. Kauempaa pisarat putoavat maahan eivätkä tartuta.

Seuraavaksi pahin tartuntatapa koskee pintoja: virus säilyy jopa 9 päivän ajan eri pinnoilla, kuten metalli, keramiikka ja muovit. Se tarkoittaa, että ovenkahvat, pöydät tai hissipainikkeet voivat olla hirvittäviä tartunnanlevittäjiä.

Ainoa toimiva tapa vähentää tartuntoja on varmistaa sosiaalinen etäisyys, toisin sanoen, pitämällä ihmiset kotona niin paljon kuin mahdollista ja niin kauan kuin mahdollista, kunnes tilanne on ohi.

Tämä on jo todistettu aikaisemmin, nimittäin vuoden 1918 influenssapandemia.

Opit vuoden 1918 influenssapandemiasta

Grafiikka näyttää, kuinka Philadelphia ei toiminut nopeasti, ja siellä kuolleisuusluku oli valtava verrattuna St Louisiin, joka ryhtyi nopeasti toimeen.

Denverissä sen sijaan otettiin ensin rajoituskeinot käyttöön, mutta sitten samoja rajoituksia löysättiin. Denverissä oli tämän takia kaksi kuolleisuuden kärkeä, joista jälkimmäinen oli suurempi.

Yleistämällä saa aikaan seuraavan kaavion:

Tämä kaavio Yhdysvaltojen vuoden 1918 influenssan ajalta, osoittaa kuinka kuolemantapaukset lisääntyivät riippuen siitä, kuinka nopeasti kaupungit ryhtyivät toimeen. Esimerkiksi St Louis ja muut kaupungit ryhtyivät toimenpiteisiin 6 päivää ennen Pittsburghia, ja kuolemantapauksia kansalaista kohti oli yli puolet vähemmän. Toimeen ryhtyminen keskimäärin 20 päivää aikaisemmin sen sijaan puolitti kuolleisuuden.

Italia on vihdoin ymmärtänyt tämän. He sulkivat ja rajoittivat liikkumista ensin Lombardiassa sunnuntaina ja päivää myöhemmin, maanantaina, he huomasivat virheensä ja päättivät, että heidän oli suljettava koko maa.

Toivottavasti tuloksia nähdään tulevina päivinä, mutta siinä saattaa mennä kuitenkin yksi tai kaksi viikkoa. Kuten Wuhan-kaavio osoitti, kaupungin sulkemisen ja liikkumisen rajoittamisen sekä vahvistettujen tartuntojen määrän laskun välillä oli 12 päivää.

Kuinka poliitikot voivat vaikuttaa sosiaaliseen etäisyyteen?

Poliitikot eivät pohdi nyt pitäisikö heidän tehdä jotain, vaan pikemminkin mitä pitäisi tehdä.

Epidemian hallitsemiseksi on useita keinoja ennakoinnista pysäyttämiseen, mutta monille on liian myöhäistä. Tämänhetkisten tartuntojen määrä jättää vaihtoehdoiksi ainoastaan tartuntojen hillitsemisen ja vaikutusten lieventämisen.

Tartuntavauhdin hillitseminen

Tartuntavauhdin hillitseminen vaatii, että kaikki tapaukset tunnistetaan, ja että tartuntaketjut hallitaan ja eristetään. Singapore, Hongkong, Japani ja Taiwan ovat paremmassa tilanteessa, sillä ne rajoittavat maahantuloa, tunnistavat sairaat, eristävät heidät välittömästi, käyttävät tehokkaita suojavarusteita suojellakseen terveydenhuollon työntekijöitä, seuraavat jokaista tartuntaketjua ja määräävät altistuneet henkilöt karanteeniin. Tämä toimii erittäin hyvin, kun se aloitetaan mahdollisimman varhain, eikä silloin elinkeinoelämääkään tarvitse kokonaan pysäyttää.

Myös Kiinan menetelmä tartuntojen hillitsemiseksi oli erittäin tehokas. Heillä oli jopa 1800 viiden hengen ryhmää, jotka seurasivat jokaista tartuntaketjua, henkilöitä joiden kanssa tartunnan saaneet olivat olleet vuorovaikutuksessa, sekä näiden henkilöiden kanssa vuorovaikutuksessa olleita henkilöitä ja eristivät kaikki. Tämä auttoi pysäyttämään leviämisen biljoonan ihmisen maassa.

Länsimaat eivät ole kuitenkaan ryhtyneet samanlaisiin toimiin ja nyt on liian myöhäistä. Yhdysvallat, jossa on tällä hetkellä kolme kertaa enemmän tartuntoja kuin Hubeissa alueen sulkemisen aikaan ja jossa tartunnat kasvavat räjähdysmäisesti, ilmoitti äskettäin kieltävänsä Euroopan matkat. Wuhan-matkakiellon tarkastelu auttaa selvittämään kyseisen toimenpiteen tehokkuuden.

Tämä kaavio näyttää, millä tavoin Wuhanin matkustuskielto viivästytti epidemiaa. Ympyröiden koko osoittaa päivittäisten tapausten määrän. Ylärivillä näkyy tartuntojen määrä ilman matkustuskieltoa. Muut rivit näyttävät miten käy tartuntojen määrälle jos 40% ja 90% matkoista kielletään.

Grafiikka näyttää, että matkustuskiellolla on hyvin vähän vaikutusta epidemian kehitykseen.

Tutkijoiden arvion mukaan Wuhanin matkustuskielto lykkäsi leviämistä Kiinassa vain 3–5 päivällä.

Entä mikä vaikutus tutkijoiden mielestä oli tartuntojen vähentämisellä?

Yläosa on sama kuin aiemmassa grafiikassa. Muut rivit näyttävät kehityksen, jos tartuntojen määrä vähenee. Tartuntojen vähentyminen 25%:lla (sosiaalisen etäisyyden menetelmällä) tasoittaa käyrää ja viivyttää tartuntojen huippua. Tartuntojen vähentyminen 50%:lla vuorostaan merkitsee sitä, että epidemia ei näytä edes alkavan kyseisen ajankohdan sisällä.

Yhdysvaltojen Euroopan matkojen kielto on tuonut hieman lisäaikaa, ehkä päivän tai kaksi, mutta ei enempää. Se ei ole tarpeeksi, sillä siinä keskitytään tartuntojen estämiseen, vaikka pitäisi keskittyä hidastamiseen.

Kun tartuntavauhti kasvaa sadoilla tai tuhansilla tartunnoilla, niiden seuraaminen ei enää riitä, vaan leviämistä on hidastettava.

Tartuntavauhdin hidastaminen

Hidastaminen vaatii tehokasta sosiaalista etäisyyttä. Ihmisten on lopetettava kanssakäyminen, jotta tartuntavauhti (henkilöiden määrä, joille tartunnan saanut tartuttaa viruksen) putoaisi noin 2–3:sta henkilöstä alle yhteen, jolloin virus lopulta lakkaa leviämästä.

Tämä edellyttää yritysten, kauppojen, joukkoliikenteen, ja koulujen sulkemista sekä liikkumisen rajoittamista. Mitä huonompi tartuntatilanne, sitä ankarampia rajoituksia tarvitaan. Mitä aikaisemmin ankarat rajoitukset otetaan käyttöön, sitä vähemmän aikaa niitä tarvitaan, uusia tartuntoja on helpompi tunnistaa ja tartuntavauhti hidastuu.

Wuhan otti käyttöön tämän keinon ja Italia pakotetiin samaan, koska ainoa keino pysäyttää räjähdysmäinen leviäminen on sulkea ja rajoittaa leviämisen alue.

Maissa, joissa on tuhansia ellei kymmeniä tuhansia tartuntoja, kuten Iranissa, Ranskassa, Espanjassa, Saksassa, Sveitsissä tai Yhdysvalloissa, tulisi ottaa tämä keino käyttöön välittömästi. (Päivitys 15 maaliskuuta: joissakin maissa kyseiset keinot on otettu käyttöön.)

Joissakin yrityksissä on joonneksi otettu käyttöön etätyöt, osa joukkotapahtumista on peruutettu ja jotkut asuinalueet ovat karanteenissa.

Kaikki nämä toimenpiteet hidastavat leviämistä alentaen tartuntaluvun 2,5:stä henkilöstä 2.2:een, tai kahteen, mutta ne eivät riitä saavuttamaan alle yhden henkilön tartuntalukua, mikä vaaditaan epidemian pysäyttämiseksi. Ainakin luku pitäisi saada mahdollisimman lähelle yhtä.

Mitä tämän eteen tulisi siis tehdä?

Alla muutamia esimerkkejä Italiasta:

  • Kukaan ei saa mennä suljetuille alueille tai poistua sieltä, paitsi perhe- tai työsyistä.
  • Alueen sisäistä liikkumista on vältettävä, paitsi jos se on perusteltu kiireellisistä henkilökohtaisista tai työhön liittyvistä syistä eikä liikkumista voida lykätä.
  • Ihmisten, joilla on oireita (hengitystieinfektio ja kuume), tulee jäädä kotiin.
  • Terveydenhuollon työntekijöiden tavanomaiset vapaat peruutetaan.
  • Kaikkien oppilaitokset (koulut, yliopistot jne.), kuntosalit, museot, hiihtoasemat, kulttuuri- ja sosiaalikeskukset, uima-altaat ja teatterit suljetaan.
  • Baarien ja ravintoloiden aukioloajat rajoitetaan (esim. 6–18), ja ihmisten välillä on oltava vähintään metrin etäisyys.
  • Kaikki baarit ja klubit suljetaan.
  • Kaikissa kaupoissa (esim. ruokakaupoissa) on pidettävä yhden metrin etäisyys asiakkaiden välillä. Kaupat, joissa tällainen etäisyys ei ole mahdollista suljetaan. Temppelit ja kirkot voivat olla auki niin kauan kuin ne takaavat tämän etäisyyden.
  • Sairaalavierailut ovat rajoitetut.
  • Työtapaamiset on peruttava.
  • Kaikki julkiset tai yksityiset urheilutapahtumat ja kilpailut peruutetaan.

Myöhemmin Italia myös sulki kaikki kaupat, kahvilat ja yritykset, paitsi kuljetustoimintaan liittyvän, apteekit ja ruokakaupat.

Osassa maissa tällaisiin toimenpiteisiin on ryhdytty vähitellen, mutta sekin mahdollistaa tartunnan nopean leviämisen. Wuhan-tyyppiset ankarat toimenpiteet ja rajoitukset auttavat pelastamaan henkiä. Vaikka ihmiset valittaisivat nyt, he kiittävät myöhemmin.

Loppupäätelmä: odottamisen hinta

Päätöksiin ryhtyminen tänään saattaa tuntua pelottavalta, mutta asiaa ei pitäisi miettiä tältä kannalta.

eisöjen välillä, jossa ei oteta käyttöön sosiaalisen eristäytymisen toimenpiteitä, jossa ne otetaan käyttöön epidemian puhkeamispäivänä ja jossa ne otetaan käyttöön noin päivän myöhemmin. Kaikki luvut ovat kuvitteellisia (ne perustuvat Hubein tartuntalukuihin). Grafiikka havainnollistaa kuinka tärkeä yksi päivä on tilanteessa, jossa tartuntavauhti kasvaa eksponentiaalisesti.

Entä kumulatiiviset tapaukset?

Ja tässä ovat kyseessä pelkät tartunnat. Yhden päivän viive toimissa aiheuttaa paljon enemmän kuolleita, ei pelkästään sen takia, että kuolleisuus lisääntyy 40%:lla, mutta myös koska terveydenhuoltojärjestelmä romahtaa, johtaen jopa kymmenkertaiseen kuolleisuuteen.

Asuinalueellasi on jo todennäköisesti satoja tai tuhansia tartuntoja. Joka päivä, jolloin sosiaalista etäisyyttä ei tapahtu ja liikkumista ei rajoiteta, tartuntojen määrä kasvaa räjähdysmäisesti.

Jaa artikkeli

Tämä on luultavasti ainoa kerta viimeisen vuosikymmenen aikana, kun artikkelin jakaminen voi pelastaa ihmishenkiä. Nyt on aika toimia.

--

--

No responses yet